Kuka piilotti miehen namut?

 Joku sumuinen aamu kuvattu kahvikuppi toisessa kädessä sisältä.

 Tummempi aamu järvellä aikaisemmin aamulla kuin edellinen kuva. Hiukan valoisampi aamu.

 Eilen kuvattu ennen hämärän laskeutumista. Valoa pilkahti hiukan taivaalla.

 Rannassa oli hiukan riitettä, mutta muuten järvi oli sula. Lahti jäätyi jo kerran kokonaan, mutta lämpöasteet kera sateen ja tuulen sulatti sen.
Viime yönä oli hiukan pakkasta ja lahti on taas riitteessä.

 Tyttö ruusukorin kanssa liikenteessä. Ehkä jollakin on juhlapäivä?

Kohta alkaa monella alkaa joulukiireet hellan edessä. Tuoksut leviää kotiin, kun herkkuja valmistuu monenlaista. Me varmaan ostamme sen vähän, mikä meillä muutamana päivänä menee. Ehkä leivon hiukan ihan tuoksun vuoksi.

Meillä on onni omistaa kummityttö, joka on taitava viulun soittaja. Muistan monen vuotena, kun sain kuunnella hänen soittoaan juhlissa tai onnitteluna aamulla netin välityksenä.  Hän on opiskelemassa ihan muuta alaa ja soittamisessa on taukoa ainakin esiintymisessä. Kauniita muistoja on kuitenkin.

Nämä hiirulaiset ovat koristelemassa majaa joulua varten varmaankin.

Meidän hiirulainen piilotteli karamellejä sohvalle tyynyjen ja miehen vaatteiden alle pari yötä sitten. Emme ole nähneet sitä, mutta oletamme sen olleen hiiri. Mies oli herkutellut illalla ja jättänyt loput karkit  sohvapöydälle. Aamulla niitä tippui hänen vaatteistaan, jotka hän oli jättänyt sohvalle yöksi.
Kun eilen menin katsomaan TTK-ohjelmaa, löysin toiselta sohvalta tyynyjen alta muutaman namun. Taisi olla oikea sokerihiiri.
Maalla ja vanhassa talossa hiiriä vaan tulee, vaikka kuinka yrittäisi joka kolon tukkia. No monihan niitä pitää kotieläimenä eli meilläkin on sitten lemmikki, hih.

Viikonloppuna piipahdimme joulunavajaisissa naapuri kunnassa tonttutytön ja hänen vanhempiensa kanssa. Minä en sitten yhtään kuvaa edes ottanut, kun pienen kanssa menin ja ihailin hänen intoaan kaikkeen. Siellä oli pukki ja koiria, lampaita ja valtavasti pieniä taapertajia.

Olen vaan maannut ja laiskotellut monta viikkoa ja kämppä on pölyn, neulasten, hiekan ja kaiken mahdollisen vallassa.  Kuka täällä sotkee?  Minä en ainakaan, kun olen vaan ollut. Tänään oli pakko jo tarttua hommaan ja alkaa vallata kotia taas ihan itselle. Hiukan päivässä ja paljon ennen joulua siivousta, vai kuinka se olikaan.

Mukavaa marraskuun viimeistä viikkoa kaikille!

köh, köh, ätsii, lotina lots

 Luin netistä, että joku oli jo luistellut luonnonjäällä joku aika sitten. Hui! En minä ainakaan uskaltaisi. No mulla onkin elopainoa aika paljon ja muutamaan vuoteen en ole luistellut. Luistimet mulla on ja ne on koristeena talvisaikaan ulkona. Säästöä, kun ei tarvitse ostella koristeluistimia vaan laittaa omat vanhat.

 Menneen hääpäivän kunniaksi kuva meistä. No ei sentään, tuo photosopattu kuva musta. Häivytetty kymmeniä kiloja pois ja ei parempi puolisko ole noin raihainen vielä.

 Tässä minä olen oikeesti. Nuhruinen, vanha, väsynyt, no hiukan paksumpi. Yöt menee yskiessä ja päivätkin. Aamulla mustat renkulat silmien ympärillä hamuan kahvikuppia ja yritän saada selville mikä päivä mikä planeetta.Voisihan tuo köhiminen loppua, vaikka joudanhan mie sairastamaan.

Tässä tavoite tulevalla: mahdun korttiin ja se hymy ( en taida muistaa sitä ) palaisi ja jaksaisi jotain puuhaillakin.

Joku yö on tullut sentti lunta, mutta yleensä vettä kohisemalla.  Aamulla on sumu ikkunan takana, että rantaa ei näe. Kun ruuan saan tehtyä, ulkona on melkein pilkkopimeetä, houh. Aamulla taas saa ihmetellä kellon aikaa, kun pimee iskee lärviin.

Nyt alkaa olla jo marraskuu loppupuolella ja juhannus lähestyy vauhdilla. Hih. Ainoastaan puoli vuotta ja risat, kai mä kestän.

Kaikkea hyvää teille ja ihania pikkujouluja kellä sellaisia on!

Mie etsin villasukat ja kalsarit ja painun parin täkin alle köhimään.

pistot ristiin ja korteiksi

 Joulutonttu tuo linnuillekin herkkupaloja jouluna. Jouluna on niin paljon vilinää, etä mökkikin menee vinoon.

 Tähti loistaa olkipukille. Taustalla on mun ottama valokuva.

 Piparipojat hyppivät mun ottaman valokuvan päällä.

 Tonttutyttö tuo valoa meidänkin tielle eli taas oma valokuva taustalla. Joulun pieni valoisa hetki, kun puutkin ovat valaistuneet.

Tässä on kierrätyskortti taustalla vaihteeksi.

Olen tässä puolikuntoisena paennut korttien pariin pois kotihommista. Laiskalla on aina hyvät syyt paeta pakollisia töitä. Ennen flunssa kesti viikon ja nyt kuukauden. Onko maailma muuttunut vai kunto heikentynyt Onpahan nyt aikaa sairastaa, ei työt paina enää.

Keväällä kirjoin pieniä jouluisia kuvia ja nyt olen niitä tehnyt korteiksi. Muutama tuolla vielä odottaa. Kaikki jouluiset paperit olen käyttänyt edellisinä vuosina ja nyt yritän kehitellä kuvista ja vanhoista korteista  noille taustoja.
Höpsöhän mä olen, kun näitä vaan teen. Valmiita on jo muovilaatikollinen ja postikin lakkoilee. Saa nähdä onnistuuko yhdenkään kortin postittaminen tänä vuonna.

Tauti vaan kurittaa meitä. Mies valittaa vatsaa. Liekö lääkkeet olleet siihen syynä.
Mä yskin ja tirskun ja nukun päikkäreitä joka homman välissä. Eilen imuroinnissa istuin aina, kun tuoli oli lähellä ja imuroin siitä ympäristön. Kyllä laiska keinot keksii, hih.

Huomenna on isänpäivä ja kahdestaan varmaan olemme. Tyttö on varmaan töissä ja pojan perheellä on tautia. No se on vaan yksi päivä ja vanhempia olemme koko ajan. Toivottavasti nuorilla ainakin alkaisi taudit helpottaa.
Mukavaa sunnuntaita ja isänpäivää kaikille!

valon pilkahduksia

 Vettä, räntää ja hiukan luntakin on satanut. Joku ilta aurinko pilkahti ennen laskemistaan pari minuuttia vastarannalle.

 Aamun sininen hetki,

 joka hetken päästä punertui.

 Lehtikaktus on kukkinut siitä asti, kun toimme ulkoa sisälle. Toisessakin on muutama kukka.

 Flunssassa olemme olleet koko viikon. Mies  haki lääkekuurin. Minä olen sinnitellyt kuuman mehun ja sinkin avulla. Ruuan olen jaksanut tehdä, mutta enpä muuta. Tänään oli eka päivä, kun selvisin ilman päikkäreitä. Välillä tulee kunnon yskä- ja tirskutuskohtauksia vieläkin.
Tein piirakan ohjeella mitä kaapista ja pakastimesta löytyi, kun kaupalle ei jaksettu mennä.

 Lintuvalaisin on jo peilin päällä, viime joulun lahja.

Korttitarvikkeet levittelin pöydälle ajan kuluksi, jos jaksaa hetken istua.
Jos olen kipeä, en jaksa lukea ja töllönkin katsominen jää melkein kokonaan. Jotain pientä näpertelyä ja ehkä jotain kuuntelemista, kun aika tahtoo käydä pitkäksi.
Jospa nyt jo alkaisi jaksaa touhuilla edes kotihommia.

Vein ulos kynttilöitä palamaan ja muistelen samalla monia jo pois menneitä.
Vastaisen rannan mökkiläiset ovat mökillään ja heidän valoja on kiva katsoa. Muiden valoja ei meille näykään.

Hyvää ja tauditonta marraskuun alkua kaikille!