Iltaa pitkästä aikaa!
Syyskuu on jo loppupuolella, mihin tämä aika juoksee?
Lyhdyn nostin jo pöydälle, vaikka kesäkukka kukkii vierellä. Illat alkaa jo hämärtyä ja onhan tuosta pieni ilo illalla.
Tilanne pihalta lakaisun jälkeen. Roskia tulee valtavasti koko ajan. Myrskykin puhalteli aika kovasti. Onneksi ei vahinkoja sattunut meille eikä lapsillekaan. Toinen asuu maalla puiden keskellä ja toinen lomailee vaunun kanssa metsässä.
Myrskyt on täällä niin erilaisia kuin ennen maalla. Täällä vaan toteaa, että onpa tuuli ja vettäkin tulee kaatamalla Jos nuo lähipuut kaatuisi, niin voisihan ne tulla meidän katolle.
Maalla seurasi tilannetta eri tavalla. Syöpyykö tie sateessa, onko tiellä puita tai naapurin katolla. Sähköt myös meni herkimmin pois, no on täälläkin ollut yli tunnin katkos jo. Maalla oli puusee, ulkosauna, vettä sai kaivosta tai järvestä, oli varavoimaa jääkaappiin ja pakastimeen. Täällä ei saa edes vessaa käyttää, jos ei ole sähköjä. Vettä meillä on aina varastossa, kaasulevy ja -pullo ruuantekoon, kynttilöitä ja taskulamppuja varalla.
Kaikkea sitä miettii joutavana. Ennen oi vaan luonnossa kiinni ja keskellä, nyt muka niin kaukana. Asioilla on puolensa ja aikansa.
Kurpitsa kukki sinnikkäästi, kun tyhjensimme kasveja pois. Se ei varmaan enää satoa olisi tuottanut. Iso kurkku löytyi vielä lehtien seasta, kun perkasimme niitä. Kasvihuone vietiin katokseen ja lehdet kompostiin eli talvi saa tulla.
Haravoida saa pihaa useamman kerran ja puutarhakalusteet kantaa suojaan.
Puumalassa on hyvä satamakamera, jota tulee seurattua. Illalla siinä näkee komeita auringonlaskuja. Yhtenä päivänä bongasin tutun auton parkkipaikalla ja kuvatahan se piti ja laittaa asianomistajalle. Kiva sattuma.
Hyvää syyskuun loppua kaikille!
Meillä on sukukokous viikonloppuna tuossa aika lähellä. Yritämme jaksaa mennä sinne. Olisihan se hiukan vaihtelua tähän kuplassa olemiseen.