torstai 26. heinäkuuta 2018

leppeä torstai-ilta Majalla kaiken hiljaisuuden keskellä


 Olemme saaneet nauttia oikein superkesästä. Lämmintä on riittänyt yöllä ja päivällä.Välillä ehkä jo liikaakin, kun ikä alkaa jo painaa päälle ja kroppa ei kaikkea enää kestä. Mutta en valita, kun sitä viileyttä saamme varmasti ihan valittamiseen asti.
Kuvat tältä illalta saunan jälkeen. Ilma on kuin linnunmaitoa ja maisema hellii.
 Muutamaksi tunniksi syttyy jo aurinkokenot valaisemaan keskiöistä pihaa.
Pupu on loikkinut pihassa useamman kerran ja sain kuvattuakin eräänä iltana. Se kärpertyi seinän viereen. Olisko siinä ollut vilpoisempaa kaiken helteen keskellä. Joku ehdotti vesikuppeja laittamaan, mutta meillä on tuo ranta ja vielä matala. Uskon eläinten saavan juomista siitä tarpeeksi.
Meidän yksi rannan lyhdyistä haluaa toivottaa teille hyvää yötä ja leppoisaa loppuviikkoa!

perjantai 20. heinäkuuta 2018

Helteiset terveiset Majalta

 Kuva etuovelta jonkun helteisen päivä iltana.
Meillä ilmalämpöpumppu vaati huoltoa tietysti just pahimpana helteellä. Onneksi saimme kylältä apua tosi nopeasti ja taas se viilentää.
Ilman sitä en vaan jaksannut oikein ruokaakaan tehdä puhumattakaan muusta.
Nukkuminenkin oli tosi vaikeaa kipujen kanssa, kun lämpötila oli yölläkin korkealla. Muutenkin nukutaan viileässä ja talvellakaan ei makuuhuoneessa ole edes patteri päällä.
 On onni saada apua ihan omalta kylältä ja vielä tosi nopeaan.

 Joku kukkii kukkapenkissä. Liekö luonnonkukka vai mikä, kaunis on. Koko kesänä en ole jaksannut kitkeä, mutta nautin kaikesta kauniista. Vanhuus ei vaan tule yksin, onneksi kaksin miehen kanssa <3 p="">
 Jouluinen hyasintti kukkii kotkansiipien varjossa. Eli sipuli kannatti säilyttää.
 Mies jaksoi piipahtaa metsän puolella ja pellon reunassa. Hän sai metsämansikoita ja hiukan mustikoita. Mustikat ovat täällä vielä osaksi raakoja ja  pieniä. Kuivuus on iskenyt niihinkin.
 Tänä iltana taivas alkoi tummua, mutta sadetta ei vielä ole saatu. Sade tekisi jo hyvää luonnollekin. Jännityksellä seuraamme riittääkö meidän kaivossa vesi, kun järven pintakin on alhaalla. Yhtään ylimääräistä en vettä uskalla käyttää. Elämme jänittäviä aikoja.
Kuunliljakin kukkii keskellä rikkaruohojen.  Luonto antaa parastaan laiskallekin.

Ampiaiset on yrittäneet vallata meidän kaikki rakennukset. Kulkuväylien läheltä on ollut pakko jo myrkyttää, mutta muualla saavat rauhassa pesiä. Puuliiteri pitää varmaan vielä ottaa käsittelyyn, että saa talven puut sinne ajettua. Ulos, kun menee, on koko ajan valtava surina vaan päällä.

Alokaskin pääsi kotiin lomille.

Mielenkiinnolla odotan viikonlopun sateita ja ukkosia.

Rauhallista ja myrskytöntä viikonloppua kaikille!

maanantai 16. heinäkuuta 2018

tytönpojan läheistenpäivä armeijan leivissä


Lauantaiaamu koitti helteisenä, kun jo anivarhain istuimme aamupalapöytään. Olimme sopineet, että lähdemme seitsemän aikaan veljen luota ajelemaan kohti Kouvolaa.

Saimme istua ilmastoituun autoon, joka olikin suuri helpotus helteisen päivän matkusteluun.

Olimme Vekaranjärven varuskunta-alueella kymmenen aikaan yhden pysähdyksen jälkeen. Tuolloin myös alkoi veljenpojan päiväohjelmat läheispäivänä.
Jouduin odottelemaan hiukan aikaa, kun saapuminen oli tottakai porastettu. Ilma oli tosi helteinen ja vettä sai juoda koko ajan. Vedenjakelu pisteitä oli hyvin joka puolella, Olimmehan armeija-auleella, jossa kaikki toimi. Varjoisat paikat olivat suosittuja muillakin kuin meillä.
Tässä odottelemme meidän alokkaan joukkueen marssimista paikalle. Minä lyhyenä jäin kaikkien muiden taakse ja kuvaaminen ei onistunut. Löysimme kuitenkin alokkaamme lyhyen etsimisen jälkeen.
Seuraavaksi siirrymme melkein suoraan ruokajonoon, joka näytti valtavalta. Mutta armeijassahan kaikki sujui kuin ajatus ja pian ruoka oli jo lautasella. Hernesoppa olikin tosi maukasta ja vesi kylmää. Alokaskin kehui ruokaa, mitä oli tarjottu ensimmäisen viikon aikana.

Minäkin sisukkaana siirryin pisteeltä toiselle, vaikka jalat kramppasi jo heti alkumetreillä. Omat kilot ja muutama perussairaus protestoi tuolla valtavassa helteessä. No elämä on ja niin edespäin....
Muutaman kuvan jaksoin ottaa, vaikka harmittavan vähälle se jäi.

Tuvassa tottakai kävimme. Ylpeä alokkaamme, tytönpoika, esitteli kaapinsa ja sänkynsä. Kaikki oli tiptop, olimme ylpeitä. Kuten myös hänen opastuksesta, vaikka kaikki ei vielä ollut hänelleekään niin tuttua. Myös minun rajoitteet hän huomioi hyvin ja maltoi odotella, kun en vaan jaksanut.

Pari kuvaa tykistä ja kuorma-autosta ohimennen.

Autoja oli monenlaisia.


Kotimatkalla piipahdimme Mikkelin keskustassa kahvilla.
Tässä odottelemme tilaisuuden alkua, hikisenä ja minä jo kipuisena.

Kiitos veljelle ja hänen vaimolleen turvallisesta matkasta. Matkustaminen on myös kimpassa kivempaa ja jutellessa aika menee nopeampaan.

Kiitos myös Tonille kaikesta! Mummokin pääsi näkemään uusia asioita, kun tuo armeija on ollut minulle ainoastaan juttujen kuuntelua ennen.

Päivä oli antoisa ja kivakin. Nyt parannellaan jalkojen kramppeja ja muistellaan.

Antoisaa viikkoa kaikille!

tiistai 3. heinäkuuta 2018

mie muuten shoppailin









Viime aikoina on ollut sateista ja ennenkaikkiaan erittäin tuulista. Tuuli on vinkunut nurkissa ja piha on täynnä oksia. Sadettakin on saatu, vaikka enemmänkin oli luvattu.
Kesäkukkiakin kannettiin jo katokseen välillä, vaikka olisivat varmaan pihallakin pärjänneet. Kastelukannukin aivan masentui ennusteista. Jos sadetta tulee valtoimenaan, olisi se ollut aivan tarpeeton hetken.
Mun pionissa oli yksi ainoa kukka. Toin sen ennen sateita sisälle maljakkoon. Hän on vaan niin kaunis. Kiitos tytölle pioniin juurakosta!
Jänis, tai parikin on pyörinyt meidän pihalla. Vilauksen niistä aina näkee, mutta kameraan en vaan onnistu saamaan. Tämä yksi ainoa, hämärä, kuva on tallentunut. Anteeksi kuvan laatu, mutta he ei vaan halua olla kuvassa. Valvontakameraan on tallentanut muuta yöllinen juoksentele. Onneksi kasvatukset ja kukat ovat vielä säästyneet.
Edellisellä kerralla kaupoilla halusin ostoksille, mies aivan hämmästyi. Menin ja ostin menokengät itselleni; kumisaappaat. Hetihän menin tallustelemaan ja löysin muutaman metsämansikan, nam.

Mulla on nyt ongelma. Joku, kukahan, unohti tai laiskotteli talvella ja arkkupakastin jäi sulattamatta. Meillä on pieni kaappikin, mutta eihän siihen mitään mahdu. Kun kauppa on kaukana, on leipää, lihaa, kasviksia pakastimessa varalla hiukan enemmän ja marjojakin on vielä viime kesältä. Taidan joutua mehun keittoon, houh.

Miten se menikään; minkä jälkeensä jäättää, sen edestään löytää.

Toivon hyvää viikon jatkoa ja minä tujotan pakastinta, jos puhdistuisi sillä, niih.