Kynttiläkausi on korkattu terassilla
ja sisällä. Ostin kauppareissulla työpöydälle tuoksukynttilän ja pitkän sytkärin, jolla on kynttilät hyvä sytytellä. Tänä syksynä olen taas kaivannut oikeita kynttilöitä myös sisälle, vaikka siivotessa se kostautuu. Kynttilät savuttavan aina jonkun verran ja sehän tarttuu pinnoille.
Poika kaatoi muutaman puun. Tässä koivu kasvoi marjapensaiden vieressä. Toivottavasti marjasato lisääntyisi puun kaadon jälkeen ja saunan katolla lehdet vähentyisi.
Aloitin ajella alkuviikosta puita katon alle. Hidastahan se minulta oli, mutta ajattelin ajaa ajan kanssa. Naapurin mökiltä rouva piipahti ja katsoin mun taapertamista ja ähkymistä ja alkoi auttaa. Hän tuli sitten parina seuraavana päivänä miehensä kanssa ja ajoivat loput puut liiteriin. Mä olin siinä vaiheessa jo levon tarpeessa ja hitaana olisin vaan ollut edessä.
Maailmassa on vielä hyviä ihmisiä, jotka pyytämättä auttavat meitä vanhoja. Olen niin kiitollinen heille isosta avusta.
Poika piipahti katsomassa lattian alle meidän vanhalla puolella. Näyttää kuulemma aika kamalalta. Nyt olisi lottovoitolle tarvetta, että tuon saisi kuntoon ja lämpimäksi. Eläkeläisinä isommat investoinnit alkaa olla mahdottomia, vaikka rahaa ei muulle laittaisikaan. No katsellaan ja ihmetellään tilannetta. Onhan mahdollista jättää tuo osa asumatta tai lisätä taas kerros mattoja talveksi.
Tänään on satanut ja tuullut ja pikku hetken aurinko näyttäytyi.
Sato on kerätty ja säilötty ulkoa, kun kylmiä öitäkin on jo ollut. Eilen sain marjoja, sieniä ja päärynöitä kotiin kuljetettuna. Niitä olen säilönyt tämän päivän.
Haluaisin korvata kaikille meitä auttaneille, mutta enhän voi. Apua on vaikea saada rahallakaan, vaikka on jo raskaimpiin töihin kyselty. Ei aina haluaisi lähimpiä niillä rasittaa. Päivä kerrallaan mennään. Seuraavaksi täytyy alkaa sisällä siivota kotia talvea varten.
Mukavaa syksyn jatkoa kaikille, jotka tänne eksytte! Ilahduttaa nähdä, että joku vielä jaksaa lukea mun höpinöitä.
