Rakeita, ukkosta ja vappupalloja

Vanhuus ei tule yksin, vaan onneksi kaksin.
Viikolla pesimme ikkunat. Mies pesi pari isointa ja korkeinta eli en tarvinnut hyppiä tikkailla. Mä sitten yritin muut suttailla. Kumma, kun aina vaan jää raitoja. Verhotkin samalla vaihdoimme. Seuraavaksi päiväksi jäi vielä joku pienempi ikkuna.
Ennen nuo pesin yksin päivässä ja viikkosiivous vielä päälle.

Loppujen ikkunoiden lisäksi tein seuraavana päivänä viikkosiivouksen ja pyykit jäi taas odottamaan uutta aamua.
En vaan jaksa seisoa tarpeeksi kauan, että saisin hommat luistamaan. Selkä vaatii lepoa muutaman tunnin jälkeen ja jalat. Sänkyyn on mentävä päivällä lepäämään, vaikka harvoin sentään nukun.
Olen niin kitollinen miehen avusta sisälläkin, vaikka hän hoitaa pihahommatkin melkein yksin.

Onneksi nuo on tehty ja pääsemme saunan ja grillin siivoukseen. Viime vuosina mies onkin nekin kiitettävästi hoitanut. Mä olen vaan kerännyt tarvittavat pyyhkeet ja muut tarvikkeet niihin.

Saunan pesu odottaa jäiden lähtöä, että saamme sinne pumpulla veden. Mutta haluan pestä senkin kunnolla ennen ensimmäistä saunomista. Talven aikana sinne kertyy pölyä ja likaa.

Olemme saaneet viikolla sadekuuroja, mutta siivousilmat olivat aivan sopivia.
Jäät on vielä järvessä, rannoilta vaan hiukan sulaa. Vesikin on hiukan noussut ja tulee vielä varmaan nousemaankin. Onneksi meillä on kaikki rakennuksen sen verran ylhäällä, että ei ole vaaraa vedestä.

Helikopterikin pörräsi pari päivänä yllämme. Ehkä he taas sähkölinjoja tarkastelivat. Meteli on vaan kova, kun noikin lähellä ajaa.

Luntakaan ei enää ole kuin tontin reunamilla.

Tänään satoi rakeitakin hiukan aikaa ja ukkonen jyrisi.

Tänään virkkailin uusinta muotia olevia vappupalloja.
Oikeasti nämä on valeampiaispesiä.  Miniä oli näitä vailla ja lupasin virkkailla. Toimivuustakuuta en uskalla antaa, vaikka meillä noita oli jo viime kesänä. Ampareita ei näkynyt, mutta kesä olikin mikä oli. Toivottavasti toimivat.

Palaillaan taas, kun aika on.

harmaan lauantain haahuilu

Alkuviikosta oli ylätontilla tämän verran lunta.

Ja oma tiemme kuohui näin kovasti.
Pikkuautolla tuosta pääsee, kun osaa raiteita myöten ajaa. Mutta roska-autoakaan emme uskalla tuohon päästää eli mies käärrää roskat isomman tien varteen.

Ranta tänään oli vielä hyvin talvinen. Hiukan rannassa sulaa, mutta muuten aivan jäässä.

Minun ainut oikea kukkapenkki on lume alla tukevasti ja alppiruusukin rannanpuolella kurkistelee lumikasan keskellä.

Västäräkki etsi ruokaa pälvipaikoista. Joutsenia ja kurkia on lennellyt järven yllä. Myös kiivasta äänetelyä on kuulunut, mutta kameran ne ovat välttäneet.
Kylätien varressa molemmat pariskunnat olivat hyvässä kuvauskohteessa, mutta tie oli niin huonossa kunnossa, että ei uskaltanut pysähtyä kuvausta varten. Maaseudun iloja nämä kelirikot ja tänä keväänä ovatkin erittäin pahoja.

Piha ja naapurin peltokin on vielä lumen alla, mutta kyllä se kevät tännekin on tulossa.
Aamulla heräsin, kun vettä satoi kohisemalla ja lisääkin on luvattu.

Tälläinen tilannekatsaus täältä ja nyt käännän katseen keittiön suuntaan.
Keväsitä viikonloppua kaikille!

kelirikkoa ja matkailua

Lauantaina olimme tienpäällä menossa pojan luokse. Hänellä oli ongelmia traktorin kanssa ja mies oli menossa auttamaan. Minä istuin sitten painona autossa.
Mies piipahti matkalla varaosakaupassa ja itse jäin odottamaan autoon. Auto oli ihan asiakaspaikalla ja karhukin kurkisteli nurkan takaa ja tuo tiiliseinä on aivan ihana. Hyvin siinä jaksoi muutaman minuutin odotella.

Perillä istuin miniän "ilona"? ja sain kahvia ja jäätelöäkin. Edellisestä jäätelön syönnistä taisikin vierähtää jo vuosia, ehkäpä jo neljä vuotta. Jospa ottaisikin taas jäätelön pakastimeen varalle, maistui taas niin hyvältä.

Seurustelin myös ihanaisen tonttutytön kanssa tietysti. Hän on jo melkein neljä kuukautta vanha. Miniä otti tämän kuvan ja luvan kanssa saan tämän myös julkaista. Hän on tässä hiukan jo väsynyt ja päiväunet vaunussa odottaakin.

Päivä oli aurinkoinen ja kevään lämpimin. Iltapäivä oli jo pitkällä, kun olimme valmiina kotimatkaan.
Pikapikaa ruokakaupassa tulomatkalla piipahdimme, kun mieskin alkoi jo väsyä. Aina on lapsia kiva autella, mutta kauaa ei enää jaksa puuhailla yhtämittaa.

Meillä kylätie on vuosikausiin huonoimassa kunnossa ja oma tiekin alkaa pettää. Naapurimökkiläiset ajoivat eilen hiukan sivusta ja nyt tie on kuin kynnöspelto. Vesisadetta on luvattu ja katsotaan nyt päästänkö itsekään tuosta enää kaupoille.
Lauantaina huomasi, että valtionkin  soratiet olivat melkein läpipääsemättömiä. Maalla on aina myös kelirikon "ihanuus". No seuraamme tilannetta ja toivomme parasta.

Mukavaa viikkoa kaikille!

omenapuun alla huhtikuussa

Kuukauden tuota joka välissä pistelin ja nyt se on valmis, hyvä minä. Olikin vähän kimurantti malli tai mulla on taito ruostunut. Kehyksen tuo tarvitsee, mutta mulla ei ole tälle paikkaa. Kaapiin laitan, jospa sille ottaja joskus olisi.

Vettä satoi maanantaina kohisemalla. Tuli jo tunne, että kohta seilataan keskellä järveä. Sen jälkeen on ollut yöllä pikku pakasta ja päivällä aurinkoista. Ihanne keli näin keväisin täällä sorateiden takana. Tiet kuivuu ja lumi sulaa haihtumalla. Ja sitä lunta muuten riittää ja riittää. Saa tovin vielä odotella rantasauna kauden alkua.

Kahvikupin ulkoilutin tänään etuterassille. Ovi auki ja nuuhkimaan raikasta ilmaa. Hui kuinka on likaista lunta, kun sitä pihasta on tuohon tuupattu. Yläpiha ja tie alkaa onneksi jo olla sulana, mutta vesi valuu eli ihanaa kuraa piisaa.

Huomenna on varmaan pakko siivoilla, vaikka noita kirjomisia piisaisi. Jouluunkaan ei taida olla kuin kahdeksan kuukautta eli voisi aloitella joulukalenteria kirjoamaan, eikö?

Aurinkoista viikon jatkoa kaikille!

kevät hiipii hiljaa

Pari kuvaa vielä pääsiäiseltä.
Olimme tytön luona yhden yön. Menimme kävelemään hautausmaalle, kun ilmakin oli niin kaunis. Hautausmaat ovat vaan jotenkin niin rauhoittavia, vaikka niihin liittyy paljon kaipaustakin.

Pääsiäisen aikaan oli tosi kaunis keväinen ilma, paitsi maanataina alkoi sitten sataa lunta. Viikon aikana satoi myös vettä kohisemalla pari kertaa. Täällä alkoi jo sivutiet pehmetä uhkaavasti.

Kuutakin piti tottakai kuvata, vaikka se onkin aina niin haastavaa.

Viikkoon on mahtunut mahtavia ulkoiluilmoja,

lumisadetta,

sumuja,

ja tämän aamun kaunis auringonnousu

Taas on luvattu vettä, räntää ja ehkä luntakin. Mutta niihän se kevät tulee, keikkuen.

Mukavaa alkavaa huhtikuista viikkoa kaikille!

5 x 3 hyvää asiaa

Toinen läppäri tilttasi ja vei pääsiäiskuvat ainakin hetkeksi unholaan ja hiukan huoltakin pääsiäisen aikaan äidin sydämeen taas kotiutui.
Outin blogista nappasin tämän haasteen ihan omaksi ilokseni

Kolme hyvää asiaa päivässäni:

Heräilin hitaasti miehen keittämän kahvin tuoksuun.
Aamupäivä jatkui hitaasti ja rauhallisesti, kun eilistä ruokaa oli valmiina meidän lounasta varten.
Sain kirjottua ilman purkamista aika paljon päivän aikana ennen koneen tilttaamista. Kuuntelen yleensä samalla, jotain tv-ohjelmaa tai youtubea.

Kolme hyvää asiaa minussa:

Olen naarasleijona puolustamassa mun perhettä aina. Perheeseen kuuluu mies, lapset, lapsenlapset, miniä ja vävy, kuten myös veljeni perhe. Heitä ei mulle morkata tai mä hyökkään. 

Teen aina, jos mahdollista,minkä lupaan. Minuun voi luottaa aina.

Meillä löytyy aina ruokaa ja majapaikka, jos joku on niitä vailla.

Kolme hyvää asiaa elämässäni:

Mies, hän ja minä olemme kaiken alku

Lapsemme: tyttö ja poika, joiden eteen olemme tehneet kaikemme.

Lapsenlapset: poika ja tyttö, jotka antavat jatkuvuutta ja ovat elämämme ilona nyt vanhana.

Kolme hyvää asiaa tänä vuonna:

Palkka = eläke tulee säännöllisesti, vaikka pienin mahdollinen.

Pärjäämme vielä täällä keskellä ei mitään omassa kodissamme kahdestaan. 

Olemme saaneet olla aika terveinä ja kohta on taas kesä.

Blogi on yhtä sekopää kuin sen kirjoittaja.

Se kuvaa mun eloa ja oloa ja on rehellinen.

Pieni on kaunista, luulen. Kuvia keskeltä ei mitään, niin mua.

Aurinkoista viikkoa kaikille!