höpinää myrskystä ja syksystä

 Iltaa pitkästä aikaa!

Syyskuu on jo loppupuolella, mihin tämä aika juoksee? 

Lyhdyn nostin jo pöydälle, vaikka kesäkukka kukkii vierellä. Illat alkaa jo hämärtyä ja onhan tuosta pieni ilo illalla.

                                     
   

Tilanne pihalta lakaisun jälkeen. Roskia tulee valtavasti koko ajan. Myrskykin puhalteli aika kovasti. Onneksi ei vahinkoja sattunut meille eikä lapsillekaan. Toinen asuu maalla puiden keskellä ja toinen lomailee vaunun kanssa metsässä.

Myrskyt on täällä niin erilaisia kuin ennen maalla. Täällä vaan toteaa, että onpa tuuli ja vettäkin tulee kaatamalla Jos nuo lähipuut kaatuisi, niin voisihan ne tulla meidän katolle. 

Maalla seurasi tilannetta eri tavalla. Syöpyykö tie sateessa, onko tiellä puita tai naapurin katolla. Sähköt myös meni herkimmin pois, no on täälläkin ollut yli tunnin katkos jo. Maalla oli puusee, ulkosauna, vettä sai kaivosta tai järvestä, oli varavoimaa jääkaappiin ja pakastimeen. Täällä ei saa edes vessaa käyttää, jos ei ole sähköjä. Vettä meillä on aina varastossa, kaasulevy ja -pullo ruuantekoon, kynttilöitä ja taskulamppuja varalla.

Kaikkea sitä miettii joutavana. Ennen oi vaan luonnossa kiinni ja keskellä, nyt muka niin kaukana. Asioilla on puolensa ja aikansa.

Kurpitsa kukki sinnikkäästi, kun tyhjensimme kasveja pois. Se ei varmaan enää satoa olisi tuottanut. Iso kurkku löytyi vielä lehtien seasta, kun perkasimme niitä. Kasvihuone vietiin katokseen ja lehdet kompostiin eli talvi saa tulla.

Haravoida saa pihaa useamman kerran ja puutarhakalusteet kantaa suojaan.

Puumalassa on hyvä satamakamera, jota tulee seurattua. Illalla siinä näkee komeita auringonlaskuja. Yhtenä päivänä bongasin tutun auton parkkipaikalla ja kuvatahan se piti ja laittaa asianomistajalle. Kiva sattuma.

Hyvää syyskuun loppua kaikille! 

Meillä on sukukokous viikonloppuna tuossa aika lähellä. Yritämme jaksaa mennä sinne. Olisihan se hiukan vaihtelua tähän kuplassa olemiseen.

Sieniä ja taivaan kauneutta

 Eilen illalla katselin taivasta omalta takapihalta, kun se loisti aidan takana.

Nappasin kännykän ja taapersin meidän kadulle ja nappasin avarimmilta paikoilta muutaman kuvan. Rannalla tottui, että avaruutta riitti kuvaamiseen. Täällä täytyy poistua omalta neliötä aitojen takaa, että saa edes jonkinmoista kuvaa. Taivas oli upea eilen, vaikka eihän kännykkä sitä osaa toistaa. Näissä tilanteissa on oikeaa kameraa ikävä.

Olen puuhaillut jotain pientä. Pikku neidille tein oveen pikku taulun. Löysin laatikosta kirjontakangasta ja muutaman lankanipun. Suurimman osan noistakin lahjoitin ennen muuttoa pois, mutta mukaankin riitti.

Barbillekin tein vielä muutaman vaatteen, mutta sen nyt ainakin laitan tauolle. Mun nakkisormille on melkein mahdotonta hommaa.

Kanttarelleistakin edes yksi kuva löytyi. Nämä siivosin kyläreissulla ja sain kastike tarpeet mukaan.

Tytöltä sai satsin ja ystäväkin antoi ison kasan. Pakastelin niitä talven iloksi. On onni, kun ihmiset muistaa meitä nyt, kun sienimaastoja ei täällä ole tiedossa. Uusien etsimiseen ei ainakaan mun voimat enää riitä.

Tytöllä on ongelmia pyykkikoneen ja ruohonleikkurin kanssa ja soitteli neuvoja isältään. Ajelimme hänen luokseen tutkimaan tilannetta. Leikkuriin mies keksi apuja ainakin hetkellisesti. Pyykkikonetta ei osannut korjata. Tyttö täyttää täysiä kymmeniä piakkoin ja hyväksyi lahjaksi pyykkikoneen. Meillä helpotti lahjan etsintä ja tyttö pääsi pesemään pyykkejään.

Kurkkuja säilöin, kun takapihalta tuli sen verran. Kukkakaaliakin ostin halvalla ja pakastin muutaman pussin.

Joskus suositeltiin polttamaan valokuvat CD:lle talteen ja minähän tunnollisena sen tein. Poika toivoin, että siirtäisin ne ulkoiselle levylle. Hän saisi ne sieltä talletettua pilveen. Onneksi mun vanhemmassa läppärissä on CD-asema ja nyt sitten siirtelen niitä. Onhan niissä lasten historiaa, jos myös kaikkea turhuutta.

Mukavaa alkanutta syksyä kaikille! 

Palaillen, kun keksin aihetta ja kuvia tästä mun kuplasta rivarin syövärissä.

Muistojen poluilla

 

Viikko sitten ajelimme Ahvensalmelle, jossa asuimme noin 20 vuotta. Tässä on näkymä Ahvensalmen kauniilta hautausmaalta. Kiertelimme ja katselimme hautoja. Tunsimme heistä melkein kaikki. Monta muistoa tuli mieleen.

Hautausmaan kappeli on pieni. Sieltä siunataan vainajia ja jouluaattona on hautaushetki. Usein kävelimme sinne naapurini kanssa ja siitä se joulu aina alkoi.

Pysähdyimme sitten Oraviin ja nautimme makoisat kahvit Oravin kyläkaupan kahviossa. Siinä on myös ravintola samassa rakennuksessa ja hotelli vieressä. Lähitienoilla on myös vuokrattavia lomahuviloita. Kaunis paikka kanavan varrella. 

Kanavan toisella puolella on vanha kyläkauppa, joka oli toiminnassa meidän asuessa. Rakennuksessa on nyt ehkä asuntoja tai vuokrattavia lomahuoneita.

Oravin silta kuvattuna vanhan kaupan puoleiselta rannalta.

Samalla puolella oli myös Makasiiniravintola ja takana näkyy nykyisen kyläkaupan maisemia.

Ahvensalmi ei ole paljoakaan muuttunut kolmeenkymmeneen vuoteen, jonka olemme olleet sieltä pois. Kyläkauppa ja -koulu on lakkautunut sieltä ja joku maatila on laajentunut ja muutama talo on tyhjillään. Kaunis paikka sekin ja hyvä kasvattaa lapset maalaismaisemissa, jossa silloin palvelut oli hyvin saatavilla.

Oravista on poistunut pari kauppaa, neuvola, pankki ja posti, kuten maalla on yleistä. Matkailu on tuonut uuden kaupan, ravintolan, hotellin ja paljon muuta. Linnansaaren luonnonsuojelualue on aivan vieressä ja laivalla pääsee muuallekin.

Olisimme olleet tervetulleita ainakin muutamaan paikkaan, mutta en jaksanut nyt kerralla enempää. Ajelimme sitten Enonkosken kautta kotiin. Sieltä jäi kaikki kuvat ottamatta, kun väsymys iski.

Tänään siivoilin norkkoja ja muutakin pois lattioita, että viikonloppu sopii sisään.

Mukavaa viikonloppua kaikille!

elokuun 9.

 

Tämä oli alkusoittoa norkkojen satamiseen joka paikkaan. Viikon jo ainakin joka paikka on ollut noiden alla pihalla. Voimakas tuuli ja sade lennätti nuo kaikkialla. Joka päivä sai lakaista pihat ja silti niitä oli oven edukset sisälläkin täynnä.

Tänään näytti ulkona rauhallisemmalta ja yhdessä miehen kanssa siivosimme etu- ja takapihan. Ainakin hetken voi istua puhtaalle tuolille ja nauttia ulkoilusta rauhassa.

Myrsky meni täällä ohi tuulenpuuskilla, muutamalla sadekuurolla ja ukkonenkin jyrähteli pari kertaa. 

Väsäilin muutaman vaatteen barbille. Käsin ompelin, kun ompelukone vei paljon tilaa ja kaikkea en sillä olisi osannut ommella. Muutama vaate oli noiden lisäksi ja onneksi saajalle kelpasi. Ajattelin vielä ommella jotain talvisempaa, kun tuo barbi jäi mulle vielä malliksi. Kaavoja mulla ei ollut eli malli on tarpeen.

Kurkkuja, kurpitsaa, tomaatteja  ja muutama mansikkakin olemme saaneet pihalta nauttia. Onhan ne makeita kaupan vastaaviin verrattuna.

Elokuu on jo pitkällä ja mulla on matotkin pesemättä. Meidän mattoja ei juuriharjalla hangata ja meillä ei ole ulkovesipistettä. Ehkä mä ne sitten hankailen suihkun lattialla tai jätän pesemättä. Ajan kanssa huomaa kaikkia pikku hankaluuksia täällä, jotka ennen hoitui helposti. No mietitään vaihtoehtoja. Konttaamaan en enää pysty eli se lattia pois laskuista.

Viikonloppuna saimme haukea ja kanttarelleja. Meillä oli maanantaina oikein herkuttelupäinä. Tänään saimme savustettua lohta ja taas huomenna herkutellaan. Kiitos tuojille!

Mukavaa elokuun jatkoa kaikille töihin, kouluun, lomailuun, kotoiluun!

kukkia ja ikäkriisiä

 

Naistenviikon kukat loistavat vieläkin pöydällä. Kukkakimppu piristää arkista elämää. Kiitos puolisolle kukista!

Saimme myös parit yllätysvieraat. Kesä saa ihmiset liikkeelle. Vieraat tuo aina uusia ajatuksia ja taas jaksaa eteenpäin. Voisipa toivoa kerran viikossa juttuseuraa. Onneksi lapset piipahtelee ympäri vuoden, muuten erakoituisimme kokonaan.

Mulla on ikäkriisiä aina, kun lapset vanhenee. Kuinka he alkavat olla vanhempia kuin äitinsä? Poika täytti täysiä kymmeniä ja saimme kutsun kakkukahveille heidän kotiin. Kiitos heille kutsusta! Taivas alkoi tummua ennen sadetta, kun olimme lähdössä kotiin.

Sateenkaari vilahteli tullessa. Liikkuvasta autosta en kännyllä saanut parempaa kuvaa. Sateenkaaren päässä on aarre, olen kuullut. Löysimme se omasta kodistamme. Oma koti on aina kullan kallis, missä se onkaan.

Tänään on satanut koko päivän. Kastuinkin kunnolla, kun rollaattorin kanssa kaupasta tulin. Poika sanoo sitä äiteen mopoksi. Tänään olisi mopo vaatinut tehokkaamman koneen, että ei olisi kastuttu.

Kohta on elokuu, sadonkorjuun kuukausi. Mulla taitaa sekin jäädä väliin, kun matot on likaiset. Mutta näillä mennään päivä kerrallaan ja ihailla muiden saaliita.

Voikaa hyvin ja nauttikaa loppukesästä!

Auto ajelulla

 

Sunnuntaina oli puolipilvinen ilma eli hyvä ilma ajella autolla, jossa ei ole ilmastointia. Olimme myös aika pirteitä kumpikin ja innostuimme lähtemään tien päälle. 

Ensin ajoimme Savonlinnaan Pääskylahden hautausmaalle, jossa on vävymme hauta. Ostin mennessä ruusukimpun ja siitä jätin haudalle pari ruusua.

Seuraavaksi ajoimme Sulkavan hautausmaalle. Siellä lepää meidän molempien vanhemmat ja toiset isovanhemmat ja paljon myös muita sukulaisia ja tuttavia. Kiersimme monella haudalla ja jätin ruusuja myös sinne.

Monta vuotta on vierähtänyt ilman haudoilla käyntiä. Syitä on monia ehkä myös saamattomuutta hiukan. Nyt jaksoin tallustella hiljakseen kaikki tärkeät haudat. Onhan hautausmaalla aina myös niin kaunista ja rauhoittavaa, vaikka myös kaipuuta siellä lepääviin ihmisiin.

Sulkavalla vihittiin käyttöön Aurinkopuisto keväällä ja ajelimme sen ohi, kun melkein vieressä olimme.

Aurinkokennoja on valtavasti, 9200 kpl. Koko kunnan sähkön tarve katetaan noilla.

Piipahdimme myös katsomassa terassin tekoa kotimatkalla. Söimme eväitämme pihalla ja saimme kahviakin omistajan keittämänä.

Reissu onnistui hyvin, vaikka olinkin aika väsynyt loppu illasta kotona. Minulle tuli hyvä tunne, kun jaksoin kierrellä läheisten haudoilla. 

Jos voimia on, ainakin yhden hautausmaan haluan kierrellä vielä tänä kesänä. Kunto ei tästä enää varmaan  kohene. Mies jaksaa vielä ajaa autolla pieniä matkoja, tulevasta ei tiedä enää tässä iässä.

Voikaa hyvin!

toivoa pitää aina olla

 

Kurkun ja kesäkurpitsan lehdet ainakin kasvaa. Lehtien alla on muutama kukkakin. Kasvihuone on viime vuosista hiukan kutistunut, mutta muutama yrtti mahtuu sentään.

Amppelitomaatissa on raakileita tosi paljon. Täytyy  toivoa, että ne alkavat kypsyä piakkoin.

Etupihalla parvekeruukussa on kausimansikkaa koristeena. Sekin kukkii hyvin ja muutama raakile on myös. Eli siitäkin odottelen makupaloja.

 

Taimet ostimme valmiina. Muutamaa ei viitsi kasvatella pienissä tiloissa. Monta vuotta on aina jotain kasvateltu ja halusimme tännekin. Onneksi on edes pieni piha, jossa voi touhuilla. Noita on mukava seurailla ja odotella maistiaisia. Jos ei saa satoa, niin ajaahan nuo kukkien virkaa.

Helteitä on ollut ja ukkosia ja hiukan sadettakin olemme saaneet. Kesä mennä viuhahtaa täälläkin yllättävän nopeasti.

Kuukausi taas vaihtuu. Oikein mukavaa ja oman oloista kesän jatkoa kaikille!