Tassuttelin joku päivä ihanassa syyssäässä ja ihailin valoa naapurin metsässä. Syksyllä valoa lankeaa alhaalta ja saa maiseman ihan erilaiseksi kuin kesällä.
Nämä harvat puut jäivät pystyyn Asta-myrskyssä. Tuolla takana näkyykin istutettua aukkoa.
Aamulla aurinko pilkahteli hetken järven takaa ja valaisi maiseman. Aamu alkaa hyvin, kun edes hetken saa valoa ihailla.
Herkkutatteja nousee vielä. Tämä on kuvattu omalta tontilta.
Usein miettin, minne tämä elämän lyhenevä polku johtaakaan. Tie on varmaan kuoppainen kuten tähänkin asti, mutta ehkä pieni valo pilkahtaa välillä. Joka aamu näyttää taas pienen osan polkua.
Korona on saavuttanut myös tämän käpykylän. Täytyy maskit etsiä ennen kauppaan menoa. Kaksi viikkoa onkin edellisestä käynnistä ja montaa päivää ei enää voi siirtää. Tämä on kai sitä uutta normaalia.
Aurinkoa syksyynne!
