Salaattia ja nakkisoppaa

 

Kevään ensimmäiset tulppaanit miehen syntymäpäivän kunniaksi.

Juhla-ateria miehelle ja treffipäivä meillä kotona. Edellisenä päivänä tarvitsin pikaruokaa, kun poika oli tyttönsä kanssa tulossa pikavierailulle. Keittoa jäi ja mies pitää keitoista eli synttäriateria oli siinä. Samalla treffattiin omassa keittiössä, kun olen lukenut pariskuntien tarvitsevan niitäkin...no joo kai se olisi joku muu paikka.

Ostin pari ruukkusalaattia. Ne koristavat nyt pöytää ja samalla on nopea napsia päivän salaatit. Istutan ne multaa, kunhan lehdet on syöty. Toivon saavani ne uuteen kasvuun. 

Sain tilauksen vaatettaa pikkuketun. Kettu ei joutanut jäämään meille malliksi eli yritin tehdä mittojen mukaan. Kankaitakaan minulla ei enää ole eli pikkupyyhe ja mun puseron helma saksittiin. Pitsin paloja löysin muuttolaatikoista koristeeksi. Nyt vaan odottelen kettua tänne sovitukseen. Ehkä joudun uudet tekemään, mutta toivotaan parasta. Ompelin nuo käsin, kun täällä ei ole oikein koneelle paikkaa. Ruokapöytää en viitsinyt vallata, kun nuo oli niin pieniä ommella.

On tämä mummo jotain puuhaillut, vaikka päivät tuntuu käsistä karkaavan. Joku aurinkoinen päivä toi ajatuksen tuolista pihalle, mutta lumikasat ovat esteenä. Minun voimilla niitä ei siirretä eli odotellaan sulamista.

Vesi tippuu räystäistä, mutta lunta ja pakkastakin on luvattu. Kevät tulee keikkuen ja aikanaan.

Hyvää maaliskuun loppua kaikille! 

Hyvää sunnuntaita!

 

Aamu koitti aurinkoisena, mutta tuuli on jäätävän kylmää.

Lunta on kertynyt takapihalle, mutta sulaahan se taas kevään tullen.

Sain uuden toppatakin tänä vuonna. En edes muista, koska mulla on ollut uusi takki  kirppari takkea ennen. Tuo pitää tuulta ja on lämmin. Se on mun kauppatakki, roskat vien tuo päällä ja piipahdan takapihalla ja pikkulenkilläkin. 

Mies kävi autolla kaupassa ja toi meille ruusukimpun pöydälle. Ne ovat niin kauniita.

Olen ottanut tosi vähän valokuvia, kun aina olen vaan täällä kotona. Ulkoilut on vaan piipahduksia ulkona. Liukkaus on jo mulle este samoin kylmyys, juu on hyvä takki, mutta silti ei tarkene. Liikun jo niin hitaasti, että tuuli menee ytimiin. No, jospa kohta lämpö palaisi. 

Tämä talvi on mennyt akselilla ruokakauppa, roskis, postilaatikko ja lähikadut. Odotan kevättä ja rannalle pääsyä tuoksuttelemaan järven tuoksua.

Oikein ihanaa alkavaa maaliskuuta ja kevään odotusta kaikille!

Ihanaa ystävänpäivää kaikille teille sinne ruudun taakse!

 

Laitoin mukana tuomani sienitaulut roikkumaan seinälle. Omia käsitöitä otin mukaan Majalta vain muutaman. Sienihulluna otin nuo jo 90-luvulla tekemäni pienet taulut mukaan.

Olen ulkoillut luvattoman vähän. Sain pojalta ja mieheltä ulkorollaatorin liikunnan avuksi. Kun ei ollut peilijäätä tiellä ja kotihommien jälkeen oli voimia, tassuttelin rantaan katsomaan Puruvettä. Toivottavasti jaksan enemmän liikkua, kunhan ilmat lämpenee vielä hiukan. Pieniä kauppaostoksia tuon avulla on hyvä tuoda ja samalla saa liikuntaa.

Takapihan maisemia eräs ilta.

Naapuritalon katto pilkistää pilvien alla. 

Tämä on siistiä ja hiljaista seutua, vaikka olemme ihan keskustassa. Ääntä tottakai kuuluu, mutta ei häiriöksi asti. 

Huomenna on ystävänpäivä. Kiitos teille kaikille someystäville!

Palailen taas. Toivottavasti kevät saa minutkin heräämään ja jaksan postailla enemmän.

tervehdys pitkästä aikaa

 

Aurinko valaisi naapurin taloja pitkästä aikaa ja sain mut kaivamaan kännykän taskusta kuvaamista varten.

Aidan vieressä melkein häikäisi. 

Lumikasan vieressä on tosi liukasta. Etupiha on onneksi hiekoitettu hyvin, jotta saa roskat vietyä ja postin haettua. Muuten tuo liukaus on valitettavasti pitänyt mut aika hyvin sisällä. Välillä sataa vettä kohisten ja sitten taas lunta jäätikön päälle. Ruokakaupaan on välillä mentävä usein  autolla. 

Taudit on selätetty jo melkein, no väsymystä jäi. Nyt odotellaan pitävämpiä kelejä, että pääsisi ulos muutakin kuin takaovesta kurkkailemaan.

Mukavaa loppukuuta ja viikonloppua kaikille!

Hyvää loppiaista!

 

Joulu meni ja joulukukat vielä kukkii. Muut koristeet jo korjasin pois, mutta kausivalo on vielä ikkunassa. Loppiaisen jälkeen pakkaan senkin pois. Olohuoneen ikkunassa on patteritähti ja se saa jäädä vielä hetkeksi. Onpahan joku valopiste, jos sähkökatkoksia tulee.

Vuosikin vaihtuu ja lyhdyissä oli meidän ilotulitteet. Pauke kuului ja nähtiin muutama valoilmiö taivaalla. Meillä kahdella oli kunnon bileet: tulitteet naapureilla ja meillä lyhdyt.

Lunta olemme saannet moneen otteeseen ja välillä on ollut tosi liukasta. Pakolliset kaupat, roskan viennit on hipsuteltu ja pystyssä on pysytty. Kerran käveltiin miehen kanssa kaupassa ja olipa tosi kiva, kun ei ollut liukasta. Muutama kuukausi vielä ja saa kävellä pitävällä alustalla. 

Taudista olen selvinnyt, no lorvikatari jäi päälle, ruoka maistuu taas. Olisihan tuota voinut paastota muutaman kilon, kymmenen, pois. Kun potkii itseään pepulle, tulee edes kotihommat tehtyä. Väsymys ei vaan meinaa helpottaa. Mieskin oireili hiukan, mutta onneksi levolla meni ohi. Vanhuuskin tekee kai saamattomaksi ja aina muutama paha päivä tulee kummallekin eteen.

Oikein hyvää ja antoisaa tämän vuoden jatkoa kaikille! Ja mukavaa loppiaista ja viikonloppua!

Rauhallista joulupäivää!

 

Jouluaatto mennä hujahti. Tonttuja on käynyt lahjuksien kanssa. Hiukan oli jouluruokaakin. Mä olen nauttinut kaurapuurosta, kun vatsa ei ole toipunut taudista vielä. Kerrankin saan joulun ilman ruokaähkyä. 

Hautausmaa kierros jäi väliin, kun ei ole voimia edes pikkulenkkiin. Vanhempien haudalle vei veli kynttilän ja ajatuksissa kaikki poismenneet on tottakai.

Vietämme miehen kanssa rauhallista päivää kahdestaan.

Hyvää ja tervettä joulun jatkoa kaikille!

Hyvää jouluviiikkoa!

 

Olen testannut meidän sängyt reilun viikon aikana, kuvassa makoiluun muokattu vierassänky. Minuun iski tauti. En testannut, ei ollut kotona testejä. Kuumetta en jaksnnut mittailla, mutta olotilasta päätellen, sitä oli riittävästi. Paleli, lihassärky, päänsärky, voimattomuus. Taisi olla se kuuluisa tauti viime vuosina.

Puuroa söin kerran päivässä ja vettä meni yötä päivää. Voi kertoa, että olihan tauti. Taisin silti selvitä vähällä. Joulua en laita, kun en vaan jaksa. Lakanat haluan vaihtaa, kun olen ne hikoillut niin monasti. Onhan tässä päiviä vielä. Onneksi kotona oli kaikkea tarvittavaa ja sai olla rauhassa. Mies selvisi onneksi ihan itse. Toivottavasti hän selviää ilman tautia.

Nyt kuuntelen oloa ja lepäilen edelleen. Hiukan oven raosta nuuhkin ilmaa ulkona, jos ei tunnu kuumeiselta. Uskon, että joulu tulee tännekin ihan itsestään.

Mukavaa joulunodotusta kaikille ja pysykää terveinä!