lauantai 10. elokuuta 2019

Kävin sienessä, ai saalis? Ilma oli kaunis jne jne


 Tänään oli taas kaunis aamu ja otin ihan kameran esille. En vaan ymmärrä, miksi kamerassa ei pysy päiväys enää päällä. No onhan se jo 14-vuotta vanha, mutta silti.
Monena aamuna. aamuyöstä, olen ihaillut kaunista auringonnousua, mutta en vaan ole jaksannut kuvata. Se vanhuus kai?
 Tänään ajelimme pitkin metsäautotietä.
 Puut olivat kaartuneet tien päälle,
 mutta jatkoimme vaan matkaa tuttuun sienipaikkaan.
Täällä on satanut tosi vähän ja nyt jo pelkäämme riittääkö kaivossa vesi. Kasteluun käytämme järvivettä, joka sekin on tosi alhaalla. Pyykkiä pesen vaan pakolliset ja itsemme pesemme rantasaunalla järvivedellä. Elämä hankaloituu tosi paljon, jos kaivo kuivuu. Toisekseen kaikesta on selvitty ja sateita odottelemme rauhassa.
Juu olihan siellä "kosteikossa" sieniä ihan neljä kappaletta, kuivuneita sammaleen alla. Kai mä nuo löysin melkein "hajulla", kun kaikki ympärillä ratisi kuivuuttaan ja tyhjyyttä. Meillä on sieniä aina vuoden tarpeeseen paitsi suolasieniä, ne kerätään joka vuosi uudet. Muita kuivailen varastoon hyvinä vuosina. Mutta se harrastus ja samoilu metsässä, raahustus mulla, ja saalistuksen ihanuus.

Kesäkurpitsoita olemme saaneet jo ruokaan, mutta muuta saamme vielä odotella. Kaiholla katselee kuvia edellisiltä vuosilta kaikesta sadosta. Nyt taas alkaa yöt kylmentyä, kun ne ei edes täällä ole lämminneet. No ei kuin todeta, että aina ei voi onnistua. Yleensä tämä aika vuodesta on yhtä säilömistä ja nyt, kun sitä ei ole, ei osaa muutakaan tehdä. Hoidan mä aivojani ja teen ristikoita, hih.

Mukavaa viikonlopun jatkoa ja kiitos, kun olette siellä!<3 p="">

lauantai 3. elokuuta 2019

kakkua ja haikara, ehkä


 Päivänä muutamana liikahti rannasta outo hahmo. Sitä kuvailin ikkunan takaa aika huonolla menestyksellä. Kun ulkoistin itseni hiipimällä ulos, hahmo haihtui kuin ilmaan. Kaulushaikaraksi se tunnistettiin melko varmasti. Sen ääntä olemme kuulleet usein, mutta se on kaislikossa viihtyvä eli näköhavaintoja ei ole saatu.
 Eilen ajelimme lähikuntaan juhlakahveille. Kauniit ruusut tervehtivät meitä pöydällä.
 Kakkua oli monenlaista, voileipää
 mansikkaa
ja pieniä sulaisia paloja kahvin kera.
Suu napsoi ja vatsa kiitti herkuista. Seurakin oli mieluisaa ja juttua riitti. Sateinen päivä meni vilauksessa, kun harvoin nähtyjen sukulaisten kanssa vaihdoimme kuulumisia.
Kuvat otin melkein ohimennen ja se näkyy laadussa, mutta nyt oli vaan tärkeämpää tekemistä.

Ilta oli jo pitkällä, kun kotiin saavuimme. Tämä päivä on mennyt muistellessa ja levätessä.

Toivottavasti sää vielä hiukan lämpiää ja kesä palaa takaisin. Vesisadettakin voisi hukan tulla, tai jää sienet saamatta tänä vuonna. No kaikkea ei voi saada edes aina ;)

Mukavaa kuun jatkoa ja hämyisiä elokuun iltoja kaikille! Voikaa hyvin!

lauantai 27. heinäkuuta 2019

Helteiset terveiset lukijoille!

 Mies on kerännyt mustikoita ja mä olen ne siivonnut. Mä en tällä helteellä uskalla metsään tassutella.
 Muutama metsämansikka ja mustikoita=eilinen iltapala.
 Lauran Ommellus avasi kesän alussa myymälän kirkolle. Hän ompelee laukkuja,  tekee korjausompelua ym. Ihan sulkavalainen yrittäjä ja kiva saada hänen tuotteittaan nyt myös omalta kylältä.
Vieraiden kanssa jo liikkeessä piipahdimme ja tytölle ostin hellemekon sieltä. Laukut jäi mieleen ja viikolla kävin tuon pikkulaukun ostamassa. Sopivan kokoinen kännylle, lompakolle ja avaimille, kun isompaa laukkua ei jaksa raahata. Tuo myös kulkee isomman laukun sisällä näppärästi.
Hänellä on myös isompia laukkuja mynnissä. Voi olla, että tarvitsen senkin vielä, hymm.
Hänellä on myös verkkokauppa lauranommellus
Postaus ei ole yhteistyö. Minusta on kiva, kun täältäkin löytyy jotain. Vahinko, kun en jaksanut kuvailla liikeellä, tämä helle.
 Illalla kävelin pihalla ja kuvailin hiukan.
 Orvokit ovat kasvaneet valtavaksi tänä kesänä.
 Järvi oli tyyni ja kaunis.
 Vahinko, että en osaa kuvata. Värit ei toistu kuvissa.
 Taitolaji tuo kuvaaminen, mutta kuvaan silti ilman taitoa.
Ehkä kamera täytyisi etsiä esille ja ottaa mukaan kuvauksiin.

Myönän, että tämä helle on minulle liikaa. Pakolliset kotihommat teen ja sitten veto on poissa.  Täytyy vaan juoda paljon ja olla itselleen armollinen, vanhan kroppa ei enää ole nuori.

Ensi viikoksi on luvattu niin viileitä kelejä, että helteiden totuttama kroppa taas tarkenee. 10- 13 astetta päivällä kuulostaa jäätävältä näiden helteiden jälkeen. Sitten on hyvä alkaa karkoittaa pölypalloja nurkista ja rättiä heiluttaa tasoilla.

Toivottavasti olette nauttineet, sietäneet helteitä! Ehkä ensi viikolla on villasukat jo tarpeen, hui. Voikaa ja hyvin ja vielä on kesää jäljellä!


lauantai 20. heinäkuuta 2019

talkoita ja satoajatuksia

 Viikolla piipahdimme auttamassa puuhommissa kiireisiä nuoria. Minäkin seisoin puukasan vieressä ainakin edessä. Työteho oli siinä ja siinä, mutta puut on katoksessa muiden ahertaessa.
Ruoka- ja kahvipöydässä olin mukana nauttimassa herkullisista tarjouksista.
 Olen tehnyt jäätelöä pari kertaa. Tuo annos meni, kun talkoista kotituimme.
 Eilen leivoin raparperipiirakkaa, kun maassa oli muutama varsi. Lisäsin tuohon valkosuklaata ja taisihan tuo olla ihan syötävää.
Tein myös kinkku-aurajuustopiiraan. Se jäi kuvaamatta.
 Usein tähän aikaan vuodesta olemme jo saaneet omasta maasta kurkkuja ja tomaatteja.
Vesimelooni edes kasvaa ja toinenkin taitaa olla tulossa.
 Näitä on vaan muutama ja punastumista saa odotella.
Meillä on ollut öisin erittäin kylmää heinäkuuksi ja se kai viivyttää kasvamista. Kurkkukin kukkii hyvin, mutta siinähän se onkin.
 Persiljaa sentään saa jo omasta maasta,
 samoin tilliä.
Yksi kurpitsa on syöntikokoinen, jospa se tästä iloksi muuttuu.

Perunoitakin on jo muutaman kerran maisteltu omasta maasta.

Mies on katsellut marjatilannetta ja mustikoita ei kuulemma oikein lähellä ole. Toivoaan, että omat vähäiset marjat saisimme ilman autolla ajeluja.

Sienienkin olis jo aika nousta, mutta odotellaan kärsivällisesti.

Kivoin aika kesästä alkaa olla käsillä, kun omalta pihalta saa paljon lisuketta ruokaan. Ja toisaalta rankin aika, jos säilömistä löytyy ja kasvaa. Päivä kerrallaan ja tehdään jaksamisen ehdoilla.

Joku muilla alkaa sadonkorjuu ajatuksen pyöriä mielessä? Harva enää taitaa säilöä tai keräillä marjoja ja sieniä. Taitaa olla meidän vanhojen iloja, saalistamisen himoa.

Mukavaa naistenviikon jatkoa kaikille lukijoileni!

perjantai 12. heinäkuuta 2019

heinäkuinen ajelu kahville

 Eilen ajelimme pikku-neidin nimipäiville. He olivat päiväkavelyllä, kun saavuimme. Lahjakin jäi paketoimatta, kun mennessä kävin sen ostamassa. Pakkauslaatikko oli onneksi värikäs ja siinäkin riitti katselemista.
 Menimme sisälle ja sankari sai kesäisen mansikkamekon päällensä. Mekko löytyi edellisenä viikonloppuna, kun olimme yhdessä shoppailemassa ihan meidän omalla kylällä. Onni, kun täällä on noin taitavia tekijöitä ja nyt on kauppakin avautunut.
Lahja taisi olla mieleinen, kun sitä noin tarkasti tutkittiin.
Miniä oli leiponut suolaista piirakkaa ja maistuvan, kauniin mansikkakakun. Minä ahneena söin vaan ja unohdin kokonaan kuvaamisen.
Taivas oli tumma kotimatkalla ja vettä satoi paikoin. Minulla oli kotona pyykit ulkona kuivumassa ja jännitin kastuivat ne. Kotona mies meni ne heti ottamaan sisälle, kun itse purin ruokaostokset. Niin saimme ne melkein kuivina sisälle ja kohtahan vettä alkoi sataa kunnolla.

Viikko on taas mennyt nopeaan ja nuo juhlat antoivat mukavaa vaihtelua arkeen.
Kylällä on menossa kova tohina, kun Suursoudut ovat käynnissä. Toivottavasti soutuvieraat viihtyvät.

Me odotamme vieraita viikonlopuksi iloksemme. Ilahduttaa mieltä, kun mekin olemme jonkun mielessä.

Hyvää viikonloppu kaikille!

lauantai 6. heinäkuuta 2019

Ristiriiaisia tunnelmia

 Takana sosiaallinen, mukava viikko ystävien kanssa.
 Olotila on myös väsynyt ja ristiriitainen. Syöpä hypähti taas liian lähelle ja saa olon epävarmaksi. Se on jo sanana jotenkin pelottava ja kun se kohtaa kauan tuntemani ihmisen, hui.
 Vieraat toi kakkutarpeet mukanaan, kun syntymäpäivä sattui kohdalle meillä vierailun aikana. Mä olen niin huono tekemään kakkuja, kun ne vaan jää suurimmaksi osaksi syömättä. Tuo onneksi meni. Minäkin otin kahtena kertana, vaikka toinen kerta ei oikein enää maistunut. Eka annos oli ihan syötävää myös eiyhtään kakkufanille.
 Kävimme myös ihailemassa uutta hienoa, valmistumassa olevaa siltaa. Voi tsiisus, kuinka se on korkea. Kuinkahan sen uskaltaa ylittää aikanaan?
 Tänään shoppailtiin tonttutytön ja hänen vanhempien kanssa. Sain ostaa tyllerölle mekon. Mietin vaan, kuinka huono mummo olen, kun en uskalla, jaksa ottaa häntä meille hoitoon. Onko mulla se laiskuutta vai mitä?
Aurinko valaisi illalla kauniisti rannanpuolta saunan jälkeen.

Saan olla onnellinen niin monesta asiasta. Olen kuitenkin säästynyt monelta sairaudelta, jonka hänkin saa ilman huonoja elämäntapoja ja liikapainoa. En ymmärrä, miksi säästyn.

Jospa tämä huono ja laiska mummo poistuisi illan hämärään ja peiton alle elokuvien pariin.

Voikaa hyvin ja nautinnollista heinäkuun jatkoa!

sunnuntai 30. kesäkuuta 2019

kesäinen ajelu mökiltä mökille

 Terveisiä mökiltä!
Me hassut ajetaan nopsaan kaupungin ohi omalta Majalta toiselle mökille. Siellä oli tarvetta puuhommissa apukäsille ja mies meni auttamaan. Muutama konekin oli meiltä apuna eli melkein peräkärry täynnä.
 Minä laiskuri vaan kuvailin maisemia. Väsyin jo katselemaan muiden aherrusta.
Voi kuinka kaunis tuo koivikko onkaan.
 Myös tuo rannan kallio viehättää kuntan keskellä.
 Ilma oli puolipilvinen ja illan mittaan hiukan satoikin. Hyvä ilma tehdä töitä, ei liian kuuma.
Saunoimme illalla ja olikin hyvät löylyt saunassa. Hyvin nukutun yön jälkeen ajelimme kotiin.

Kotona odottikin pyykkivuori. Viikolla pesimme matot ja muut pyykit ei vaan mahtuneet enää ulos kuivumaan. Nyt onkin luvattu jo yöksi sadetta eli taidan silitellä melkein kuivuneet kuivauskaappiin. En enää usein harrasta moisia hommia pyhänä, kun olen aina kotona. Aamulla on tulossa kesälomalaisia ja meillä on hiukan vesijohdoissa ongelmia. Ne varmaan joutuu sulkemaan, kun saamme osia. Parempi yrittää nyt hoitaa pesuja alta pois ja käyttää vettä.

Varmaan tulee ongelmia jo ruuanlaitossa ja tiskauksessa, jos joutuu vesiä katkomaan ja porukkaa on enemmän. No eiköhän siitäkin selvitä.

Mukavaa kesäistä viikkoa!