orvokkeja ja ahdistusta

 

Maisemia meidän rannalta,mistäs muualta. Kotona vaan ollaan ja järveä tuijotellaan.

Tyttö oli pari yötä miehensä kanssa meillä. Nukkuivat asuntovaunussa omassa rauhassa. Vietimme tytön kanssa illan viidakossa ja paransimme maailmaa. Kiitos lapseni olin niin tuon tarpeessa. Meidän kasvihuone kukkii, mutta satoa emme ole saaneet. No aina ei voi onnistua, ei edes joka vuosi. Tutkimme tilannetta ja jos luoja suo olemme viisaampia ensi vuonna.

Kävimme myös tyttäreni kanssa metsässä. Mä itse löysin kantarelleja ja mustia torvisieniä, vaikka jaksoin liikkua tosi vähän. Oi ihanuus, kun itse sain kerätä. Tuo maisema oli myös sielua voimaannuttava, vaikka odottelin vaan tyttöä. Aina voi somettaa, kun ei jaksa muuta.

Puhelin soi, kun siivosin mustikoita, miehen keräämiä. En tunnistanut numeroa, mutta mulla on tapana vastata. Mun vaki kampaaja soitti ja kysyi haluanko orvokkeja. Olin ihan plöö ja sain sanottua, että joo. Kohta hän kurvasi pihaan ja toi noi kaikki. Kerrankin olin ihan  sanaton. Kaksi pitkää laatikollista, houh. Niitä nyt tuossa ihaillen ja ajattelen, että en mä taida olla ihan paska akka.

Elämä on potkinut isoin potkuin, mutta myös antanut iloa ihan odottamattomalta taholta. Moni asia roikkuu hoitamatta ja se ahdistaa minun laista. 

Ilma viileni ja käpystelin tontilla katsomassa odottavia hommia. Väsyin jo ajatuksesta, kuinka ne jaksan eli tarvitsin päivätorkut. Ei hyvältä näytä, taitaa olla tekemätön paikka mulle. Katsellaan ja yritetään edes, prinsessapäivät on ohi multa.

Voikaa hyvin ja mukavaa elokuuta!

vieraat töihin ja mulle laiskalle kukkia

 Äitienpäivä oli ja meni mukavasti. Pikku Nelli piipahti mummon ilona ja taittoi kukankin mummolle. Suklaakeksit ajoivat kakun asian kahvin kera.

 Sain mä ruusunkin ja lakuja ison laatikon. Ihania kaikki, mutta Nellin kukka oli vaan hellyyttävin.

 Lauantaina mies oli kirkolla sahaamassa lautoja kaatamistaan puista. Säätiedotusta katselimme ja sadetta oli luvassa maanantai-iltana. Nuo piti saada ennen sitä taaplattua ja peitettyä. Hiukan pelotti, kun minä olen tälläinen saamaton koppurajalkainen olio.

 Ilta oli kaunis ja meille tulikin tyttö miehineen vaunua tuomaan ja kalalle. He pyörähtivät järvellä ensin miehen kanssa.

 Sitten alkoikin tapahtua, kun ilta viileni. Puolet laudoista he kasasivat miehen apuna jo illalla. Tänä aamuna loput ja pellit päälle. Nyt laudat ovat suojalta sateelta ja sadekin on ennustettu vasta keskiviikoksi.

Tein mä heille ruuan valmiiksi, kun omatunto ei antanut rauhaa vaan laiskotteluun.

 Komea pino tulikin. Kun pinossa on monta puulajia, kaikkien värit korostuu kauniisti.

 Mies on ahertanut komean polttopuupinon kevään aikana. Ensin kaatanut puut ja pilkkonut ja kasannut. Laiskalla ihmisellä on onni ahkera puoliso. Talvella taas mieli kiittää, kun takassa puut lämmittää vanhoja jäseniä.

Sipuleita en vuosiin ole istuttanut, mutta kolme tulppaania jaksaa vaan kukkia. Voi kamaluus tuota rikkaruohon määrää. Voi, kun kääntyisi vielä kitkemään. Onneksi tuohon nousee kuunliljoja ja ne peittää kaiken allensa.

Tänään on lämpö hellinyt ja alkaa jo tuntua kesäiseltä. Tuuli viilentää vielä, mutta tuulensuojassa on melkein hellettä.

Hyvää alkavaa viikkoa kaikille!

Vanhan kropan sisällä asustaa nuori turhamainen nainen

Mun käsiveska alkoi hajota, no yksi nurkka. Sain kuitenkin hyvän syyn alkaa etsiä uutta. Eilen reisulla poikkesimme myös Wrkauden Portissa ja siellä oli laukkuliike. Heti ovelta bongasin sopivan laukun, johon mahtuu mun lompakko (iso, kun on ikiaikainen ajokortti), känny, pähkinät, kamera ym ym. Sen kerran, kun täältä korvesta lähden nuo täytyy olla mukana. Juu se eka oli musta ja kerrankin päätin ostaa muun värisen. Löytyihän sellainen ja olin ihan love. No halpislaukku tuo on, mutta tällä iällä muu olisi vaan perikunnan riesana. Menin maksamaan kassalle ja tuo pieni alkoi huudella mua. Mä muka tarviin senkin, kun melkein joka vuosi on juhlia. Iso on vaan liian iso juhliin, seli, seli. No kumpikin lähti mukaan ja mä niin tykkään. No omatunto soimaa vanhaa akkaa tuhlauksesta, niih.

Tämän mä sain ihan  lahjaksi. Ajatelkaa näin ilkeä vanha akka saa jotain noin kaunista, olen taas ihan love. Kynttilä- kukkafani kiittää. Aikansa tuo saa olla hyllyllä, kunnes poltan kynttilän ja kukka menee varaan johonkin tuunaukseen. Ahhh.
Sienestys ja marjastus jatkuu.....ainakin varmaan lokakuulle eli tekemistä riittää, vaikka moni ihmettelee kuinka maalla aikansa saa kulumaaan. Mä saan, ehkä olen vaan niin saamaton.

Ihanaa illan jatkoa!