tiistai 28. maaliskuuta 2017

on tuo kelejä pidellyt




Aurinko on piipahtanut ilonamme ja valaissut kaiken niin kauniiksi.

Tuulikin on tuivertanut hetkittäin. Tuolikin sai kyytiä lentäen laiturilta jään päälle.

Lunta on hiukan satanut aina välillä.
Tänään kaupungissa lunta tulikin kunnolla. Tietä oli vaikea välillä havaita ja auto peittyi lumeen pienessä ajassa parkissa. Tiet olivat sohjoisia ja lumisia ja välillä loska lensi. Kotona oli sillä välin satanut muutaman hiutaleen auton jälkien päälle.

Kukkiakin on kannettu meidän iloksemme. Miehellä oli vuosipäivä ja taisi hän muutakin saada, mutta kukat ilahduttaa minuakin.

Lunta löytyy tontiltamme, kuten maaliskuussa kuuluukin.
Eräs aamuyö muistin luvanneeni virkata muutaman kapan. Syksyn aallonpohjassa olin asian jo unohtanut. Aloituksen olin laittanut "jemmaan". Löysin sen onneksi, vaikka useampi paikka piti etsiä. Minäkö vanha ja huonomuistinen, en kai?

Jotain kuulumisia täältäkin, vaikka hiljaistahan meillä on. Mä myös nautin tästä, kun mitään ei tapahdu. Ja unessahan ne tekemättömät työt muistuu. Mitähän ensi yö tuo tullessaan?

Mukava viikkoa kaikille!










sunnuntai 19. maaliskuuta 2017

Kettu ja kukka

Kettu juoksenteli alkuviikosta jäällä. Onnistuin nappaamaan tälläisen, huonon, kuvan ikkunan läpi. Pahus meni lahden toista rantaa ja oli niin nopea liikkeissään. Jälkiä olemme bonganneet usein ihan omassa rannassa ja autotallin edustalla, mutta emme ole nähneet aikaisemmin.
Taivaan värejä olen taas kuvannut joku ilta.
Kampaajalla piipahdin yhtenä päivänä. Onneksi siellä on seinällä taidetta, kun peili ei osaa toistaa mieleistä kuvaa.  Hiuksista tuli kivat, mutta naama ssinä välissä, houh, toivoton tapaus.
Sain kukankin. Meillä on jäätä, lunta ja kuraa pihassa. Kukka saa ilahduttaa terassilla, näin kukkii kauemmin.
Tänään on ajanut useampikin auto jäällä ja hiihtäjiäkin on näkynyt. Aurinko on hellinyt tänään. Viikolla on satanut lunta, räntää ja välillä vettä kohisemalla. Pienet yöpakkaset ehkäisivät pahinta kelirikkoa, kun soratieden päässä asutaan.

Viikko taas taaperrettu. Aika kulkee ja elämä jatkuu.

Hyvää alkavaa viikkoa kaikille!




perjantai 10. maaliskuuta 2017

viikot vaan juoksee ja mä en perässä pysy




Kamerasta löysin viikko sitten kuvattuja kuvia. Näköjään jotain tulee kuvattua, mutta ne jää sitten kameran uumeniin.
 Sukkia olen neulonut välillä ja täyttänyt kalenteria. Ihan vaan tavallisia sukkia ja harmaita neulon eli ei niissä kuvaamista ole.
Jonkinlainen kalenterimania on täälläkin iskenyt, vaikka en ole siihen paljoa panostanut. Lähinnä käytän kaikkea varastoista löytyvää.
Olen ihaillut suodatinpusseista tehtyjä kransseja. Joulun aikoihin muistin kreppipaperit ja kaivoin ne esille ja pyörittelin niistä ruusuja. Illalla sitten liimailín ne kransseiksi. Kaksi isoa ja yhden pienemmän sain aikaiseksi.

Lähikuvat kahdesta ilmoitustaululla, anteeksi nuo ylimääräiset jutut. Laitoin ne tuohon siksi aikaan, kun keksin niille paikan tai uuden kodin.
Puukuorman saimme viikolla ja mies on niitä pilkkonut ja kasanut katokseen. Mä olen katsonut päältä sujuvasti ja puuhaillut sisähommia. Ihan kelpo kimppu naistenpäivänä ;)

Tämän päivän kuvat ja auringonpaiste, jospa se kevät pikkuhiljaa alkaa tulla.

Leppoisaa viikonvaihdetta kaikille!

torstai 2. maaliskuuta 2017

maaliskuisia säitä ja lämpimiä pullia




Maanantaina paistoi aurinko näin komeasti. Kenkäkin piti hyvin alustallaan ja pääsin hiukan tallustelemaan. Jotkut liukuesteet olin ostanut ja niissä nastat irtoili jo vajaan viikon käytön jälkeen, hymm.
Ja mummeli ihan itse, hih. Heijastinkin  roikkuu kuten asiaan kuuluu.
Sitten alkoi sadella vettä ja räntää. Eilen illalla täytyi pihavalot sytyttää ja varmistaa vesisade. Satoi kohisemalla aivan kuin kesällä konsanaan. Tänä aamuna oli sitten hiukan uutta luntakin maassa. Vaihtelevia säitä piisaa talven mittaan.
Paistoin pari pellillistä lihapullia pakkaseen varoille. Ei nuo kovin herkkullisen näköisiä tuossa ole, mutta ihan syötäviä.
Tänään leivoin pullia, ihan vaan kanelipyöryköitä pakkaseen. Tyhjentelin kaapin nurkkia ja tein muffinssia. Tulivat kyllä äkkimakeita, karkkeina käyvät. Varmaan ainakin tytönpojalle kelpaavat. Hän on makean ystävä, me muut emme niinkään.

Pyykikone pyörii ja siivotakin voisi. Mies vaan totesi, että ei sitä talvilomalla. Meillä, kun ei enää lomiakaan ole, oloneuvoksilla. No syy sekin laistaa siivousta, kait.

Hyvää jatkoa kaikille!