maanantai 16. heinäkuuta 2018

tytönpojan läheistenpäivä armeijan leivissä


Lauantaiaamu koitti helteisenä, kun jo anivarhain istuimme aamupalapöytään. Olimme sopineet, että lähdemme seitsemän aikaan veljen luota ajelemaan kohti Kouvolaa.

Saimme istua ilmastoituun autoon, joka olikin suuri helpotus helteisen päivän matkusteluun.

Olimme Vekaranjärven varuskunta-alueella kymmenen aikaan yhden pysähdyksen jälkeen. Tuolloin myös alkoi veljenpojan päiväohjelmat läheispäivänä.
Jouduin odottelemaan hiukan aikaa, kun saapuminen oli tottakai porastettu. Ilma oli tosi helteinen ja vettä sai juoda koko ajan. Vedenjakelu pisteitä oli hyvin joka puolella, Olimmehan armeija-auleella, jossa kaikki toimi. Varjoisat paikat olivat suosittuja muillakin kuin meillä.
Tässä odottelemme meidän alokkaan joukkueen marssimista paikalle. Minä lyhyenä jäin kaikkien muiden taakse ja kuvaaminen ei onistunut. Löysimme kuitenkin alokkaamme lyhyen etsimisen jälkeen.
Seuraavaksi siirrymme melkein suoraan ruokajonoon, joka näytti valtavalta. Mutta armeijassahan kaikki sujui kuin ajatus ja pian ruoka oli jo lautasella. Hernesoppa olikin tosi maukasta ja vesi kylmää. Alokaskin kehui ruokaa, mitä oli tarjottu ensimmäisen viikon aikana.

Minäkin sisukkaana siirryin pisteeltä toiselle, vaikka jalat kramppasi jo heti alkumetreillä. Omat kilot ja muutama perussairaus protestoi tuolla valtavassa helteessä. No elämä on ja niin edespäin....
Muutaman kuvan jaksoin ottaa, vaikka harmittavan vähälle se jäi.

Tuvassa tottakai kävimme. Ylpeä alokkaamme, tytönpoika, esitteli kaapinsa ja sänkynsä. Kaikki oli tiptop, olimme ylpeitä. Kuten myös hänen opastuksesta, vaikka kaikki ei vielä ollut hänelleekään niin tuttua. Myös minun rajoitteet hän huomioi hyvin ja maltoi odotella, kun en vaan jaksanut.

Pari kuvaa tykistä ja kuorma-autosta ohimennen.

Autoja oli monenlaisia.


Kotimatkalla piipahdimme Mikkelin keskustassa kahvilla.
Tässä odottelemme tilaisuuden alkua, hikisenä ja minä jo kipuisena.

Kiitos veljelle ja hänen vaimolleen turvallisesta matkasta. Matkustaminen on myös kimpassa kivempaa ja jutellessa aika menee nopeampaan.

Kiitos myös Tonille kaikesta! Mummokin pääsi näkemään uusia asioita, kun tuo armeija on ollut minulle ainoastaan juttujen kuuntelua ennen.

Päivä oli antoisa ja kivakin. Nyt parannellaan jalkojen kramppeja ja muistellaan.

Antoisaa viikkoa kaikille!

tiistai 3. heinäkuuta 2018

mie muuten shoppailin









Viime aikoina on ollut sateista ja ennenkaikkiaan erittäin tuulista. Tuuli on vinkunut nurkissa ja piha on täynnä oksia. Sadettakin on saatu, vaikka enemmänkin oli luvattu.
Kesäkukkiakin kannettiin jo katokseen välillä, vaikka olisivat varmaan pihallakin pärjänneet. Kastelukannukin aivan masentui ennusteista. Jos sadetta tulee valtoimenaan, olisi se ollut aivan tarpeeton hetken.
Mun pionissa oli yksi ainoa kukka. Toin sen ennen sateita sisälle maljakkoon. Hän on vaan niin kaunis. Kiitos tytölle pioniin juurakosta!
Jänis, tai parikin on pyörinyt meidän pihalla. Vilauksen niistä aina näkee, mutta kameraan en vaan onnistu saamaan. Tämä yksi ainoa, hämärä, kuva on tallentunut. Anteeksi kuvan laatu, mutta he ei vaan halua olla kuvassa. Valvontakameraan on tallentanut muuta yöllinen juoksentele. Onneksi kasvatukset ja kukat ovat vielä säästyneet.
Edellisellä kerralla kaupoilla halusin ostoksille, mies aivan hämmästyi. Menin ja ostin menokengät itselleni; kumisaappaat. Hetihän menin tallustelemaan ja löysin muutaman metsämansikan, nam.

Mulla on nyt ongelma. Joku, kukahan, unohti tai laiskotteli talvella ja arkkupakastin jäi sulattamatta. Meillä on pieni kaappikin, mutta eihän siihen mitään mahdu. Kun kauppa on kaukana, on leipää, lihaa, kasviksia pakastimessa varalla hiukan enemmän ja marjojakin on vielä viime kesältä. Taidan joutua mehun keittoon, houh.

Miten se menikään; minkä jälkeensä jäättää, sen edestään löytää.

Toivon hyvää viikon jatkoa ja minä tujotan pakastinta, jos puhdistuisi sillä, niih.

tiistai 26. kesäkuuta 2018

eräänä tiistaina


Mun parempi puolisko otti ja pesi meidän kaikki matot tänään. Painepesuri oli apuna, mutta silti. Minä aikoinaan pesin noita monta päivää harjalla ja letkulla. Nyt ne kaikki oli hetkessä puhtaat.
Tomaatitkin alkaa kypsymään. Tänään jo paria maistelimme. Ne vaan on niin hyviä suoraan amppelista otettuna.
Pioni kukka pullistelee. Kaatosadetta on viikonlopuksi luvattu, mutta tuo ei varmaan ennen sitä aukea. Ehkä sitä saisi hiukan ihastelella, ehkä.
Mies ahersi mattojen kanssa, entä minä. No imuroin ja tein ruuan. Huomenna, jos osa matoista kuivuu, pesen oikein kunnolla meidän lattiat. Jollekin pieni homma, mutta mun laiskalla kropalla tarpeeksi. Ja onhan se huomennakin jotain ruokaa tehtävä. Ihminen ei vaan taida pärjätä ilman.

Aloittelin taas yhtä kirjontaa, kun kaapeista vielä löytyi. Ei taida oikein olla kesähommaa, mutta haluan tehdä, kun mies passaa mua muissa hommissa.

Hyvin tämä aika menee huuhailessa.

Pesetkö te itse matot, vai hoitaako pesula sen homman?
Oletteko lomalla, vai onko teillä edes lomaa?

Me eläkeläisethän olemme aina lomalla ja saamme vaan nauttia kaikesta. No onhan nämä pienet kotihommat aina tehtävä ja kun on hidas, aika ei käy pitkäksi.

Mukavaa kesäkuun viimeisen viikon jatkoa!


perjantai 22. kesäkuuta 2018

juhannusviikon kukkia ja ajatuksia


Kesävieraiden kanssa ajelelimme pienen maakuntakierros.



Kävimme ihailemassa kaunista pihaa ja sen kukkaistuksia.
Sain kukkamyymälän poistomyynnistä hiukan väriä omaankin pihaan.
Juhannusruusukin kukki ennen juhannusta ja nyt tuulessa ja sateessa on jo kukkansa tiputtanut maahan.

Tuli niin hiljaista vieraiden lähdettyä. Tuuli vaan humisi pihassa ja joku lintu lauleli välillä.

Tämä, juhannusaatto, koitti sateisena ja tuulisena. Sade on jo lakannut, mutta tuuli taitaa vaan yltyä. Kotona olemme kahdestaan ja katokin on ehjä eli hyvinhän jussi menee. Uusia perunoita on vatsa täynnä ja täytyy varmaan mennä lehden kanssa vaakatasoon. Sauna lämpiää illalla ja siinähän se vanhusten juhlnta onkin.

Rentouttavaa juhannusta kaikille!

torstai 14. kesäkuuta 2018

ihan itse leivoin, kerrankin

 Poimin eilen lupiinit tontilta tuohon sankoon ja laitoin myös muutaman kotkasiiven lehden.
 Pionissakin on nuppu, ensimmäinen tällä pihalla.
Ostin muutama vuosi sitten taimen ja sehän ei kasvanut, vaikka kaikki teimme ohjeen mukaan. Tyttö kaivoi pihastaan juurakon ja toi mulle. Se kasvoi jo hyvin viime kesänä, mutta nyt tekee ensimmäisen nupun. Voi kuinka ihanaa.
Pöllö kavereineen hyppäsi kivikasan päälle parkkipaikan viereen.

Vieraita odottellen ja tein omista raparpereista ja pakastemansikoista paistoksen. Toinen vieraista on gluteenitonta ja eihän mulla erikoisjauhoja ollut. Tein tuon peruhajauhoista. Ehkä ei niin kaunis, mutta edes jotain kahvileipää, joka käy kaikille.
Hiukan täytyi maistella, että uskaltaa vieraille tarjota. Minulla on taipumus säveltää aina leivonnassa.

Pinaattia ja salaattia jo saamme ottaa omasta maasta.
Amppelitomaattikaan ei punastu vielä, vaikka tuon ostin ajatuksena saada aiemmin kuin omakasvattamista.

Kasvatukset ei ole kovinkaan kauniita, kun harsoja on joka paikassa. Jospa nuo yöt lämpiäisi, että pääsisi niistä eroon. Mutta kasvien ehdoilla on vaan mentävä, vaikka haluaisikn pihan siistiä ennen vieraiden saapumista.

Nyt jäänkin nettipimentoon vieraiden ajaksi. Jos he nukkuvat aamulla, voin käydä kurkkimassa.

Kesäistä viikonloppua kaikille!

maanantai 11. kesäkuuta 2018

ompelua hellepäivänä






Maisema on nin vihreää joka puolella. Yöt vaan ovat olleet aika viileitä ja harsoja on levitelty kasvatuksien päälle.
Nyt taitaa olla melkein 30 astetta lämmintä ja ukkosta on varmaan ilmassa. Meillä on sisällä vielä onneksi viileää. Olenkin viihtynyt työhuoneessa iltapäivän ommellen.
Sain valmiiksi lapsenlapselle joulukalenterin. Kirjontaosuus oli jo jonkun aikaa valmiina ja sitten odottelin postista renkaita. Selasinkin monta nettikauppaa ennenkuin nuo silmiin osui. Tänään ompelin pohjakankaan.

Ompelukone on pöydällä, mutta aina pitää siivota tilaa ompeluun. Harrastan tässä huoneessa niin monenlaista näpertyä, että kaikki ei vaan sovi yhtäaikaa. Siksi annoinkin saumurin tytölle. Jospa hän ja ehkä miniäkin käyttäisi sitä, kun itse enää vaatteita ompele.

Jospa nyt saisi muutakin ommeltua, kun on tuossa kaiken keskellä esillä.
Mies maalasi mulle vanhasta uunipellistä liitutaulun ja magneetitkin siihen kiinnittyy. Yläpuolella on mun tekemä kierrätystaulu. Se on oikea väripläjäys ja muisto hankalasta talvesta. Muistuttaa, että elämä kantaa ja melkein kaikesta selviää.

Tämän taulun olen saanut kummeiltani ristiäislahjaksi, näin olen aikakin kuullut.
Verhoina minulla on täällä omatulostamat verhot omasta valokuvasta. Niin paljon hyviä muistoja siitä työpaikasta ja kuinka paljon siellä opinkaan. Sain myös onnistumisen tunteita. Olen niin onnekas kaikesta kokemastani.
 Tälläistä tällä kertaa ja nyt jään odottamaan osuuko ukkonen tänne. Vesisade tekisi vieläkin luonnolle hyvää, vaikka hiukan sitä on tänne saatukin. Ukkosta en niinkään odota, kun niin usein tuhojakin silloin tulee. No onhan se komee luonnon näytelmä.

Kesäisiä oloja kaikille ja palaillaan!