talvinen kiirastorstai

Pientä koristelua Majalle pääsiäiseksi; pieni on kaunista.

Pieni pitkäkorvainen pupu kävi virpomassa meidät. Ehkä hän oli vitsan löytänyt ojan penkalta ihan itse ja omasta erityispaikasta, kun oli noin kaunis. Vuoden tärkein koriste 💖

Pääsiäiskukat

Tässähän se aika on taas mennyt ja vielä vaatii paikallaan istumista ja pistelyä.

Kuvia eilisillalta

ja tältä aamulta.......huom, taas vieraita, orava on jättänyt jälkensä.


Mukavaa pääsiäisajan alkua ja turvallista matkaa, ken lähtee tien päälle!

Täällä päin ainakin on tie jäässä ja liukkaita. Luntakin riittää hiihtämiseen ja jäätä järvellä.

Lunta, lunta vaan, mutta sisällä on kotoisaa

Voi ei, taas meillä sataa lunta.
Mutta täytyy olla positiivinen ja ajatella, kuinka iloisia ovat hiihtäjät hiihtokauden jatkuessa. Näillä näkymin myös pääsiäislomalaisetkin saavat sivakoida lomillaan.
Ja muuten eipä ole yhtään hyttystä. Pavillekin voi mennä oleilemaan ihan ilman ininää.......jos nyt joku tarkenee.

Meillä näkee harvoin tilhejä, mutta nyt muutama ilmestyi lintulaudan alle.

Lumisade ja hämäryys vaan jatkuu. Vein kynttilän lyhtyyn valaisemaan iltoja.

Innostuin leipomaan kanelipullia ja sämpylöitä. Meidän kämppä tuoksui muuten hyvältä ja olivat nuo ihan syötäviäkin.

Eilen ostin neilikoita omaksi iloksi ja muutama suklaamunakin on varattu.

Köynnöksen nostin kaapin päälle. Ikkunalaudalla on jo muutama taimi kasvamassa kesää varten. Ne eivät anna silmäniloa, kun maitopurkeissa ovat. Minulla vaan ei ole muuta paikkaa niitä kasvattaa kuin keittiön ikkunalaudalla. Täytyy vaan kestää tuokin rumuus taas.

Tänään vietämme miehen syntymäpäivää varmaan ihan kahdestaan. Ruuan teen hänelle kuten aina ja pullan saa kahvin kanssa. Vanhoilla on maltilliset juhlatkin, hih. 

Mukavaa torstaita ja maltillista liikkumista! Tuolla on varmaan liukasta ja lumi tupruaa.

Hiljaiseloa kahdella erakolla

Lauantaina ajeltiin tonttutytön luona viemässä tauluaihio. Vanhemmat saa valita siihen kehyksen. Voi kuinka nopeasti vauvat kehittyy. Nytkin hän katsoa napitti silmiin ihmetellen, ketä vanhuksia nuo ovat. Kuvia en laita, kun en tiedä vanhempien mielipidettä asiasta.
Tiet oli aika liukkaita, mutta onneksi kuski oli turvallinen.

Muutamana päivänä on aurinko paistanut tosi kauniisti ja kirkaasti, mutta illat ovat vielä pimeitä. Ostin kaupunkireissulla pari uutta valokennovalaisinta loistamaan lumikasoissa. Tuo ylempi olikin tosi kaunis. Vahinko, että ostin vaan yhden. Jospa seuraavalla reissulla ostaisin pari lisää, jos vielä löytyy. Täällä katuvalojen ulkopuolella pienelläkin valolla on suuri merkitys. Kevään tullen nuo olisivat varmaan aika kivoja rannalla.

Eilen iltapäivällä tuli lunta oikein kunnolla. Tuli oikein joulutunnelma ja pakkohan se oli lyhtyynkin viedä kynttilä palamaan. Tontut ei vaan osanneet tänne lahjasäkkien kanssa, höh. Tänäänkin satoi, mutta aurinkokin pilkisteli välillä. Tuuli yltyi taas ja oli tosi jäätävää.

Uusi ristipistotyö on taas aloitettu ja niitähän riittää. Aika menee sukkelaan noiden kanssa.

Sain mä, mies auttoi, pestyä seinät ja pölyt poistettua katoista. Työhuone odottaa perusteellista siivousta. Kun saisi nuo pölyt pois, tavaratkin mahtuisi varmaan paremmin, eikö. Meillähän on osassa taloa pyöreät käsinvuollut hirsiseinät. Kauniit, mutta pölynpesät ja niihen auttaa vain kostea rätti edes kerran vuodessa. Imuroimme tottakai välillä, mutta rättiä ne huutaa silti.

Hiljaiseloa tämä elämä on täällä, mutta kaikkea pientä puuhaa riittää. Jospa se kevät kohta olisi jo nurkan takana ja Mollakin pääsisi tallustelemaan aukoille. Siellä olisi katseltevaa ja ihailtevaa joka kerraksi.

Tälläistä tällä kertaa. Jospa jaksaisi ulos kuvailemaan seuraavaksi kerraksi? Saahan sitä aina toivoa niih.

Kaikkea hyvää teille ja palaillaan!

naisena sukupolvien ketjussa

Mies kävi postilla ja kaupassa ja toi minulle talven ensimmäiset tulppaanit. Maljakon laitoin äitini kirjoman liinan päälle. Äiti on ollut pois tästä maailmasta jo yli 30 vuotta, mutta käsitöittensä kautta elää meillä. Äidin aikaa ei taidettu naistenpäivästä tietääkään, ainakaan en muista siitä kuulleeni.

Sain valmiiksi lapsenlapseni muistotaulun kirjailun. Kehystämisen tuo vielä vaatii. Lapsen vanhemmat saa sen hoitaa, koska kehyksen täytyy olla myös heidän mieleinen.

Minulle tuli voimakas tunne sukupolvien ketjusta noista pienistä asioista. Äidin liina on muisto menneisyydestä, kukat tätä päivää ja lapsen taulu avautuu saajalle vasta vuosien kuluessa.

Elämä jatkuu hetki hetkeltä ja jokainen päivä on tilaisuus.

Ihanaa naistenpäivää jokaiselle!

kuu kurkisteli ikkunoista koko viikon

Lintulaudalla ja sen alla on ollut vipinää näin pakkaspäivinä.

Teeriä ilmestyi taas rantapuihin niin, että oksat aivan notkuivat. Useampi kymmenen niitä oli. Laskeminen oli vaikeaa ikkunan löpi, kun levittäytyivät useampaan puuhun.

Kuukin on kurkistellut useampana päivänä oksien takaa.

Taivas on vaihtanut väriä kuun takana.

Illalla napsasin vielä pari kuvaa täydestä kuusta. Joka kerta se vaan viehättää yhtä paljon ja aina kaipaa parempaa kameraa (kuvaajaa), mutta näillä mennään.

Kirjonta edistyy, mutta nyt on pakko olla tauolla. Sormi sai neulasta osumaa ja vaatii lepoa. Sormustinkin mulla piti olla, mutta eipä se taaskaan löydy. Reikä sormesssa tekee sen verran kipeää, että saa nyt hiukan parantua.

Sain sitten siivottuakin, kun ei ollut tekosyytä sitäkään siirtää. Pitsaakin tein eilen iltapalaksi. Kummasti aikaa jää, kun hellittää käsitöistä kätensä.

Ehkä tänään jo uskallan ottaa taas kirjonnan käteen?

Aurinkoa elämäänne ja mukavaa viikonlopun jatkoa!