varautumista talvea ajatellen

 

Mörrimökyn pesä? tien reunalla. Muistoja Asta-myrskystä, että totuus ei unohtuisi

Syksyn harrastus: puut katokseen jäi mulle. Hiukan olen jo saanut hommaa alkuun. Kroppa on sitä mieltä, että enemmänkin on tullut tehtyä, mutta ei. No oli nuo pinot hiukan korkeampia tänään kuin tuossa kuvassa.

Tuosta peltien alta klapeja siirtelen kottikärryillä muutaman kuorman päivässä muiden hommien ohessa. Me lämmitämme pääasiallisesti puilla talvella eli puita menee. Mies on tuon homman hoitanut viime vuosina, vaikka ennen olikin mun homma ainakin osaksi. Nyt hänen sairauden takia yritän kärrätä nuo. Rankkaa on, mutta hiljakseen teen. Kai tätä syksyä vielä riittää. Taukoja ainakin muistaa pitää tarpeeksi, hih.

Pieni enkeli kantoi viikonloppuna vettä uudella sankollaan.

Kesäkurpitsa kukkii ja muutama on tullut jo ruuaksi asti.

Punajuuri kasvaa ja tuottaa satoa.

Näin lennokkaasti jalka nousee nuorena. Hän juoksi välillä mun luo ja takaisin miesten luokse.Meno oli lennokasta koko ajan. Lapsi on saanut mennä ja ulkoilla paljon, kun jaksaa mennä puoli ilmassa koko ajan. Niin reipas tyttönen.

Puolukka alkaa punastua, vaikka keräämistä saa vielä odotella.

Minä jatkan puiden kanssa seurustelua. Taukojen välillä yritän muistaa siirrellä myös kottikärryjä.

Kauniita syyspäiviä teille!

Päivitystä Majalta

Eräs ilta ihan vaan meidän rannalta. Mä niin nautin näistä maisemista niin kauan kuin mahdollista.

Säätiedoitus lupasi melkein pakkasta ja me haimme nuo illalla sisään. Ja mä paloittelin ne pakastimeen ja osan laitoin soseena.  Niin vähän olemme saaneet satoa tänä kesänä, mutta nuo nyt odottaa talvea ja oon onnekas.

Pientä hämärää valoa jo niin syksyiseen iltaa. Kuulin, että saan nuoremman lapsenlapsen meille viikonlopuksi. Joo tiedän sen olevan riskin, mutta haluamme ottaa sen. Elämä on aina riski ja nyt mietitään,  mikä on tärkeintä. Me olemme täällä ja emme käy missään. Ja meille tuo iloa lapset ja lapsenlapset eli me suomme ne itsellemme. 

Kaikkea hyvää teille, jotka tänne löytää! Elämme vaarallista ja vaikeaa aikaa ja emme vaan tiedä kaikkea vaaroista. Voimme vaan yrittää parhaamme. Voikaa hyvin!

orvokkeja ja ahdistusta

 

Maisemia meidän rannalta,mistäs muualta. Kotona vaan ollaan ja järveä tuijotellaan.

Tyttö oli pari yötä miehensä kanssa meillä. Nukkuivat asuntovaunussa omassa rauhassa. Vietimme tytön kanssa illan viidakossa ja paransimme maailmaa. Kiitos lapseni olin niin tuon tarpeessa. Meidän kasvihuone kukkii, mutta satoa emme ole saaneet. No aina ei voi onnistua, ei edes joka vuosi. Tutkimme tilannetta ja jos luoja suo olemme viisaampia ensi vuonna.

Kävimme myös tyttäreni kanssa metsässä. Mä itse löysin kantarelleja ja mustia torvisieniä, vaikka jaksoin liikkua tosi vähän. Oi ihanuus, kun itse sain kerätä. Tuo maisema oli myös sielua voimaannuttava, vaikka odottelin vaan tyttöä. Aina voi somettaa, kun ei jaksa muuta.

Puhelin soi, kun siivosin mustikoita, miehen keräämiä. En tunnistanut numeroa, mutta mulla on tapana vastata. Mun vaki kampaaja soitti ja kysyi haluanko orvokkeja. Olin ihan plöö ja sain sanottua, että joo. Kohta hän kurvasi pihaan ja toi noi kaikki. Kerrankin olin ihan  sanaton. Kaksi pitkää laatikollista, houh. Niitä nyt tuossa ihaillen ja ajattelen, että en mä taida olla ihan paska akka.

Elämä on potkinut isoin potkuin, mutta myös antanut iloa ihan odottamattomalta taholta. Moni asia roikkuu hoitamatta ja se ahdistaa minun laista. 

Ilma viileni ja käpystelin tontilla katsomassa odottavia hommia. Väsyin jo ajatuksesta, kuinka ne jaksan eli tarvitsin päivätorkut. Ei hyvältä näytä, taitaa olla tekemätön paikka mulle. Katsellaan ja yritetään edes, prinsessapäivät on ohi multa.

Voikaa hyvin ja mukavaa elokuuta!