Rakastan kesää. Sitä valoa ja lempeää tuulenvirettä. Jopa hellettä, joka näin vanhemmiten vie kaikki voimat. Kesä on aina täynnä toivoa, jopa nyt kaikkien vaikeuksien keskellä.
Mekko vai shortsit?
Mekko ehdottomasti, vaikka yleensä mulla on aina pitkät housut päällä. Mutta kesällä tarkenen mekossa ja nautin siitä.
Myöhään nukkuminen vai aikaiset aamut?
Sekä että. Nautin valvoa kesäöitä kuin myös herätä aamuisin tosi aikaisin. Ennen valvoi läpi yön ja ihailin kaikkia värejä. Nykyisin valvon illalla, jos nukkumatti hujauttaa ohi Majalta. Jos saan nukkuttua ajoissa, herään aamulla aikaisin.
Ravintola vai piknik?
Tänä keväänä on harrastettu pihakahveja, kun tämä kummallinen kevät on kaiken muun kieltänyt. Ja kivaa on ollut imaista, vaikka pillimehut pihalla. Ravintolassa käymme tosi harvoin ja silloin se on meille juhlaa. Taitaa olla molempi parempi, nyyhm.
Pavlova vai perinteinen mansikkakermakku?
En ole oikein kakkujen ystävä. Juhlissa maistan miehen lautaselta lusikallisen. Jos makean himo iskee, paistan pannarin ja syön marjojen kanssa tai marjapiirakan tai pullaa.
Päivä rannalla vai huvipuistossa?
Rannalla tottakai. Mähän asun rannalla ja se on vaan mun juttu. Aurinkoa en enää ota, enkä löhöä rannalla, mutta nautin maisemasta. Huvipuistot ei ikinä ole olleet mun juttuja eikä lapsetkaan sinne koskaan ole halunneet. Meren rantaan vielä kerran haluaisin istumaan ja tuoksuttelemaan kesäisiä tuoksuja. Ehkä ehkä ei.
Matkailu kotimaassa tai ulkomailla?
Kotimaassa ehdottomasti, kun niin paljon on näkemättä. Olen kuullut usein, että ulkomaan matkailu avartaa ja olen ymmärtänyt olevani juntti. On monta syytä, miksi emme nuorempana matkustelleet enkä nyt niitä avaa tässä. Olen vaan rehellisesti juntti. Olemme me lähimaissa olleet muutaman kerran vuosia sitten.
Haluaisin nähdä niin paljon kotimaata, mutta saa nähdä onko se mahdollista. Terveys alkaa jo rajoittaa matkustamista. Jospa lähikaupunkiin jaksaisi joskus, tai sitten tyydymme lähikauppa-matkailuun. Onneksi asumme kaiken tämän kauneuden keskellä.
Trampoliini vai löhötuoli?
Löhötuoli ehdottomasti, ei trampoliini taitaisi edes mua kestää, hih.
Kirja vai sarja?
Olen lukija, mutta täytyisi uusia lasit, jotta näkisi lukea. Sarjat, no sisustus- ja remppa juttuja katselen enpä muita. Blogeja luen ja vlogeja katselen.
Sandaalit vai tennarit?
Sandaalit, en halua sukkia jalkoihin. Kumisaappaat on usein pakolliset täällä ja niihin joskus laitan sukat, muuten sandaaleissa, läpsykkäissä varpaat vapaina.
Pionit vai lupiinit?
Pionit. Mullakin on yksi pioni, joka ei vaan vielä kuki. Meidän entisessä paikassa oli paljon pioneja kartanon pihassa ja ne oli vaan niin ihania. Ruusut on toiset, jotka saa mut ihastumaan. Rehellisesti myös monet muut kukat.
Festarit vai kotibileet?
Kun lapset asuivat kotona, he olivat aina kaikessa mukana, juhlissa kotona ja kylässä. Ei kai niitä bileiksi voinut sanoa. Silloin tultiin ja mentiin yökylään ja syötiin yhdessä tehtyä ruokaa. Juteltiin ja leikittiin ja ulkoiltiin lasten kanssa. Keitettiin puuroa aamulla väsyneinäkin, kun aikuisten jutut ei loppuneet lasten unihetkiin. Kaikesta tuosta jäi hyvät muistot, vaikka taisi antimet olla vaan tavallista kotiruokaa.
Festareilla en ole ollut, kun siinä iässä oli jo perhe.
Hehkuva kesämeikki vai ilman meikkiä?
Hyvin vähän olen enää meikannut, vaikka tarvetta olisi. Kevät on mennyt kotona ihan 100%, no ruuat haettu kaupan laiturilta. Silmäpusseihin alan jo kompastua ja naama kesii näppylöitä, mutta ei vaan jaksa.
Olipa haastavaa vastailla, kun elämä on keskittynyt kotiin. Juu me olemme mökkihöperöitä kuten moni tuttava on kommentoinut. Onhan se monelle haastavaa olla vaan kotona neljäkin kuukautta, kun täällä ei ulkoillessekaan näe ketään. Mutta aika normaali elämää tämä meille on, lapsien luona piipahtamista kaipaa, myönnän. Katsellaan, milloin jaksaa kuinka tämä tästä etenee, pandemania ja meidän olotila.
Kaikkea hyvää kaikille!
