Kuvia viikon varrelta ihan vaan kotoa

 Joskus aamuyöllä, kun uni karkasi.

 Ilta-aurinko valaisi vastarannan,

 Ilta-aurinko joku toinen ilta...

 toinen kuva, kun oli kaunista

 Jäät lähtivät viikolla

 Lunta oli joku aamu ja piha niin siisti, vaikka yhtään en ole haravoinut

Tiellä oli jänis, kun olin kävelyllä. Vikkelänä jänis oli jo aukon puolella, kun sain kännyn esiin.

Päivät menee ja säitäkin on ollut. Välillä sataa vettä, räntää, lunta ja sitten taas paistaa aurinko. Tuuli on vilpoista ja toppatakki päällä voi tassutella.

Tuntuu, että aina vaan syödään. Taas on edessä viikko, jolloin olisi ruokaa saatava jostain. Taidan jättää leikkeleet ja juustot väliin, jospa sitten selvittäisiin ensi viikkoon. Mun kiloille tekisi hyvää olla kokonaan syömättä.
Jos olisi selvä verkkokauppa, josta tilaisi, olisi niin paljon helpompaa. Nyt sähköpostilla tilailen ja yritän arvailla, mitä kaupasta löytyy, houh, ahdistaa.
Hyvä, että joku kauppa kerää ja saamme hakea lastauslaiturilta. Mutta mulle tämä on vaikeaa, mie itse pärjään ja teen kaiken. Olen vaan sellaisen mie itse ja myös tunnollinen ja noudatan kaikkea pilkun tarkkuudella. Vali.....vali... ANTEEKSI.

On ollut kaunista ja ihanaa aikaa tämä kevät. Tänäänkin on satanut räntää ja nyt paistaa aurinko niin kauniisti. Kaikki olemme terveitä?, ainakin luulen niin.

Kaikkea hyvää teille rakkaat lukijat!

Mie palaan, jos keksin jotain positiivistakin välillä.

Kanervapolun kangasvuokot

 Lunta löytyy vielä metsäpolulta ja metsästä hiukan.

 Kangasvuokot ovat vasta nupullaan, mutta sitkeästi ne nousevat.

 Aurinkokin pilkahti, vaikka omassa pihassa tuli räntää niskaan.

 Polkuja sinne ja tänne, eikä yhtään ihmistä missään. Tuuli vaan tuiversi ja puhdisti ajatuksia. Miksi ulos on niin vaikea lähteä, vaikka se aina piristää.

 Osa järvestä oli jo vapautunut jäistä, vaikka meidän lahdessa ne vielä ovat.

 Edessä sulaa ja takana jää peite.

Kanervapolku? Kanervat ovat niin kauniisti kasvaneet reunustamaan tietä.

Viikko on taas mennyt tätä aikaa. Yhtään kuvaa en ottanut viikkoon. Siivoilin ja tein pakollisia hommia kotona ja tuijotin järvelle. Joutsenet, kurjet ja lokit on ainakin jo tulleet ja lentäneet järvellä. Kännykällä niitä on melkein mahdoton kuvata.

Yksi kuva eilen illalta, kun maisema oli harmaatakin harmaampi. Kuvastaa mua useana päivänä. Aina ei osaa olla positiivinen, vaikka kuinka yrittää. Kun ei tiedä, jos rajoitukset koskee meitä vanhoja loppu vuoden tai kauemminkin.

Voikaa hyvin ja yritetään jaksaa!

pääsiäiskukkia pöydällä ja pihalla

 Kevään ensimmäinen leskenlehti bongattu pihan reunalta.

 Ajelimme kylillä, hyi meitä. Kirkko ja muukin näytti olevan ennallaan, ainakin auton ikkunasta katsellen.

 Lääkkeitä oli saatava lisää. Soitin apteekkiin ja he laittoivat ne kassiin laskun kera ja toivat parkkipaikalle minulle. Kukkakauppias toi myös pyynnöstäni kukkia laskun kera samaan parkkiin. Sitten vaan suorinta tietä kotiin ja maksamaan laskut nettipankkiin.

 Aamulla olin kahvilla jo auringonnousun aikoihin. Kaunis aamu ja muutama aste pakkasta ja kahvi maistui.

 Kukkakauppias oli kerännyt tosi kauniin kimpun. Se ilahduttaa nyt ruokapöydällä.

Pikku narsissit ovat etuterassilla. Pienestä saa iloa näinä aikoina kukista ja hyvästä palvelusta.

Muistan, kuinka pitkäperjantai mateli lapsena ja nuorena, kun piti vaan olla kotona. Nykyään saamme viihdykettä joka päivä eri lähteistä, vaikka olemme ihan kotona. Maailma muuttuu koko ajan, hyvässä ja pahassa. Jos työt ei ole esteenä, jokainen voi juhlansa viettää haluamallaan tavalla, no tänä vuonna ihan kotona.

Hyvää ja oman oloista pääsiäisen aikaa kaikille!

kolme viikkoa täynnä

 Taivasta on ollut aikaa tuijotella.

 Eilen illalla järvi ja taivas näytti tältä.

 Tytön kanssa sovittiin ruokakuljetus täksi aamuksi. Kauniin aamun jälkeen kymmenen maissa taivaan hanat avautui ja lunta tuli valtavasti. Pyryn keskeltä tyttö ajoi pihaan ruokakassien kanssa. Kylätiellä oli vielä aurausviitat, jotta tielinja erottui sentään. Harmitti valtavasti ajattaa tyttöä tuossa kelissä 80 kilsaa meidän ruokien takia, vaikka ei se meidän syy ollut tuo ilma.

Siinä on reilun kahden viikon ruuat meille kahdelle. Edes mämmiä en pääsiäiseksi varannut enkä kukkia. Leipää, kasviksia ja muuta perusjuttuja, joista saamme tehtyä ruokaa. Näyttää ihan valtavalta tuo määrä, mutta monta ateriaa on kahdessa viikossa.  

Meillä on nyt kolme viikkoa täynnä vapaaehtoista karanteenia. Ilman lapsia ei oltaisi selvitty. Poikakin jo eilen soitti, mutta tytöllä oli lista ja rahat siirretty. Tyttö lupasi tuoda ruuat, vaikka jouluun asti. Katsellaan tilannetta ja mennään päivä kerrallaan. Aina täytyy olla varasuunnitelma, kun ei kenenkään vointia voi tietää.                               

Virkkasin nauhaa vanhasta langasta. Taitaa olla äidin perintöä  30 vuoden takaa. Tarpeeksi yksinkertaista tekemistä nykytilanteeseen. Löysin kranssin pohjan ja kieputin sen ympärille. Ompelin nauhat toisiinsa kiinni. Kauan sitten virkatut kukat ryhmittelin päälle ja muutama lasihelmi sinne tänne.
Aikaa meni valtavasti, mutta taas sain kaapin perukoilta jotain valmiiksi.

Meille on taas ruokaa ja saan olla vaivaamatta kettää sen takia.

Tytönpoika on kuumeessa. Tyttö asuu onneksi lähellä ja voi viedä ruokaa oven taakse. Näinköhän viirus alkoi rynniä meidänkin läheisissä. Täytyy seurailla tilannetta, kun muutakaan emme voi.

Voikaa hyvin ja auringon säteitä kaikille!
Palaillaan.