Ostin pari aurinkokenno valaisinta takapihan pöydälle omaksi iloksi. Sähköjuttuja en hankkinut tässä maailman tilanteessa ja vanhassa kodistakin niitä voi hakea. Katsellaan tilannetta ja haetaan, jos tilanne sen sallii. Kaipasin vaan tuonne pientä piristystä.
Poika palkittiin nuorena yrittäjänä ja minä äitinä sain kukat. Oli niin komea kimppu, että kuvaan ei mahtunut. Ruuankin sai syödä kuin puu varjossa ja vieläkin osa tuosta on maljakossa. Olen otettu kunniasta saada tuo kimppu, kiitos.
Kävimme ostosreissulla katsomassa vävyn hautaa, joka oli saanut kiven. Hautausmaa oli niin kaunis. Saimme taas suru-uutisen. Tämä elämä on luopumista rakkaista, sielunmaisemasta. Nyt on vielä pakko jättää hautajaisetkin väliin, kun meille matka on liian pitkä.
Tyttö aina totesi, että etu-ovemme on autio ilman kukkia. No oli meillä lyhty ja iso nimikyltti, mutta nyt on myös kukkia. Kauppareissulla löysin ison ruukun ja siihen syysväriä.
Elämä on kotihommia, jotka vie joka päivän enemmän aikaa. Lepohetkiä tarvitsemme molemmat enemmän, mutta sitähän vanhuus on. Hiljaista hissuttelu aamusta iltaan ja onneksi meitä on kaksi. Syyskuu on jo puolessa, joka tuntuu uskomattomalta. Kynttiläkausi on jo alkanut ulkona ja pari tuikkua poltin jo sisälläkin.
Mukavaa syksyn jatkoa kaikille lukijoille!
