lauantai 24. lokakuuta 2020

aamuja ja eloa

 

Lokakuinen aamu

ja toinen
ehkä jo ilta
taas joku aamu ja haravoimaton piha paljastui. Eikö uusi ohje olekin, että lehdet nurmikolle, että se saa ravinteet.
Luntakin saimme hiukan, joka suli seuraavana päivänä.
Jotain uuttakin olemme tehneet eli talvirenkaat kauppakassiin vaihtoi kylän yrittäjä emmekä me itse. Taisi olla ensimmäinen kerta meille. 
Mistä näitä vuosia tulee? Mulle taas napsahti vuosi lisää ja sen kroppa ilmoittikin. Mies onneksi jo jaksaa kantaa puut lämmitykseen, kun itse olen viettänyt yöpukupäiviä. Mutta tästä noustaan ja eletään  tämäkin vuosi.
Hämärän hyssyjä ja kynttilän loistetta teidän syksyynne!

keskiviikko 7. lokakuuta 2020

kuvia täältä kuplasta

 

Tassuttelin joku päivä ihanassa syyssäässä ja ihailin valoa naapurin metsässä. Syksyllä valoa lankeaa alhaalta ja saa maiseman ihan erilaiseksi kuin kesällä.

Nämä harvat puut jäivät pystyyn Asta-myrskyssä. Tuolla takana näkyykin istutettua aukkoa.
Aamulla aurinko pilkahteli hetken järven takaa ja valaisi maiseman. Aamu alkaa hyvin, kun edes hetken saa valoa ihailla.

Herkkutatteja nousee vielä. Tämä on kuvattu omalta tontilta.

Usein miettin, minne tämä elämän lyhenevä polku johtaakaan. Tie on varmaan kuoppainen kuten tähänkin asti, mutta ehkä pieni valo pilkahtaa välillä. Joka aamu näyttää taas pienen osan polkua.

Korona on saavuttanut myös tämän käpykylän. Täytyy maskit etsiä ennen kauppaan menoa. Kaksi viikkoa onkin edellisestä käynnistä ja montaa päivää ei enää voi siirtää. Tämä on kai sitä uutta normaalia.

Aurinkoa syksyynne!