kuvia elo-, syyskuulta

 

Työvalo väsähti yhtenä ilta, yritin kääntää sitä. "Uusi" lamppu ja nyt jo hajosi. Taitaa olla melkein 40-vuotta vanha ja käytössä tosi paljon.

Piti sitten raahata itsensä lamppukaupoille ja samalla mukaan tarttui pallovalot käytävään. Alkaa olla jo pimeää iltaisin. 

Olen tuunaillut kortteja ja laitellut niitä ihmisten "iloksi". Tämä yksi tuli kuvattua ennen kuoren sulkemista.

Maailmalla oli komea puupino,

tyrni loisti keltaisena marjoista,

omenapuu notkui omenista.

Sain ottaa omenoita ja tein piirakan niistä tänään. Kaadoin sulatetun voin lavuaariin ja jauhoja lensi ympäriinsä. Mun tekeminen alkaa olla yhtä sotkemista. Omenia jäi vielä, mitähän uskaltaisi tekemään niistä.

Pari kertaa koko kesänä on liikuttu ruokakauppaa kauemmaksi, kun joka päivä on elämässä muuttujia. Periaatteessa kaikki hyvin, mutta aina pientä viemässä jaksamista. Kuviakaan ei tule otettua omista pienistä nurkista, kun tekeminenkin on vähäistä.

Kesä oli ihana ja lämmin. Istuin takapihalla ja nautin lämmöstä Sisällä ei ollut liian lämmin, kun kaihtimet piti kiinni. 

Elämä jatkuu ja nautin sulasta maasta niin kauan kuin on. Liukkaus hankaloittaa liikkumista, mutta siitäkin selvitään.

Mukavaa syksyn jatkoa kaikille!

Heinäkuun kuulumiset

 

Sain ruusuja pikkuneidiltä. No okei myös vanhemmilta.

Tein vuoteen ekan kortin. Pikkuneidille nimipäiväksi kettukortin. Nyt taisi osua ja upota tuo kortti. Hyvä minä!

Amppelitomaatti on antanut satoa tosi hyvin ja lisää on tulossa.

Muutama mansikka on viime kesän kausimansikka tuottanut. Istutin sen maahan syksyllä.

Kurkkuja olemme saaneet hyvin ja olen jo säilönytkin muutaman purkillisen.

Kurpitsa on antanut heikosti satoa. Näytti jo, että emme saa mitään. Nyt on saatu pari jo ruokapöytään. No aina ei voi onnistua.

Heinäkuu on mennyt jotenkin sumussa. Jotenkin on taas tunne, että kadotin koko kesän, vaikka onhan sitä vielä jäljellä. 

Olen tehnyt useamman timanttityö, kun rauhoitun niiden parissa. Kaappiin ne menee, mutta nyt tarvitsen jonkun keinon pään kasassa pysymiseen.

Katsellaan, mitä loppukesä tuo tullessaan, ehkä valoa tännekin risukasaan meille kahdelle.

Voikaa hyvin ja palaillaan

Salaattia ja nakkisoppaa

 

Kevään ensimmäiset tulppaanit miehen syntymäpäivän kunniaksi.

Juhla-ateria miehelle ja treffipäivä meillä kotona. Edellisenä päivänä tarvitsin pikaruokaa, kun poika oli tyttönsä kanssa tulossa pikavierailulle. Keittoa jäi ja mies pitää keitoista eli synttäriateria oli siinä. Samalla treffattiin omassa keittiössä, kun olen lukenut pariskuntien tarvitsevan niitäkin...no joo kai se olisi joku muu paikka.

Ostin pari ruukkusalaattia. Ne koristavat nyt pöytää ja samalla on nopea napsia päivän salaatit. Istutan ne multaa, kunhan lehdet on syöty. Toivon saavani ne uuteen kasvuun. 

Sain tilauksen vaatettaa pikkuketun. Kettu ei joutanut jäämään meille malliksi eli yritin tehdä mittojen mukaan. Kankaitakaan minulla ei enää ole eli pikkupyyhe ja mun puseron helma saksittiin. Pitsin paloja löysin muuttolaatikoista koristeeksi. Nyt vaan odottelen kettua tänne sovitukseen. Ehkä joudun uudet tekemään, mutta toivotaan parasta. Ompelin nuo käsin, kun täällä ei ole oikein koneelle paikkaa. Ruokapöytää en viitsinyt vallata, kun nuo oli niin pieniä ommella.

On tämä mummo jotain puuhaillut, vaikka päivät tuntuu käsistä karkaavan. Joku aurinkoinen päivä toi ajatuksen tuolista pihalle, mutta lumikasat ovat esteenä. Minun voimilla niitä ei siirretä eli odotellaan sulamista.

Vesi tippuu räystäistä, mutta lunta ja pakkastakin on luvattu. Kevät tulee keikkuen ja aikanaan.

Hyvää maaliskuun loppua kaikille! 

Hyvää jouluviiikkoa!

 

Olen testannut meidän sängyt reilun viikon aikana, kuvassa makoiluun muokattu vierassänky. Minuun iski tauti. En testannut, ei ollut kotona testejä. Kuumetta en jaksnnut mittailla, mutta olotilasta päätellen, sitä oli riittävästi. Paleli, lihassärky, päänsärky, voimattomuus. Taisi olla se kuuluisa tauti viime vuosina.

Puuroa söin kerran päivässä ja vettä meni yötä päivää. Voi kertoa, että olihan tauti. Taisin silti selvitä vähällä. Joulua en laita, kun en vaan jaksa. Lakanat haluan vaihtaa, kun olen ne hikoillut niin monasti. Onhan tässä päiviä vielä. Onneksi kotona oli kaikkea tarvittavaa ja sai olla rauhassa. Mies selvisi onneksi ihan itse. Toivottavasti hän selviää ilman tautia.

Nyt kuuntelen oloa ja lepäilen edelleen. Hiukan oven raosta nuuhkin ilmaa ulkona, jos ei tunnu kuumeiselta. Uskon, että joulu tulee tännekin ihan itsestään.

Mukavaa joulunodotusta kaikille ja pysykää terveinä!

joulun odotusta

 

Leivoin muutaman kanelipullan. Niistä tulee mahtava tuoksu ja maistuuhan ne kahvin kera.

Neitokainen täytti 4-vuotta. Piipahdimme juhlimassa etukäteen. Pöytä oli katettu kaikilla herkuilla.

Jogurttia oli jääkaapissa ja juustonjämiä pakastimessa. Leivoin lauantai-illan herkuksi kinkkupiirakan. Jäi tuosta sunnuntaiksi lapsillekin maistiaiset.Tuohon upposi hyvin kaikki jämät ja taas vältin ruokahävikkiä.

Kynttiläpaketti ilmestyi pöydälle ja iso kassillinen muitakin kynttilöitä, jotka purin jo eteisen laatikkoon odottamaan joulua. Tuon paketin jätin koristamaan pöytää.

Lahjoja ostin vaan pikku neidille. Muilla on liikaakin kaikkea ja tarpeellista en osaa heille ostaa. Suklaata saavat, se ehkä maistuu. Muutaman joulukortin kirjoitin, lähinnä vanhoille sukulaisille. Jos torttuja jaksaisin tänään muutaman paistaa, kai se joulu sitten tulee.

Ruokakaupassa täytyy viikolla käydä, mutta muuten pysymme jo täällä koko joulun ajan. Tyttö tulee vaunuilemaan pihalle pariksi päiväksi. 

Päivät seuraa toisiaan ja joulukin tulee aikanaan, vaikka tilanne olisi mikä.

Toivon teille rauhaisaa joulun odotusta!

välähdyksiä meidän syksystä

 

Kynttiläkausi on korkattu terassilla

 

ja sisällä. Ostin kauppareissulla työpöydälle tuoksukynttilän ja pitkän sytkärin, jolla on kynttilät hyvä sytytellä. Tänä syksynä olen taas kaivannut oikeita kynttilöitä myös sisälle, vaikka siivotessa se kostautuu. Kynttilät savuttavan aina jonkun verran ja sehän tarttuu pinnoille.

Poika kaatoi muutaman puun. Tässä koivu kasvoi marjapensaiden vieressä. Toivottavasti marjasato lisääntyisi puun kaadon jälkeen ja saunan katolla lehdet vähentyisi.

Aloitin ajella alkuviikosta puita katon alle. Hidastahan se minulta oli, mutta ajattelin ajaa ajan kanssa. Naapurin mökiltä rouva piipahti ja katsoin mun taapertamista ja ähkymistä ja alkoi auttaa. Hän tuli sitten parina seuraavana päivänä miehensä kanssa ja ajoivat loput puut liiteriin. Mä olin siinä vaiheessa jo levon tarpeessa ja hitaana olisin vaan ollut edessä.

Maailmassa on vielä hyviä ihmisiä, jotka pyytämättä auttavat meitä vanhoja. Olen niin kiitollinen heille isosta avusta.

Poika piipahti katsomassa lattian alle meidän vanhalla puolella. Näyttää kuulemma aika kamalalta. Nyt olisi lottovoitolle tarvetta, että tuon saisi kuntoon ja lämpimäksi. Eläkeläisinä isommat investoinnit alkaa olla mahdottomia, vaikka rahaa ei muulle laittaisikaan. No katsellaan ja ihmetellään tilannetta. Onhan mahdollista jättää tuo osa asumatta tai lisätä taas kerros mattoja talveksi.

Tänään on satanut ja tuullut ja pikku hetken aurinko näyttäytyi. 

Sato on kerätty ja säilötty ulkoa, kun kylmiä öitäkin on jo ollut. Eilen sain marjoja, sieniä ja päärynöitä kotiin kuljetettuna. Niitä olen säilönyt tämän päivän. 

Haluaisin korvata kaikille meitä auttaneille, mutta enhän voi. Apua on vaikea saada rahallakaan, vaikka on jo raskaimpiin töihin kyselty. Ei aina haluaisi lähimpiä niillä rasittaa. Päivä kerrallaan mennään. Seuraavaksi täytyy alkaa sisällä siivota kotia talvea varten.

Mukavaa syksyn jatkoa kaikille, jotka tänne eksytte! Ilahduttaa nähdä, että joku vielä jaksaa lukea mun höpinöitä.

Kesälomareissu, sienireissu ja oleilua kotona

Maahantuoja vaihtoi osan meidän autoon. Lähikaupungissa se ei onnistunut eli ajettava kauemmaksi. Osan vaihto oli ilmaista, mutta kilometrejä tuli melkein 180 ja aikaa meni 6 tuntia. Kahvia oli termarissa mukana. Ruokakaupassa kävimme matkalla, mutta muuten oli vaan ajamista. Eipä sinä päivänä  muuta jaksanutkaan. Ennen pikkumatka, mutta ei nykyisin. Sitä se vanhuus tekee ja ei usko ennen kuin kohdalle tulee.

Viikonloppuna muut viettivät kesänlopettajaisia ja minä sytytin lyhtyyn kynttilän. Kaunis ilma olikin ja lämmintä. 

Sain tytöltä satsin marjoja, viinimarjoja ja tyrnia. Laitoin ne mehustimeen ja keittelin mehuksi.
 

Tänään tallustelin tontilla ja sen reunoilla pyhän kunniaksi. Metsässä oli niin kaunista ja lämmintä. 

Siellä niitä aarteita on piilossa. sieniä. Onneksi kasvavat lähellä, että minäkin pääsen keräämään.

Muutaman tatin ja kantarellin poimin. Rouskujakin näin, mutta ne nyt jätin. Mies keräsi jo niitä talveksi ja nyt ei kiinnostanut niiden siivoaminen. Tein illaksi tattipastaa ja loput menivät kuivuriin.

Kuva eilen illalta rannasta, kun aurinko alkoi laskea. Järvi on aina niin kaunis ja rauhoittava. 

Uusi viikko edessä ja sama vanha jatkuu meillä. Se onkin parasta, kun saa rauhassa. Yleensä muutokset ja yllätykset tässä iässä ole positiivisia. Kaikki vanha on parasta, olotila, maisema, tavallinen aamu, päivä ja ilta jne.

Värikästä viikkoa kaikille ja ihanaa alkavaa syyskuuta! Palaillaan.

syksyisiä touhuja

 

Monta niin kaunista iltaa ja niitä vaan tuijottaa.

Istuu vaan ikkunassa, vaikka olisi tekemistä. Ehkä sekin aika on tarpeellista, olla vaan ja nauttia näkemästään.

Tatteja nousee ja pakkohan niitä on kerätä. Säilöä ja keksiä ruokia. Tattivoita, tattikeittoa, paistettuja tatteja, tattipannaria, tattipitsaa....Juu tatteja on syöty ja kuivattu. Eihän noita ihania palleroita voi jättää keräämättä, eihän. 

Kantarelli pilkistelee oksien alta ja muutama kasvaa polulla ihan omalla tontilla. Niitä kasvattelen, jos yhden soosin niistä saisi. Rouskuja on jo muutama nähty, jos talven sienisalaatit saisi poimittua.

Omalta tontilta keräämme mitä kasvaa. Kauemmaksi emme jaksa enää lähteä etsimään saalista. Puolukkaa varmaan saamme, kunhan ne kypsyy.

Tämä maisema on vaan niin mua, kiitos siitä.

Sumea kuva samasta maisemasta.

Pihlajanmarjat alkaa punertua eli syksy lähestyy. Illat tummuu eli olisi aika kynttilöiden aika. Mä en nyt vaan ole jaksanut panostaa edes niihin. Teen vaan hommia. Pakolliset ensin ja sitten seuraavat. Ne kynttilät tulee, kun jaksan ajatella niitä. Syksy on ihana, mutta myös työllistävä.

Ihanaa viikon loppua kaikille! Ootte tärkeitä.

Joulun top 3

 Tiialta kopsasin tämän haasteen. Mulle tosi haaste, kun ole oikein jouluihminen, mutta koetan.

Jouluruuat:

Jos olisin yksin söisin ainoastaan kalaruokia ja salaattia, mutta meitä on kaksi. Meillä syödään jouluna perinteisiä ruokia ja valitsen niistä mieleisimmät.

Karjalanpiirakoita pitää olla. Mielellään oma tekemiä, mutta nykyisin ostan raakapakasteita ja paistan niitä. Omassa uunissa ei riitä tehot ja olossa energia muihin.

Laatikoista maksalaatikko. Sitä voisin syödä kai joka viikko, ihan parasta ja sekin  kaupasta ostettu ilman rusinoita.

Riisipuuro aattona keskipäivällä. Vatsa ei tykkää, mutta ihan parasta. Marjoja sopassa tai pakasteesta sulatettuna tietysti päälle, nam.

Joulujuomat:

Vesi ruokajuomana ja joka välissä.

Punaviini ruuan kanssa aikuisten kesken.

Piimä ruokajuomana ihan parasta myös.

Joululaulut:

Itse en laula, säälin muita paikalla olioita

Sylvian joululaulu......itkettää aina

Hoosianna....niin kaunista

En etsi valtaa loistoa......kaunista.

Aikanaan lasten laulamat joululaulut; se hetki ja tunne

Jouluelokuvat:

Mauri Kunnaksen kirjoihin pohjautuvat elokuvat, kun poika oli pieni. Niitä etsin joku joulu, kun poika asui jo pois kotona, en löytänyt.

Nykyisin katson töllöä tosi harvoin. En osaa edes avata meidän töllöä, nolo. Elokuvissa en käy eli olen ihan ulkona elokuvista.

Joulun ajan herkku:

Piparit ja homejuusto, nam. Muuten juustot on uuden vuoden herkkuja, kun kaikkea ei vaan jaksa syödä jouluna.

Joulutorttu tai kanelipulla maistuu kahvin kera. Kaneliässät on herkkua lapsuudesta, mutta tänä vuonna en tee niin. Herkuissakin on rajansa myös jouluna.

Olen löytänyt suklaan uudestaan tänä syksynä. Moneen vuoteen ei maistunut, mutta tämä kummallinen vuosi laukaisi himon.

Joulumakeinen:

Lyhdyssä odottaa suklaat taidanpa ostaa vielä levyn noiden lisäksi. Tänä vuonna suklaa puski makuhermoihin ja se on  ykkönen, kakkonen ja kolme. Laku voisi olla myös, mutta ei nyt ihan hulluksi aleta.

Joulun paras hetki:

Jouluruokaa vatsa täynnä ja keittiö siivottu.

Aaton saunan jälkeen raukea olo.

Joulupäivän hiljaisuus ja aikaa vaan olla.

( Jos on lapset paikalla, niin hiukan eri asiat nousee pinnalla. Tämä on kahden vanhuksen joulun lista)

Joulun tekemiset:

Lastenlasten tekeminen on 1, 2, 3, Jos olemme kahdestaan, oleilu, lukeminen ja jääkaapin tyhjennys

Joulupukeutuminen:

Rennot vaatteet ja hiukan ulkoiluvaatetta lisää pihalle. Yöpuvussa ei mennä koko päivää, mutta juhlavaatettakaan ei päälle panna. Maalla on puunkantoa ja muutakin pientä hommaa joka päivä.

Joulun tuoja:

Joulun tuo tuoksut, siksi leivon joka vuosi edes jotain pientä. 

Kynttilät ulkona ja sisällä ja paljon.

Joulukukka, vaikka pienikin.

Kuusta meillä ei enää ole, kun lapset on isoja. Koristeitakin on vähän, mutta joulu tulee silti.

Joululahjatoive:

Kampaajalle ja parturiin meidät kummatkin metsänpeikot. Mä voisin sen maksaa ihan itse, mutta tässä tilanteessa en uskalla mennä. Täytyy varoa mahdollisimman paljon, jotta mies edes tartunnalta välttyisi. Lapsetkin on tietysti riski meillä, mutta kaikkea ei vaan voi kieltää ja asutaan aika lähekkäin samalla alueella kuitenkin.

Kuulokkeet, jota voin kuunnella äänikirjoja ja muita, kun mies nukkuu. Nekin haluan ostaa itse, kun vaan joku muistaa ne kuljettaa meille. Kauppoihin en mene kuin ruokakauppaan.

Ristikoita sain jo tänään, kiitos. Yöpuvut näkyy hajoavan eli tilaan joulun jälkeen niitä ja muuta kotiovelle.

Lapsia olen nähnytkin ja lapsenlapsia, ihan parasta. Tonttutyttökin tulee ehkä käymään vielä, kun me emme hänen synttäreille uskallettu mennä, kun vieraita tuli monesta suunnasta.

Huh, onpa mulla toiveita. Nyt tunnen itseni ihan ahneeksi.

Muutama päivä enää jouluun ja mie listaan kasan toiveita lahjoiksi, mutta ihan itse nuo hankin, kun tilanne antaa myöten. 

Lakanat vaihdan puhtaisiin, kun vaan haluun ja voin ennen aattoa. Imurin myös lenkitän, että  jaksaa joulun levätä kaapissa hiljaa.

Kaikkea hyvää ystävät! Mie taas palailen, kun aika on.