Mukavaa juhannusviikkoa ystävät!

 

Poika raivasi rantaa,  kuva ennen

Ja kuva jälkeen, nyt tilaa rantaleikkeihin ja auringonottoon enemmän

Isä siivoaa rantaa ja tytär pavia, entä mummo=istuu vaan laiskana

Tämä kuva on aamuyöstä noin kolmen pintaan. Oli ns. uneton yö ja jaksoin hiukan kuvata. Välillä näitä vaan tulee ja ihan ilman juhlimisia.

Aika on mennyt laatikoiden kanssa seurustellessa ja niiden välissä pyöriessä. Pakattavaa on vielä ja välillä täytyy viedä tavaraa kierrätykseen. Noin viikon päästä on muutto ja silloin kaiken on oltava valmista. Työhuone ja vaatehuone alkaa näyttää kaaokselta ja osin keittiö. Pölyä on joka paikassa, kun siivoaminen alkaa olla mahdotonta.

Muuttoautoon pakataan meidän sängyt, yksi kaappi, työpöytä ja muutaman kymmenen erikokoista laatikkoa ja ehkä myös vaatepusseja. Meidän huonekalut ei sovi pienempään asuntoon eikä matot. Sohva ja ruokapöytä jo meitä siellä odottaa ja kodinkoneet, joista osan varmaan joudumme vaihtamaan. Juhannus menee pölyä imemässä ja laatikoita ihaillessa. Onneksi tuo maisemassa on tuossa edessä koko ajan. Sen jälkeen ihailemme Puruvettä. Ihan ei ikkunasta näy, mutta matkaa ei ole monta sataa metriä Eli uutta kohden vaan.

Mukavaa juhannusta kaikille! Ja tavataan ainakin muuton jälkeen, jos ei ennen sitä.

uutisia ja matka surujuhlaan

 

Lähdimme lauantaiaamuna kello kuusi ajamaan kohti Mäntsälää. Tyttö lähti meille kuskiksi ja myös saattamaan kummisetää viimeiselle matkalle. Mäntsälässä on on komea tiilinen kirkko.

Miehen veli sai kauniin muistojuhlan. Tytön avustuksella mekin pääsimme osallistumaan tilaisuuteen. Palasimme heti muistotilaisuuden jälkeen kotiin. Matkaa tuli päivässä yli 500 kilometriä ja rankkaa oli myös meillä matkustajilla. 

Päivä oli puolipilvinen Mäntsälässä. Matkalla saimme muutaman sadekuuron. Ilma oli suotuissa matkustamiseen.

Meidän matkat alkavat nykyisin olla surun täyteisiä. Matkustaminen on rankkaa ja lapsia ei kaikkeen voi vaivata. Nyt tyttökin halusi lähteä ja yhdessä matka kului nopeammin.

Luonto on niin kaunis vehreä. Taivas loistaa monissa väreissä. 

Kielot kukkii pihamaalla ja monet muutkin kevätkukat. 

Elämässä on surua ja haikeutta. Kuolema kosketti taas niin läheltä ja ikävä on kova. 

Maja on myyty ja uusi asunto ostettu ja pakkailemme tavaroitamme. Paljon on hävitetty ja vieläkin karsimme. Nyt on vaan oltava tarkkana, että kaikkia muistoja ei hävitettä. Kerron enemmän, kun päivämäärät tarkentuu. Tuo maisema vaan kiehtoo ja sitä tulee ikävä ja tätä rauhaa ja hiljaisuutta. Mutta kaikkeen tottuu ja elämän on kuljettava eteenpäin ja vaikeatkin ratkaisut on vaan tehtävä. 

Hyvää alkukesää kaikille ja aurinko päiviinne!