Työpaikan ikkunoista kuvailin kännyllä, kun oli niin kaunis ilma. Ja nuo puut ovat vaan niin ihania; vanhoja, Astan säästämiä.
Kotimatkalla nappasin postin mukaan ja mitä ihanuutta; minulle oli pieni paketti. Viikko sitten jo samainen ystävä muisti minua askartelutavaroilla ja nyt sain lisää. Tästä kuvasta puuttuu varmaan jotain, kun en kaikkea muista enää. Hän oli ilman pyytämättä ostellut mulle nämä kaikki, ajatelkaa.
Toivottavasti teillä muillakin on näin ihania ystäviä, jotka muistavat sinua juuri silloin kun olet alamaissa.
Kiitos teillekin kaikille siellä ruudun takana! Jaksatte käydä lukemassa, vaikka blogi onkin hiukan hiljaisempi. Jokainen uusi lukukerta on mulle ilo, joku jaksaa muakin vielä.
Oikein ihanaa viikon jatkoa kaikille!