Elämä alkaa sujua hiljalleen.

Vaihdoimme isomman kaappipakastimen ja saimme siihen mahtumaan mansikoita talven varalle. Omasta pihasta emme nyt saa satoa. Jospa ensi kesänä olisi tomaatti- ja kurkkupuska edes, niille tuossa olisi tilaa. Hiukan haikeaa on, kun on tottunut saamaan satoa omasta maasta. 
 

Nimipäivät tuli vietettyä ja poika kantoi kukan minulle. Nuppuja tuossa oli ja nyt alkaa olla näyttävä, kun ne avautuu. Kiitos hänelle! Kukista on aina iloa.

Eilen oli sateinen päivä ja ajelimme Majalle kakkukahville. Haimme ruohonleikkurin ja muutaman tarvitsemamme tavaran. Kaikki näytti tutulta, mutta erilaiselta kuitenkin. Löysin tontin laidalta pari kantarelliakin. Neuvoin nykyisille omistajille myös pari muuta sienipaikkaa. Itse en sateeseen viitsinyt metsään mennä. Saavat he sitten edes yhden soosin.

Kukkapenkin päässä kukki mun äitienpäiväruusu. Kiva, jos ilahduttaa nykyisiä asukkaita.

Toimme myös tänne perunoita ja kasviksia, kun mies niitä keväällä istutteli. Vielähän siellä on tavaroita, joita tänne tuomme ja samalla täytyy ainakin perunoita ottaa. Kun saa auton talvirenkaat ainakin tänne, täytyy sitten luovuttaa avaimet pois. Emme nytkään mene ilman ilmoittamatta ja kun muita on paikalla. 

Uudessa kodissa normiarki alkaa sujua ja koneitakin osaan jo käyttää aika hyvin. Mitä kaipaan entisestä? Sain napata omalta pihalta kaikkea ruoka-aineksia ja metsästä marjoja ja sieniä. Onhan täälläkin metsiä, mutta emme taida enää jaksaa uusia sieni- ja marjapaikkoja etsiä. Vanhoihin paikkoihin on täältä matkaa ajella ja ei sitten jaksa enää metsässä samoilla. No kaikella on aikansa ja nyt on tämän aika.

Mukavaa heinäkuun loppua! 

Meillä on tulossa juhla viikonloppu ja hissutellen mennään tämä viikko. Jaksetaan sitten edes hiukan nauttia juhlista.