höpinää myrskystä ja syksystä

 Iltaa pitkästä aikaa!

Syyskuu on jo loppupuolella, mihin tämä aika juoksee? 

Lyhdyn nostin jo pöydälle, vaikka kesäkukka kukkii vierellä. Illat alkaa jo hämärtyä ja onhan tuosta pieni ilo illalla.

                                     
   

Tilanne pihalta lakaisun jälkeen. Roskia tulee valtavasti koko ajan. Myrskykin puhalteli aika kovasti. Onneksi ei vahinkoja sattunut meille eikä lapsillekaan. Toinen asuu maalla puiden keskellä ja toinen lomailee vaunun kanssa metsässä.

Myrskyt on täällä niin erilaisia kuin ennen maalla. Täällä vaan toteaa, että onpa tuuli ja vettäkin tulee kaatamalla Jos nuo lähipuut kaatuisi, niin voisihan ne tulla meidän katolle. 

Maalla seurasi tilannetta eri tavalla. Syöpyykö tie sateessa, onko tiellä puita tai naapurin katolla. Sähköt myös meni herkimmin pois, no on täälläkin ollut yli tunnin katkos jo. Maalla oli puusee, ulkosauna, vettä sai kaivosta tai järvestä, oli varavoimaa jääkaappiin ja pakastimeen. Täällä ei saa edes vessaa käyttää, jos ei ole sähköjä. Vettä meillä on aina varastossa, kaasulevy ja -pullo ruuantekoon, kynttilöitä ja taskulamppuja varalla.

Kaikkea sitä miettii joutavana. Ennen oi vaan luonnossa kiinni ja keskellä, nyt muka niin kaukana. Asioilla on puolensa ja aikansa.

Kurpitsa kukki sinnikkäästi, kun tyhjensimme kasveja pois. Se ei varmaan enää satoa olisi tuottanut. Iso kurkku löytyi vielä lehtien seasta, kun perkasimme niitä. Kasvihuone vietiin katokseen ja lehdet kompostiin eli talvi saa tulla.

Haravoida saa pihaa useamman kerran ja puutarhakalusteet kantaa suojaan.

Puumalassa on hyvä satamakamera, jota tulee seurattua. Illalla siinä näkee komeita auringonlaskuja. Yhtenä päivänä bongasin tutun auton parkkipaikalla ja kuvatahan se piti ja laittaa asianomistajalle. Kiva sattuma.

Hyvää syyskuun loppua kaikille! 

Meillä on sukukokous viikonloppuna tuossa aika lähellä. Yritämme jaksaa mennä sinne. Olisihan se hiukan vaihtelua tähän kuplassa olemiseen.

Sieniä ja taivaan kauneutta

 Eilen illalla katselin taivasta omalta takapihalta, kun se loisti aidan takana.

Nappasin kännykän ja taapersin meidän kadulle ja nappasin avarimmilta paikoilta muutaman kuvan. Rannalla tottui, että avaruutta riitti kuvaamiseen. Täällä täytyy poistua omalta neliötä aitojen takaa, että saa edes jonkinmoista kuvaa. Taivas oli upea eilen, vaikka eihän kännykkä sitä osaa toistaa. Näissä tilanteissa on oikeaa kameraa ikävä.

Olen puuhaillut jotain pientä. Pikku neidille tein oveen pikku taulun. Löysin laatikosta kirjontakangasta ja muutaman lankanipun. Suurimman osan noistakin lahjoitin ennen muuttoa pois, mutta mukaankin riitti.

Barbillekin tein vielä muutaman vaatteen, mutta sen nyt ainakin laitan tauolle. Mun nakkisormille on melkein mahdotonta hommaa.

Kanttarelleistakin edes yksi kuva löytyi. Nämä siivosin kyläreissulla ja sain kastike tarpeet mukaan.

Tytöltä sai satsin ja ystäväkin antoi ison kasan. Pakastelin niitä talven iloksi. On onni, kun ihmiset muistaa meitä nyt, kun sienimaastoja ei täällä ole tiedossa. Uusien etsimiseen ei ainakaan mun voimat enää riitä.

Tytöllä on ongelmia pyykkikoneen ja ruohonleikkurin kanssa ja soitteli neuvoja isältään. Ajelimme hänen luokseen tutkimaan tilannetta. Leikkuriin mies keksi apuja ainakin hetkellisesti. Pyykkikonetta ei osannut korjata. Tyttö täyttää täysiä kymmeniä piakkoin ja hyväksyi lahjaksi pyykkikoneen. Meillä helpotti lahjan etsintä ja tyttö pääsi pesemään pyykkejään.

Kurkkuja säilöin, kun takapihalta tuli sen verran. Kukkakaaliakin ostin halvalla ja pakastin muutaman pussin.

Joskus suositeltiin polttamaan valokuvat CD:lle talteen ja minähän tunnollisena sen tein. Poika toivoin, että siirtäisin ne ulkoiselle levylle. Hän saisi ne sieltä talletettua pilveen. Onneksi mun vanhemmassa läppärissä on CD-asema ja nyt sitten siirtelen niitä. Onhan niissä lasten historiaa, jos myös kaikkea turhuutta.

Mukavaa alkanutta syksyä kaikille! 

Palaillen, kun keksin aihetta ja kuvia tästä mun kuplasta rivarin syövärissä.