lauantai 5. lokakuuta 2019

lokakuun alun ihmettely

 Punaista ruskaa
 keltaista, oranssia ruskaa
 järvi lokakuussa
 hiukan tuulenvirettä
 keltainen koivu kuusien välissä
aurinkoinen koivu.

Ihmeen paljon puissa on lehtiä, vaikka torstainakin tuuli tuiverti kunnolla. Pakkastakin on ollut muutaman yönä, mutta lehdet vaan pysyy.
Eilen satoi ensimmäiset lumihiutaleet meilläkin, mutta maassa ne ei pysyneet. Aamulla oli katot valkoiset ja hiukan nurmikollakin huurretta. Kuvia olen nähnyt aika läheltäkin, että maa oli ihan valkoinen päivälläkin.

Tänään olin reipas ja sain siivottua. Pölypallerot jo alkoi silmille hyppiä, että oli pakko niitä alkaa häätämään. Kohta pääsee saunaan ja illalla puhtaisiin lakanoihin nukkumaan. Nyt Mollan kelpaa, hih.

Lenkitin kameraa pihalla hiukan, kun sade lakkasi ainakin hiukaksi aikaa.Tänään on tullut kuuroja vetenä ja räntänä ja sitten taas aurinko paistaa niin kauniisti. Minulla ei ole syyskukkia ja kesäiset ovat antikuvattavia eli puita täytyy kuvailla.

Muuten elämä on yhtä laiskottelua. Mihin kaikki tekemiseninto on kadonnut? Laittakaahan tulemaan Majalle, jos vastaan tulee!

Kuulaita syyspäiviä kaikille! Tulen taas tännekin, kun vaan keksin juttua mun tyhjästä elämästä.

PS. Kävin mä kaupungissakin. Mutta olin niin ihmeissäni moisesta hulinasta, että kuvaaminen unohtui. Sitä se tekee, kun mummo ihmisiä näkee, ihan pelotti ;)

perjantai 27. syyskuuta 2019

Mihin syyskuu katosi?


Kauniita, sumuisia pakkasaamuja on jo ollut monta. Onneksi saimme kaikki kasvit ulkoa pakkasia sisälle.
 Tänään oli lämmin syksyinen päivä. Viime yönäkin lämpötila pysyi lämpimän puolella.
 Kärpässieni on kasvanut kukkapenkkiä koristamaan.
 Pihlaja kasvaa kuusen kyljessä ja lehdet ovat saanet syksyväriä.
 Järvi on tyyni kuin rahoittuisi ennen talvea.
 Aurinko valaisee vastarantaa.
Tummiakin pilviä seilaa taivaalla.

Kasvit on kaikki sisällä ja mies reippaana keräsi puolukoitakin talvea varten. Rantasaunan viemäri taas toimii ja ikkunatkin pesimme. Kukkasipuleita istutimme hiukan lisää mullan alle. Pihalta nostelimme kalusteet suojaan, mutta pavilla kalusteet on paikoillaan. Ne yleensä ovatkin siellä koko talven paitsi pehmusteet vien suojaan. Ehkä siellä vielä istutaan, jos tämäkin verran lämpöä riittää.

Täällä alkaa olla kaikki valmiina talvea varten. Pihaa emme paljoa haravoi, kun ei ole isolehtisiä puita. Mies ajaa leikkurilla lehdet ravinteeksi nurmikon päälle. Ehkä näön vuoksi voisi haravoida, mutta kun muutakin tekemistä riittää niin tuosta laistetaan.

Syksyvaloja myös asenneltiin ja lyhdyt on paikoillaan. Valot on ajastimen takana ja lyhtyihin vie vaihtelevasti kynttilöitä. Täällä on vain kuu pihavalona, niin kaipaa pieniä valonlähteitä pimeyden keskelle. Onneksi naapuritkaan ei täällä häiriinny, vaikka valoja asentaisi hiukan aikaisemmenkin.

Huomiseksi ainakin on tänne luvattu lempeää syksysäätä siis nautikaamme siitä.
Oikein ihanaa syksyistä viikonloppua kaikille!

keskiviikko 18. syyskuuta 2019

syyshommia ennen ekoja hallaöitä



 Syksy alkoi painaa tosissaan päälle ja yöt on viilenneet vauhdilla, toki myös päivät. Keräilimme kasvihuoneesta ja ulkoa kaikki syötävät pois. Jotakin pieniä alkuja sai jäädä, jos vaikka lämpöä saisivat ennen pakkasia. Kun emme lämmitä kasvihuonetta, niin täytyy olla ajoissa liikkeellä.
Sato jäi pieneksi tänä vuonna. Meillä oli heinäkuussakin viileitä öitä. Kasvit ei varmaan saaneet tarpeeksi lämpöä tuottamiseen. Makupaloja sentään saimme ja tomaatteja kypsyy pöydän kulmalla vielä moneen asiaan.
 Onpa meillä kaunis ja tyylikäs alapiha, hih.

 Kun rakensimme mökkiä ja saunaa noin 40-vuotta sitten, laitoimme tuon likakaivon pesuvesiä varten. Laajennuksen aikaan se jäi vain saunavesille ja hyvinhän se on toiminut tähän asti. Nyt alkoi hidastella ja täytyi kaivaa esille ja hiukan parannella. Kaivo oli kunnossa ja mies paranteli putkistoa.
Täällä rannalla ei auta pesuvesiä luontoon laskea ilman suodatusta. Talosta meillä meneekin vedet imeytyskenttään.
Nyt olemme sitten saunoneet sisällä. Onneksi on vettä satanut, mutta silti jaksotan pesukoneiden käyttöä.


 Ruusutkin napsin ulkoa maljakkoon. Etuosan kukat kestivät vaan pari päivää, mutta nuput kukkivat vielä.
 Vesimelooni oli pieni, mutta tosi maukas.
Aurinko paistoi taas illalla kauniisti. Taitaa tulla kylmä yö. Onneksi mikään ei enää palennu ulkona.

Ikkunoita olen katsellut taas kauhulla, aivan hirveän likaiset. Kukahan ne haluaisi tulla mulle pesemään ;) Taitaa taas napsahtaa mun hommiksi, plääh.

Aurinkoisia syyspäiviä kaikille!


tiistai 10. syyskuuta 2019

Mä saan enemmän onnea kuin ansaitsen

 Mehustin vähät viinimarjat ja aroniat. Nyt ennätin kerätä marjat ennen lintuja.
 Kamera kädessä illalla rannalla.
 Mummon pikkuapulainen piipahti isänsä kanssa, kun äiti oli töissä. Isänsä auttoi hommissa, joita emme kahdestaan osanneet tehdä ja me nautimme pienen tyttösen seurasta.
Toinen lapsenlapseni muutti ekaan omaan kotiin ja käy töissä.
Mikä onni on omistaa aikuinen ja pieni lapsenlapsi. Saan elää ja seurata kahta niin erilaista elämää. Siinä sivussa myös lapsieni elämä ja heidän vaativat työt.
Tämä mummo on onnekas kaikkien kanssa ja onneksi miehen geenit on periytyneet enemmän kuin minun.
 Kurpitsaa on purkitettu pari erää talvea varten.
 Joku aamu viiden aikaan, kun jalat vaati lenkkeilyä kesken unien kuvasin järveä.
 Pilviä on taas tuijoteltu,
 vaikka olisi muutakin tekemistä,
 kun ne vaan niin kiehtoo mua.
 Rannan kasvitkin ovat kauniita.
Taas pilvikuva, anteeksi.

Olen päässyt hiukan säilömisen makuun, kun iso kurpitsat kasvaa sentään. Kesäkupitsaakin olemme saaneet syödä ja muutama kurkkukin tulee leivän päälle. Purkkiin asti ei taida kurkkua tänä syksynä tulla. Tomaatit alkaa nyt vasta kypsyä, mutta on ne makoisia.

Rouskuja on hiukan purkin pohjalla suolassa ja tatteja kuivattuna iso rasiallinen. Nuo kaikki on kerätty melkein meidän tontilta. Jospa joku päivä menisi auton kanssa katselemaan kantarelli- ja vahakaspaikkoja.

Tänään aamulla oli kova ukkonen, mutta vettä emme paljoa saaneet. Kaivossa on vielä vesi riittänyt, kun ratasaunalla olemme käyneet pesulla. Tänään kävimme suihkussa sisällä ekan kerran, kun rantasaunan viemärissä oli ongelmia.

Tälläisiä kuulumisia Majalta. Hyvää syyskuun jatkoa teille lukijani!

lauantai 31. elokuuta 2019

elokuun viimeinen päivä Majalla


 Maaruskaa näkee paljon jo metsässä kuivuuden takia. Kaunista, mutta jotenkin surullista tähän aikaan.
 Lentokoneiden reitti kulkee meidän yli. Monta kertaa päivän aikana näkee koneita taivaalla. Ihmiset matkustaa eri syistä eri paikkoihin.
Joku päivä seisoin meidän tien päässä ja ajattelin, kuinka hyvä tunne jäädä siihen. Enää ei ole pakko lähteä, saa vaan seistä tien päässä, kotona. No kaupassa minunkin on käytävä, mutta muu meno on hyvin vähäistä. Paljon on saanut aikanaan mennä töihin ja nyt saa vaan olla. Olen onnekas.
 Äitienpäiväruusu on istutettu penkkiin ja kuinka kauniisti se kukkiikaan. Yritämme saada sen talvehtimaan tuossa. Mulla oli monta ruusuja ja ne menestyi monta vuotta ulkona. Kunnes tuli melkein  lumeton talvi ja ne jäi peittämättä ja kaikki palentui.
 Grillipolulle vein kynttilät lyhtyihin valaisemaan polkua.
 Järvellä oli niin kaunista hetken, kun aurinko laski.
 Nyt taas kaipaan kunnon kameraa,
 tuo melkein viisitoista vanha ei vaan pelitä enää, no kännyllä mennään nyt.
 Aurinkokennovalaisimia löytyy
 ja oikeita kynttilöitä lyhdyssä,
 ja taas kennovalaisimia, kun ne vaan on niin vaivattomia ja ilahduttavat joka ilta.


Etuverannalla on oikea kynttilä lyhdyssä ja tuikkuja verannan sisäpuolella. Kynttilän kantaminen, ostaminen, on siis taas alkanut ja rahanmeno. Mutta haluan edes noita ilahduttamaan itseäni, kun käytännössä olen aina kotona.

Sieniä alkaa nousta tännekin ja lähiruokaa siis on tarjolla. Voiko ihminen olla onnellisempi? Lähiruokaa, valoiloa järvellä aamusta ja illasta, oma sänky omassa kodissa. Mulla on kaikki ja nyt ehkä on aika nauttiakin.

Me kaksi varista jatkamme venetsialaisia täällä.
Toivotan oikein hyvää alkaa syyskuuta kaikille!

torstai 22. elokuuta 2019

elämää ukkosten keskellä

 Aamulla heräsimme sateen ropinaan ja ukkosen jytinään. Tiistai-iltana ukkonen tuli aivan päälle ja muutama jysäys sain minut pelkäämään mitä tuleman pitää. Kun olen nähnyt, mikä mahti ukkosella on, en voi olla välillä pelkäämättä.
 Nyt täällä on kaunis hetki, vaikka tummia pilviä seilaakin taivaalla ja lisää sadetta on luvattu kera ukkosen.
Tästä kuvasta näkee alhaisen veden pinnan. Normaalisti vene on puoliksi vedessä.
 Tämä kukkii Pavin lattialla vielä kauniisti.
 Muutama päivänliljakin jaksaa vielä nuppujaan avata. Ne ovatkin kukkineet runsaasti tänä kesänä.
 Kanerva kukkii pihan reunalla.
 Äitienpäiväruusu nuppujen kera, kohta saan sitäkin ihailla.
 Alkaa olla lyhtyjen aika. Vielä olen malttanut jättää oikeat kynttilät laittamatta.
 Tämän lyhdyn tolpassa kasvoi koivuvinokkaita ja yksi pilkottaa taustalla. Luin, että ei niin hyvä sieni, että olisin poiminut. Lyhtykin alkaa olla ruosteessa. Ehkä kestää tuossa vielä yhden talven.

Aurinkokennolyhdyt ovat jo valaiseet kauniisti hämärtyviä iltoja.
Kun olemme saaneet sateita, rannassa rouskut alkaa jo nostaa lakkejaan. Hiukan enemmän haluan ennekuin alan niitä ryöppäämään talvea varten.
Kasvihuone on surkean näköinen. Satoa on tulossa tosi vähän. Se olisi tarvinnut varmaan lisälämmitystä, kun täällä päin yöt oli koko kesän ajan tosi viileitä.
Vesimelooni sinnittelee jotenkin.
Paprikakin yrittää kasvatella satoa.
Tomaatissa muutama raakile, mutta ei yhtään kypsää. Kurkkukin yrittää, mutta satoa saamme odotella.
Pari avomaankurkkua sentään olemme saaneet ja kesäkurpitsaa on nyt jo syötäväksi.

No se oli tälläinen kesä. Ehkä joskus parempi, jos jaksamme vielä tulevina kesinä viljellä.
Ostin pullovalon ja laitoin työpöydälle iltoja valaisemaan. Pieni valokin antaa iloa iltoihin.

Oikein mukavaa elokuun jatkoa kaikille!
Mä meen valmistamaan lounasta meille kahdelle varikselle.