torstai 7. lokakuuta 2021

hetki ja kaikki on ohi ja lopussa

 

Meillä on hiljaisuus ja suru. Meille niin rakas menetti puolisonsa nopean, vaikean sairauden takia. Jäljelle jäi tyhjyys, sanaton hiljaisuus, pelko rakkaan jaksamisen puolesta. Kaunis sunnuntaiaamu näytti kauneuden kaiken tuskan äärellä. Elämä on hetki ja se päättyy niin äkkiä. Kiittäkäämme joka hetkestä ja rakastakaamme, kun se voi olla viimeinen hetki.

Mä kuvasin ja imin voimaa tuosta näkymästä. Luonto antaa vaan niin paljon mulle, meille, kaiken tämän keskellä.
Tänä aamuna kuvasin järveä, kun väriloisto oli mahtavaa. No en saanut sitä kännykällä talteen.

Elämän on jatkuttava ja yritämme tukea ja selvitä itse. Jokainen päivä on lahja ja jokainen tapaaminen on ihme. 
Kiitän, kun sain tutustua häneen, jonka aika oli mennä niin nuorena. Onneksi emme tiedä huomisesta ja lähtömme aika on arvoitus.
Sekava postaus, mutta nyt ei vaan jaksa muuta.
Kiitos kaikille, joille olen häiriköinyt! Ja teille, jotka jaksatte kulkea mukana, olette parasta! <3

lauantai 2. lokakuuta 2021

muutama iltakuva tästä illasta


 


Muutaman kuvan haluan tallettaa tänne muistoksi kauniista syksystä, ruskasta. Epäilen, että en tule muuten muistamaan.

Elämä jatkuu. 
Usein ajattelen, voiko tämä olla totta vai painajaista. Asiat etenee ja meidän on se hyväksyttävä. En voi enkä halua avautua enemmän, kun asia koskee muitakin kuin meitä.

Kaikkea hyvää teille kaikille! 

Tulen taas, vaikka vaan tallettamaan kuvia tästä ajasta. 

perjantai 24. syyskuuta 2021

Mollalla on kyynel silmäkulmassa

 




Syksy on ollut kaunis ja ensimmäiset pakkashuurteet on jo koettu. Syksyhommat alkaa olla paketissa ja talvi saa tulla.
Majalla ilmeni iso remonttitarve, johon meillä ei ole varaa. Meillä on onneksi joku joka sen haluaa tehdä, mutta meidän täytyisi löytää uusi koti. Minä introventtinä kauhistelen asumista muiden tykönä ja mitä mies puuhailisi sitten, No mietitään talven ajan ja ehkä olemme viisaampia sitten.
Jo vuoden ajan meidän läheinen on sairastanut hyvin nopeasti etenevää tautia. Nyt sitten toinenkin tosi tärkeä ihminen joutui sairaalaan ja ennuste, en tiedä, pelkään pahinta. Läheiset tarvitsevat meidän tukea, jos osaamme, ainakin läsnäoloa. Olen valvonut ja miettinyt. Me emme ole enää nuoria ja terveitä, mutta olemme paikalla voimien mukaan.
Jos en ole täällä, tiedätte varmaan syyn. Voihan olla, että roikun aina täällä, kun en muuta voi.
Kaikkea hyvää teille ja terveyttä! Muistakaa nauttia joka hetkestä, huominen on aina arvoitus!

maanantai 13. syyskuuta 2021

välähdyksiä meidän syksystä

 

Kynttiläkausi on korkattu terassilla


 
ja sisällä. Ostin kauppareissulla työpöydälle tuoksukynttilän ja pitkän sytkärin, jolla on kynttilät hyvä sytytellä. Tänä syksynä olen taas kaivannut oikeita kynttilöitä myös sisälle, vaikka siivotessa se kostautuu. Kynttilät savuttavan aina jonkun verran ja sehän tarttuu pinnoille.
Poika kaatoi muutaman puun. Tässä koivu kasvoi marjapensaiden vieressä. Toivottavasti marjasato lisääntyisi puun kaadon jälkeen ja saunan katolla lehdet vähentyisi.
Aloitin ajella alkuviikosta puita katon alle. Hidastahan se minulta oli, mutta ajattelin ajaa ajan kanssa. Naapurin mökiltä rouva piipahti ja katsoin mun taapertamista ja ähkymistä ja alkoi auttaa. Hän tuli sitten parina seuraavana päivänä miehensä kanssa ja ajoivat loput puut liiteriin. Mä olin siinä vaiheessa jo levon tarpeessa ja hitaana olisin vaan ollut edessä.
Maailmassa on vielä hyviä ihmisiä, jotka pyytämättä auttavat meitä vanhoja. Olen niin kiitollinen heille isosta avusta.
Poika piipahti katsomassa lattian alle meidän vanhalla puolella. Näyttää kuulemma aika kamalalta. Nyt olisi lottovoitolle tarvetta, että tuon saisi kuntoon ja lämpimäksi. Eläkeläisinä isommat investoinnit alkaa olla mahdottomia, vaikka rahaa ei muulle laittaisikaan. No katsellaan ja ihmetellään tilannetta. Onhan mahdollista jättää tuo osa asumatta tai lisätä taas kerros mattoja talveksi.
Tänään on satanut ja tuullut ja pikku hetken aurinko näyttäytyi. 
Sato on kerätty ja säilötty ulkoa, kun kylmiä öitäkin on jo ollut. Eilen sain marjoja, sieniä ja päärynöitä kotiin kuljetettuna. Niitä olen säilönyt tämän päivän. 

Haluaisin korvata kaikille meitä auttaneille, mutta enhän voi. Apua on vaikea saada rahallakaan, vaikka on jo raskaimpiin töihin kyselty. Ei aina haluaisi lähimpiä niillä rasittaa. Päivä kerrallaan mennään. Seuraavaksi täytyy alkaa sisällä siivota kotia talvea varten.

Mukavaa syksyn jatkoa kaikille, jotka tänne eksytte! Ilahduttaa nähdä, että joku vielä jaksaa lukea mun höpinöitä.

tiistai 31. elokuuta 2021

mun oma tila, naisluola


 Työhuone kuvattu ovelta hiukan vasemmalle. Vasemmalla heti on siivouskomeron ovi. Vanhat lundiat ja pari vanhaa kaappia tornina. Kaapeissa on mun lääkkeet, korut, meikit ja muuta henkilökohtaista kamaa. Hyllyillä valmiita kortteja, papereita ja kortteilukamoja, ompelukone, ompelutarvikkeita ja sekalaista askartelutarviketta.
Pyöreän taulun olen saanut kastelahjaksi eli on jo "pari" vuotta vanha.
Saatu pikkuhylly jämäköittää tuon seinän rivistön, eivät pääse kallistumaan.

Mies teki mulle tuon tason, joka on pyörillä. Toimii kaiken tavaran laskupaikkana ja ristikkolehtikin täyttyy tuossa hyvin. Takana on korivaunuja ja valkoinen on mun uusi työtaso, jonka sain pojalta. Lamppu ja läppärin nurkkakin näkyy. Läppäri mulla on aina auki; luen uutiset, katson youtubea, tv-ohjelmat myös pyörii tuossa, WhatsApp auki, jos lapsilla asiaa jne, jne. En tuijota konetta koko ajan, vaan se on kaiken tekemisen taustalla. Tämähän on työhuone, mutta myös mun naisluola. Täällä rentoudun. Jotain ohjelmia katson miehen kanssa yhdessä isolta ruudulta, jota itse en osaa edes avata, enkä sulkea....no töpselin osaan poistaa seinästä. Mies katsoo pääasialllisesta teeveetä.
Työpöydästä oikealle on pyörillä oleva kori, jossa on roskis ja paikka poistuville lehdille. Seinän vieressä kaappeja, joita on saatu ja poistettu muista tiloista. Ovi on laputettu tehtävillä töillä, jotka on ennen talvea tehtävä. Musta taulu on vanha maalattu pelti, joka etsii seinältä paikkaa. Siuhen voi kirjoittaa liiduilla tai laittaa magneetilla esille..


Kaappeja lisää ja lokerikkoja pienelle sälälle. Lasikaapissa on kynttilöitä ja niiden alustoja ja valmiita koruja. Muovilaatikoissa on värejä, maaleja, stansseja, leimoja ym lajiteltuina.
Korkeassa kaapistossa on meidän kuitteja ja muita säilössä pidettäviä asioita. Ovessa roikkuu mun laukkuja ja muutama kestokassi.

Työhuone on suoraan eteisen edessä eli tästä saa mukaansa laukut ja muut kätevästi.

Työhuoneeseen on kerääntynyt tavaroita muualta asunnosta ja toimivat täällä ihan hyvin, kun vähän pyörittelee sopimaan. Peni huonehan tämä on, mutta mulle riittävä ja lähellä kaikkea. Eli voin samalla vahtia ruokia ja koneita omasta tilasta.

Minulta oli tätä toivottu ja nyt pikapikaa kuvasin. Toivottavasti joku saa tästä "rojuhuoneesta" jotain iloa.

Mukavaa jatkoa!

sunnuntai 29. elokuuta 2021

Kesälomareissu, sienireissu ja oleilua kotona

Maahantuoja vaihtoi osan meidän autoon. Lähikaupungissa se ei onnistunut eli ajettava kauemmaksi. Osan vaihto oli ilmaista, mutta kilometrejä tuli melkein 180 ja aikaa meni 6 tuntia. Kahvia oli termarissa mukana. Ruokakaupassa kävimme matkalla, mutta muuten oli vaan ajamista. Eipä sinä päivänä  muuta jaksanutkaan. Ennen pikkumatka, mutta ei nykyisin. Sitä se vanhuus tekee ja ei usko ennen kuin kohdalle tulee.
Viikonloppuna muut viettivät kesänlopettajaisia ja minä sytytin lyhtyyn kynttilän. Kaunis ilma olikin ja lämmintä. 


Sain tytöltä satsin marjoja, viinimarjoja ja tyrnia. Laitoin ne mehustimeen ja keittelin mehuksi.
 
Tänään tallustelin tontilla ja sen reunoilla pyhän kunniaksi. Metsässä oli niin kaunista ja lämmintä. 
Siellä niitä aarteita on piilossa. sieniä. Onneksi kasvavat lähellä, että minäkin pääsen keräämään.
Muutaman tatin ja kantarellin poimin. Rouskujakin näin, mutta ne nyt jätin. Mies keräsi jo niitä talveksi ja nyt ei kiinnostanut niiden siivoaminen. Tein illaksi tattipastaa ja loput menivät kuivuriin.

Kuva eilen illalta rannasta, kun aurinko alkoi laskea. Järvi on aina niin kaunis ja rauhoittava. 

Uusi viikko edessä ja sama vanha jatkuu meillä. Se onkin parasta, kun saa rauhassa. Yleensä muutokset ja yllätykset tässä iässä ole positiivisia. Kaikki vanha on parasta, olotila, maisema, tavallinen aamu, päivä ja ilta jne.

Värikästä viikkoa kaikille ja ihanaa alkavaa syyskuuta! Palaillaan.

perjantai 20. elokuuta 2021

syksyisiä touhuja

 

Monta niin kaunista iltaa ja niitä vaan tuijottaa.

Istuu vaan ikkunassa, vaikka olisi tekemistä. Ehkä sekin aika on tarpeellista, olla vaan ja nauttia näkemästään.
Tatteja nousee ja pakkohan niitä on kerätä. Säilöä ja keksiä ruokia. Tattivoita, tattikeittoa, paistettuja tatteja, tattipannaria, tattipitsaa....Juu tatteja on syöty ja kuivattu. Eihän noita ihania palleroita voi jättää keräämättä, eihän. 


Kantarelli pilkistelee oksien alta ja muutama kasvaa polulla ihan omalla tontilla. Niitä kasvattelen, jos yhden soosin niistä saisi. Rouskuja on jo muutama nähty, jos talven sienisalaatit saisi poimittua.
Omalta tontilta keräämme mitä kasvaa. Kauemmaksi emme jaksa enää lähteä etsimään saalista. Puolukkaa varmaan saamme, kunhan ne kypsyy.
Tämä maisema on vaan niin mua, kiitos siitä.
Sumea kuva samasta maisemasta.
Pihlajanmarjat alkaa punertua eli syksy lähestyy. Illat tummuu eli olisi aika kynttilöiden aika. Mä en nyt vaan ole jaksanut panostaa edes niihin. Teen vaan hommia. Pakolliset ensin ja sitten seuraavat. Ne kynttilät tulee, kun jaksan ajatella niitä. Syksy on ihana, mutta myös työllistävä.

Ihanaa viikon loppua kaikille! Ootte tärkeitä.

perjantai 13. elokuuta 2021

mie matkustin kylille

 

Kuvat kyliltä, sillalta, komeat kukat ja hiukan utuinen kuva virralle. Päivä oli sateinen ja sumuinen. Odottelin miestä ja aikaa jäi kuvaamiseen.
Kävin kampaajalla. Vuosi oli kulunut edellisestä käynnistä ja hiukset kasvaneet parikymmentä senttiä. Kampaaja halusi kuvata mun hiukset.  Mietin nytkin, uskallanko mennä. Miehen sairaus mietityttää, mutta hänkin pääsi siistimään hiuksensa. Yksin sain olla melkein koko ajan. Pois lähdin nopsaan, kun uusia asiakkaita tuli.   
Tattikausi on korkattu. Mies löysi nämä aamulenkillä. Siitä innostuneena hän lähti uudelle lenkille ja kuivuri on nyt täynnä tatteja. Pari kertaa on ruualla jo syöty ja tänään tein kokeeksi myös tattivoita. Makoisaa sekin on. Täytyy nyt etsiä kaikki mahdolliset ohjeet tateista ja syödä heti kerättyä niitä. Tänään täytyy vahtia sienet ja purkittaa heti niiden kuivuttua.

Mitäs muuta on päiviin mahtunut?

Mä sain työpöydän ja huone alkaa olla valmis. Rannanpuolen ulko-ovi vaihdettiin uuteen tai siis rakennusmies vaihtoi. Majahan oli alkuaan mökki ja kulku oli rannan puolelta. Kun muutettiin, tehtiin hiukan lisää neliöitä ja etuovi tuli toiselta puolelta. Nyt kuljemme rantaan ja kesäsaunaan alaovesta kesäisin.

Ilves oli tassutellut autotallin luona joku ilta, valvontakamera paljasti. Haikara taivasteli meidän kasvihuoneen nurkalla, kun menin ulos joku toinen ilta. Känny edes pitäisi olla aina käsillä. Harmitti, kun  ei saanut kuvaa. 

Meillä kotieläimiä riittää ja itse itsensä hoitavat. Ai asutaanko me korvessa? Sen saa jokainen päättää itse.

Mukavaa viikonloppua kaikille teille siellä ruudun takana! Palaillaan.

torstai 5. elokuuta 2021

Kuvia elokuun eka päivinä

Kasvihuoneessa ainakin kukkia riittää. Tomaatteja on jo raakileena ja vesimelonikin jo nyrkin kokoinen. Pienikin sato aina ilahduttaa ja saa ihan lähiruokaa omalta pihalta.


Kanerva on vallannut "kukkapenkin" ja kukkii. Kaunishan tuo on ja saa olla tuossa rauhassa. Luonto osaa valita paikat paremmin kuin minä.

Perhonen "ihasteli" likaista koppimopoa, kun se jäi hetkeksi pihaan kauppareissun jälkeen.


Pihlajamarjat alkaa punertua, mihin tämä kesä taas karkaa. Jotenkin hämmästyin, että on jo elokuu. Helle rasitti ja vei kuukauden kesästä pois sisällä vaan ollessa. Toki elokuu on kesäkuukausi ja varmasti lämpöäkin saamme vielä. Illat alkaa viiletä ja hämärtyä. Nytkin on jo viileää ulkona, vaikka kello on vasta puoli yhdeksän.


Kukkapenkissä kukkii tämä, nimeä en jaksa googlettaa. Onhan tuo kaunis, mutta haluaa vallata koko penkin eli kuritan välillä kitkemällä suurimman osan pois.
Iltataivas eilen naapuriin päin kuvattuna. 
Aika on mennyt kotihommissa ja työhuoneen parissa. Tänään sain työpöydän ja nyt täytyy tehdä loppujärjestely. Mukavasti aika menee ihan yllätys järjestelyssä. Ehkä tämä on jo viimeinen sekoitus ja parempi kuin ennen. Ilolla tekee, kun rahapussi saa olla rauhassa ja ilme muuttuu.
Tontilla ja autotallissa on hiukan tavaraa säilytyksessä. Meillä on onneksi tilaa auttaa edes hiukan sen ajan, kun tarvetta on. 
Nyt olisi aika alkaa miettiä syyshommia ja säilöntää. Kurpitsaa on syöty ja tomaatteja ainakin tulee. Mustikkaa on hiukan lähimetsässä ja puolukkaa paljon, kun kypsyy aikanaan. Täällä ei tule vapaa-ajan ongelmia, kun vaan jaksaa puuhastella. Teen vaan jaksamisen mukaan eli hitaasti ja vakaasti, hih.
Hyvää elokuun jatkoa! Vielä on kesää jäljellä ja nautitaan siitä, vaikka pikku hippusina.

maanantai 26. heinäkuuta 2021

En muuta, vaikka välillä hiukan siltä näyttääkin

 

Minä olin oikeaan aikaan kaupassa ja sain  hävikkipusseissa purjoa. Otin pari pussia per euron pussi ja pilkoin pakkaseen. Talvella on hyvä heittää keittoihin ja muihin. Menihän siinä aikaa, mutta kun halvalla sai.

Lämmintä on ollut. Mulle hiukan liikaa näin vanhana, vaikka nuorena nautin. Ilmalämpöpumppu auttaa sisällä, että jaksaa edes ruuat tehdä. Pyykkejä viedessä ulos meinasin tarvita huilitauon. Vanhana on mukavaa, no ei.
Meillä on kesällä synttäreitä ja nimppareita. Tässä syön pikkuneidin nimipäiväkakun jämiä päiväkahvilla, nam.
Viime kesänä ystävä toi valtavan määrän orvokkeja ruukuissa. Nypin niitä ja nautin. Alkusyksystä istutin maahan ja annoin niiden siementää. Nyt mulla on valtava penkki orvokkeja, kun jaksoin isommat rikkaruohot tuosta poistaa. Kiitos ystävä! 
Kauppareissulla pyörähdimme Vekaran sillan alla. Valtavan kaunis silta ja purjevene sattui alle ja kuorma-auto päälle.

Viikonloppuna vieraat tuli tekstiili-imurin kanssa ja meidän sohvat puhdistui vauhdilla. Suuri kiitos!
Poika muutti ja meille ilmestyi muutama tavara. Jaska pyörii nyt siivoamassa apuna. Me saimme myös 
uuden sängyn ja vanha muutti vierashuoneeseen. Tuo Jaska on vaan aika vehje pyörii ja putsaa lattiat. No ei se sohville ja seinille hypi eli mummoakin vielä tarvitaan. 
                                       
Samassa mies halusi myös pakastimet pois mun työtilasta eli kaikkia meni melkein uusiksi. Tehotiimi siirteli pakastimet ja isommat kalusteet. Onneksi olin jo pakannut työhuoneen laatikoihin ennen.
Nyt olen sitten järjestellyt tavaroita. Kaaoshan tuo vielä on. Työpöytä on kuulemma vielä tulossa.
Välillä tunne, että kuka muuttaa. Onneksi on kantoapua ollut ja muut teen hiljakseen. 

Mulla olisi rokotuskin, toinen, loppuviikosta. Pitää saada koti kuntoon ennen sitä, jos vaikka väsy iskee.

Mukavaa heinäkuun loppua!