Rauhallista joulupäivää!

 

Jouluaatto mennä hujahti. Tonttuja on käynyt lahjuksien kanssa. Hiukan oli jouluruokaakin. Mä olen nauttinut kaurapuurosta, kun vatsa ei ole toipunut taudista vielä. Kerrankin saan joulun ilman ruokaähkyä. 

Hautausmaa kierros jäi väliin, kun ei ole voimia edes pikkulenkkiin. Vanhempien haudalle vei veli kynttilän ja ajatuksissa kaikki poismenneet on tottakai.

Vietämme miehen kanssa rauhallista päivää kahdestaan.

Hyvää ja tervettä joulun jatkoa kaikille!

Hyvää jouluviiikkoa!

 

Olen testannut meidän sängyt reilun viikon aikana, kuvassa makoiluun muokattu vierassänky. Minuun iski tauti. En testannut, ei ollut kotona testejä. Kuumetta en jaksnnut mittailla, mutta olotilasta päätellen, sitä oli riittävästi. Paleli, lihassärky, päänsärky, voimattomuus. Taisi olla se kuuluisa tauti viime vuosina.

Puuroa söin kerran päivässä ja vettä meni yötä päivää. Voi kertoa, että olihan tauti. Taisin silti selvitä vähällä. Joulua en laita, kun en vaan jaksa. Lakanat haluan vaihtaa, kun olen ne hikoillut niin monasti. Onhan tässä päiviä vielä. Onneksi kotona oli kaikkea tarvittavaa ja sai olla rauhassa. Mies selvisi onneksi ihan itse. Toivottavasti hän selviää ilman tautia.

Nyt kuuntelen oloa ja lepäilen edelleen. Hiukan oven raosta nuuhkin ilmaa ulkona, jos ei tunnu kuumeiselta. Uskon, että joulu tulee tännekin ihan itsestään.

Mukavaa joulunodotusta kaikille ja pysykää terveinä!

Mukavaa joulukuun alkua meiltä

 

Meidän olohuoneen ikkuna

Kaktus muutti keittiön ikkunalle ja kausivalot valaisee

Meidän pieni sotkuinen keittiö. Täällä tasot on melkein aina täynnä, kun vaan muuta tilaa ei ole.

Nurkkaus mun rojuista vierashuoneen nurkassa

Olohuoneen löhöpaikka. Mies tuossa töllöä katselee, mutta mahtuu myös lasten porukat istumaan. 

Meidän joulun valmistelut ovat vähäisiä. Muutaman tontun otin Sulkavalta mukaan ja ne laitan esille, kun saan isoimmat pölyt puhkuttua ulos. Ulkona on hiukan lunta ja lisää satelee. Uskon, että täälläkin tulee ihan hyvä joulu.

Mukavaa joulun odotusta kaikille!

marraskuinen tervehdys

 

Puruvesi lainehtii noiden puiden takana ja melkein näkyy meidän takapihalle.

Nurmikko vihersi marraskuussa, mutta puut ovat lehdettömiä.

Eräänä aamuna oli valkoinen puhdas matto takapihalla. Iltapäivällä se oli jo kadonnut.

Tänään on taas pieni kerros lunta maassa. Talvi tulee, vaikka välillä takapakkia tuleekin.

Aika juoksee ja mummo meinaa jäädä kyydistä. Marraskuu on puolessa välissä, no pimeydestä sen huomaa. Isänpäiväkin meni ja oli jo ja kohta joulu kolkuttaa ovella.

Mitähän talvi tuokaa mukanaan? Päivä kerrallaan vaan eteenpäin ja parasta toivoen.

Voikaa hyvin ja valonpilkahduksia pimeisiin aikoihin!

ajatuksia tästä hetkestä

Nyt on ollut aivan ihana ruska.

Olen saanut paljon kyselyjä, kuinka olemme viihtyneet täällä uudessa kodissa. Kiitos kysymyksistä, ihan hyvin. Saimme sen, mitä lähdimme hakemaan, melkein, uudelta kodilta. Tilaa meille riittävästi ja palvelut lähellä. Taloyhtiö on rauhallinen ja yöllinen ralli on kauempana meidän kadusta. 
 

Kynttilöitä poltan lyhdyissä takapihalla.

Keittiö on yhden ihmisen juttu, kapea. Astiat mahtuu kaappeihin. Työtasot on siivottava heti tai seuraava homma ei vaan suju. Jo kahvikuppi aiheuttaa joskus esteen työskentelylle. Ennen leivoin paljon ja tein ruokaa isompia annoksia. Nyt ei pakastin suosi sitä mallia.

Kesällä on syksyllä sai marjoja, kasviksia, sieniä omalta pihalta tai tontin reunalta. Nyt joutuu kaiken kantamaan kaupasta. Ennen tuotiin viikon, kahden tavarat kerralla ja se rajoitti mukavasti ostoksia. Nyt jaksaa kantaa pienet ostokset kaupasta kävellen. Mutta samalla ruokalasku kasvaa, vaikka kuinka yrittää rajoittaa ostoksia. Asioilla on puolensa.

Nurmikkokin oli parina aamuna huurteessa.

Pyykinpesu täytyy myös ajoittaa niin, että pesuhuone on vapaana telineelle. Kuivaan rummulla syys-, talviaikaan, mutta ne tarvitsee hiukan vielä kuivatusta telineellä. Myös silitettävät täytyy ripustaa ennen kaappeihin laittoa.

Vaatteet mahtui myös hyvin ja mulla on yksi hylly tyhjänäkin ainakin hetken.

Viime viikonlopun kukat ilahduttaa keittiön pöydällä.

Siivottavaa alaa meillä on yli puolet entisestä, mutta järjestystä on pidettävä täällä enemmän. 

Täällä ei voi touhuilla samalla, kun toinen lepää. Kaikki ääni kuuluu kaikkialle ja ulkona on aina ääntä.

Maisemissa hävittiin entiseen verrattuna, jos haluaa nähdä järven, metsän sinne on erikseen mentävä. Onneksi on takapiha ja risukko sen takana.

Onneksi vähensin tavaraa jo vuosien aikana vanhassa kodissa. Paljonhan sinne silti jäi, huonekalut, matot, mehumaija, kun emme täällä niitä tarvitse tai ne ei vaan tänne mahtuneet.

Tämä on hyvä koti meille tässä tilanteessa ja toivottavasti saamme elää tässä yhdessä vielä kauan. 

Nuorena muutto on seikkailu ja uusi mahdollisuus, vanhana pakollinen valinta ja sopeutumista se vaatii.

Hyvää alkavaa talviaikaa ja voikaa hyvin!

Kultahääpäivä

50-vuotta sitten tuli luvattua ja eihän siitä voi lipsua. Aika on mennyt kuin siivillä. Olemme saaneet elää täyttä elämää, on ollut ylä-, ja alamäkiä. Yhdessä jatketaan eteenpäinkin.

Kahdestaan olemme eli emme juhli, ehkä sitten kun täysi 100 on täynnä. 

Mukavaa viikonloppua kaikille!

Kävelyllä rantaraitilla

 

Puruvesi on muutaman askeleen päässä meidän kodista, vaikka ei näy ihan ikkunoista. Eilen oli kaunis syyspäivä ja innostui kävelemään rannalle. Tuossa rannassa on lasten leikkipaikka, padel-kenttä ja festivaalejakin tuossa on aikaisemmin ollut. Aivan mahtava alue ja siisti ainakin tänä kesänä. Taaempana on venesatama. 

Kaunis paikkahan tämä on asua ja kaikki on lähellä. 

Hyvää syksyn jatkoa kaikille!

Syksy saapuu ison kirkon juurelle

 

Taas on taivasta kuvattu. Maisema kuin kesällä, vaikka on jo syyskuun loppu.

Ruskaa meidän takapihalla. Hiukan väriä välissä, kun monenlaista puuta on.

Kesällä saatu kukka vaan jaksaa kukkia. Pakkasia täällä ei ole ollut vielä.

Elämä jatkuu hiljalleen ja kaikkeen tottuu ajan kanssa. 

Mukavaa syksyn jatkoa ja alkavaa lokakuuta!

Valoja ja kukkia

 

Ostin pari aurinkokenno valaisinta takapihan pöydälle omaksi iloksi. Sähköjuttuja en hankkinut tässä maailman tilanteessa ja vanhassa kodistakin niitä voi hakea. Katsellaan tilannetta ja haetaan, jos tilanne sen sallii. Kaipasin vaan tuonne pientä piristystä.

Poika palkittiin nuorena yrittäjänä ja minä äitinä sain kukat. Oli niin komea kimppu, että kuvaan ei mahtunut. Ruuankin sai syödä kuin puu varjossa ja vieläkin osa tuosta on maljakossa. Olen otettu kunniasta saada tuo kimppu, kiitos.

Kävimme ostosreissulla katsomassa vävyn hautaa, joka oli saanut kiven. Hautausmaa oli niin kaunis. Saimme taas suru-uutisen. Tämä elämä on luopumista rakkaista, sielunmaisemasta. Nyt on vielä pakko jättää hautajaisetkin väliin, kun meille matka on liian pitkä. 

Tyttö aina totesi, että etu-ovemme on autio ilman kukkia. No oli meillä lyhty ja iso nimikyltti, mutta nyt on myös kukkia. Kauppareissulla löysin ison ruukun ja siihen syysväriä.

Elämä on kotihommia, jotka vie joka päivän enemmän aikaa. Lepohetkiä tarvitsemme molemmat enemmän, mutta sitähän vanhuus on. Hiljaista hissuttelu aamusta iltaan ja onneksi meitä on kaksi. Syyskuu on jo puolessa, joka tuntuu uskomattomalta. Kynttiläkausi on jo alkanut ulkona ja pari tuikkua poltin jo sisälläkin.

Mukavaa syksyn jatkoa kaikille lukijoille!

elokuun värejä

 

Sain heinäkuussa nämä kaksi kukkaa. Niiden värit sointuu yhteen niin hyvin ihan satumalta. Ja ne ovat vielä hengissä ja kukkivat niin komeasti.

Eilen katselin värimaailmaa ikkunasta ja innostui ulos kuvaamaan. Jo meidän kujalla taivas loisti puiden takana.

Autotallin nurkalta ilmestyi näin komea näkymä. Jospa olisin jaksanut rannalle asti, olisi ollut varmaan kaunis näkymä.

Meidän kuja toiselta suunnalta. Meidän ovi on melkein perillä, tuossa kellertävässä kohdassa.

Elokuu on loppupuolella ja syksyn tuoksuja on jo ulkona. Lämmintä on ollut. Mä olen nauttinut, kun saan ulkona vaan istuskella. En jaksaisi enää noin kuumassa tehdä mitään tai matkustella. Sisällä meillä on viileää, kun kaihtimet on kiinni ja ilmalämpöpumppu viilentää tarvittaessa. Yöt alkaa jo olla viileitä eli silloin voi tuulettaa ikkunoista.

Koti on ihan kiva ja toimivakin meille. Ulkomaailmaan en ole vielä jaksanut tutustua, no ruokakaupan tiedän. Nuorena muutto on mahdollisuus, seikkailu, alku uuteen, mutta tässä iässä ihminen ei enää sopeudu uuteen nopeasti. Eli opetellaan kaikkeen hiljakseen ja nautitaan pikku asioista.

Mukavaa jatkoa ja kiitos, kun jaksatte lukea mun höpinöitä!

vettä, taivasta, kanervia

 

Kun nostaa silmästä ylös, näkee täälläkin kauniita auringonlaskuja. Kurkkiakin näin taivaalla eräänä iltana kuin myös parvia pikkulintuja. Kaikkialla on kauneutta, kun sen huomaa arjessa.
 

Ajelimme entisiin maisemiin, kun mies haki renkaat ja muutakin pientä sieltä. Niin kaunista ja tuttua, mutta myös uutta ja erilaista. 

Kanerva kukki metsäpolun varrella.

Tuttu polku, jota olen tallustellut useamman kerran.

Lämmintä on vielä piisannut, mutta välillä viileää ja ukkosia ja sateita. Päivä menee täälläkin aamusta iltaan. Syksy lähestyy ja tähdetkin on jo ilmestynyt öiselle taivaalle. 

Toivon teille lämpimiä, hämyisiä elokuun iltoja!

Palailen taas, kun on kertomista tästä meidän arjesta!

pienet hääjuhlat

Saimme osallistua viikonloppuna poikamme häihin maailman suurimmassa puukirkossa täällä Kerimäellä.
 

Kirkko on kaunis ja mahtava. Meidän juhlaväki mahtui hyvin istumaan, hih.

Tuore aviopari poistui tyylillä vihkitilaisuudesta.

Juhlapaikka odotti meitä Puruveden rannalla. Ilma oli sateinen, mutta tunnelma sisällä lämmin. Poikamme ja miniämme oli järjestänyt juhlat kaikki huomioiden. Ruoka oli maittavaa ja orkesteri soitti hyvin. Ohjelmaa oli sopivasti ja tunnelma oli rento.

Me viihdyimme useamman tunnin ja tanssimmekin hiukan. Kiitos heille kivoista juhlista ja onnellista tulevaa aikaa.

Elokuu alkoi huomaamatta ja arki palasi elämään. 

Satoisaa elokuun alkua kaikille!

Elämä alkaa sujua hiljalleen.

Vaihdoimme isomman kaappipakastimen ja saimme siihen mahtumaan mansikoita talven varalle. Omasta pihasta emme nyt saa satoa. Jospa ensi kesänä olisi tomaatti- ja kurkkupuska edes, niille tuossa olisi tilaa. Hiukan haikeaa on, kun on tottunut saamaan satoa omasta maasta. 
 

Nimipäivät tuli vietettyä ja poika kantoi kukan minulle. Nuppuja tuossa oli ja nyt alkaa olla näyttävä, kun ne avautuu. Kiitos hänelle! Kukista on aina iloa.

Eilen oli sateinen päivä ja ajelimme Majalle kakkukahville. Haimme ruohonleikkurin ja muutaman tarvitsemamme tavaran. Kaikki näytti tutulta, mutta erilaiselta kuitenkin. Löysin tontin laidalta pari kantarelliakin. Neuvoin nykyisille omistajille myös pari muuta sienipaikkaa. Itse en sateeseen viitsinyt metsään mennä. Saavat he sitten edes yhden soosin.

Kukkapenkin päässä kukki mun äitienpäiväruusu. Kiva, jos ilahduttaa nykyisiä asukkaita.

Toimme myös tänne perunoita ja kasviksia, kun mies niitä keväällä istutteli. Vielähän siellä on tavaroita, joita tänne tuomme ja samalla täytyy ainakin perunoita ottaa. Kun saa auton talvirenkaat ainakin tänne, täytyy sitten luovuttaa avaimet pois. Emme nytkään mene ilman ilmoittamatta ja kun muita on paikalla. 

Uudessa kodissa normiarki alkaa sujua ja koneitakin osaan jo käyttää aika hyvin. Mitä kaipaan entisestä? Sain napata omalta pihalta kaikkea ruoka-aineksia ja metsästä marjoja ja sieniä. Onhan täälläkin metsiä, mutta emme taida enää jaksaa uusia sieni- ja marjapaikkoja etsiä. Vanhoihin paikkoihin on täältä matkaa ajella ja ei sitten jaksa enää metsässä samoilla. No kaikella on aikansa ja nyt on tämän aika.

Mukavaa heinäkuun loppua! 

Meillä on tulossa juhla viikonloppu ja hissutellen mennään tämä viikko. Jaksetaan sitten edes hiukan nauttia juhlista.

Taivas näkyy täälläkin

 

Etupihaa kaktuksien takana

Aurinko laskee täälläkin ja taivastakin näkyy

Kauppamatkalla ajelimme katsomaan maisemia muutaman kilometrin päästä. Meillä on ranta muutaman sadan metrin päässä, mutta se on vielä kuvaamatta.

Joku kukkakin on pihalla. Nimenkin jo kuulin, mutta unohdin.

Takapihalla on kiva salapolku. Sieltä kautta saa ruohonleikkurin pihalle ja muutakin pihajuttuja.

Aika on mennyt nopeaan. Koti alkaa olla kunnossa, järjestelty ja siivottu. Ikkunoita en jaksa pestä, vaikka likaiset ovatkin. Kaihtimet peittää hyvin, jos syksyllä jaksaisi pestä. Tyttö laittoi jo verhot paikalleen ja me ostimme muutaman maton, jospa kaikuminen loppuisi. 

Rahaa on palanut ihmeen paljon muuton yhteydessä. Ison talon asiat ei vaan sovi enää tänne ja tänne oli sitten hankittava uusia. Nyt vasta olen jaksanut tehdä ruokaa, kun tuo järjestäminen vei kaikki voimat, eli ruokalaskukin kasvoi kummasti. Kukkia olisin halunnut pihalle, mutta ehkä ne jo unohdan.

Pari päivää väsymys on painanut ja aika on mennyt levätessä ja pikku hommissa. Nyt on hyvä hetki hiukan vetää henkeä ennen loppukuun hulinoita.

Mukavia keskikesän päiviä kaikille!