ja luntakin riitti

 Jouluhan alkaa postilaatikolta. Saimme taas paljon kortteja. Haluan kiittää kaikkia, jotka tätäkin perinnettä jaksaa vaalia. Ilo noita on katsella ja muistella hetkiä ystävien kanssa.

 Sain muutaman kortin myös harrastuksen kautta saaduilta ystäviltä. Kiitos, kun jaksatte muistaa minuakin!

 Meidän joulukoristeet ovat enää hyvin vähäisiä. Lapsille olen jakanut paljon koristeita ja säästänyt vaan muutaman itselle. Nämä puutulppaanit ja pienikori tuohikoristeilla ovat minusta jotenkin jouluisia.

 Viime vuonna ajattelin tehdä karkkikuusia, mutta taisi unohtua karkkien osto. Sitten koristelin kuuset muuten ja nyt meillä kummallakin on oma kuusi.

Itsekirjailtuja joululiinoja on muutama vielä itselläkin ja ne nostan pöydille. Tässä varmaan entiten katseltu liina kaukosäätimien alla, hih.

Tytär kävi perheineen ennen joulua ja joulutähti tuli heidän mukana meitä ilahduttamaan.

Viikonloppuna nautimme kalaa monessa muodossa ja blinenä, sienisalaattia, mätejä, sorsapaistia, karjalanpiirakoita. Kaikki jäi kuvaamatta, kun vaan nautimme ja seurustelimme.

Tytär perheineen ajeli aattona omaan kotiinsa.

Aattona olimme veljeni luona perinteisesti brunssilla. Missään ei maistu riisipuuro niin hyvältä kuin heillä aattoaamuna.

Joulun olimme kaksin kotona. Joulun ruuat on aina karjalanpaisti kera laatikoiden ja piirakoiden. Kolme päivää saa vaan lämmitellä  ja löhöillä. Puita oli takkaan kannettava ja kerran tiekin lanattava.

Maisema ulkona oli hyvin jouluinen ja muita koristeita ei kaivannutkaan. Kaunistahan tuo on, mutta hyvin painavaa. Muutaman kerran jo sähkökin pätki, mutta onneksi vaan kerrallaan muutaman minuutin.

Tuota valonauhaa ihailen usein ikkunani takana. Nyt, kun puun oksat ovat lumiset, maisemaa ei voi moittia.

Nämä linnut olivat lenähtäneet kynttilähyllylle joulun aikaan. Taitaa sitä jouluntaikaa riittää meillekin vanhoille tänne keskelle ei mittää.
Vai onko tämä merkki polttaa vähemmän kynttilöitä ulkolyhdyissä

Eilen etsin jo sukkakutimen esiin, kun alkoi löhöily pitkästyttää. Samalla huomasin, että neulejälki on luvattoman huonoa. Oliskohan aika neuloa hiukan useammin ja enemmän, kun sukkalankojakin varastossa riittää, hymm.

Mukavia talvisia päiviä teille lukijani!

juhlaa ja pölypallojen metsästystä

 Lumiukkoperhe on ollut etuterassilla jo joulukuun alusta. Ihan kiva tuossa, kun näkee aina ohikulkiessa.

 Luntakin olemme saaneet lisää. Maisema on ainakin ihan jouluinen.

Toiset puuhailevat joulua ja mnähän aloin joku ilta sotkemaan gessolla. Vapauttavaa liimailla kaikkea ja peittää se gessolla. Maalailin tuon. Ehkä en siihen ole ihan tyytyväinen eli laitoin pois välillä.

 Leivoin torttujakin viikko sitten. Hyviä olivat, mutta en osannut kuvaa ottaa. Vai tuliko tontuista häiriökenttiä?? Tontut on meilläkin jo heräilleet.

Leivoin mä pullaakin, mutta ne hyppäsi pakastimeen ennen kuvausta. Tein myös tämän suolaisen piirakan. Sain menemään syksyllä viipaloituja tomaatteja ja sieniä. Laitoin mä tuohon ihan ostetuakin juustoa ym.

 Eilen ajelimme tonttutytön synttäreillä. Hän on jo yksivuotias.

 Talo oli koristeltu ja kahvipöytä notkui tarjoiluja. Tyttö välillä katseli kaikkea ihmeissään ja välillä käveli ympäri innoissaan.

 Yksivuotiasta kuvailtiin  . Mummoa vaan taisi jännittää tilanne, kun melkein kaikki kuvat heilahti. Lapsen iloa on vaan niin ihana seurata. Saan varmaan myös joulukuvia ja -videoita. He viettävät joulun omassa kodissaan ja luovat omia perinteitä tuleviin jouluihin.

Tänään saimme siivottua ja huomenna saapuu tytär perheineen. Hekin saivat muutaman päivän lomaa ja armeijastakin toinen lapsenlapsemme saapuu tänne.

Joulu saa tulla tänne majaamme.

Mukavia joulun aluspäiviä kaikille!

hämärän lauantain ajatuksia

Saimme hiukan lunta ja mies pääsi lanaamaan. Välillä on melkein kaikki sulaneet ja vain jäätikkö jäi, mutta nyt taas sataa lunta.

Tässä on pieni pala sorsaa, jota maistelin joku ilta seuraavan päivän ateriaa varten. Mies metsästi aikoinaan paljonkin, mutta nyt ei se ole täällä oikein mahdollista. Saimme tuliaiseksi pari sorsaa ja ne olivatkin maittavia.Valmistusta hiukan jännitin, kun niin harvoin saan tätä herkkua enää tehdä. Vaikka itse sanon, oli tosi hyvää.

Naapurimökkiläiset piipahtivat tuomassa joulumuistamiset. Hiukan aina sivusilmällä talven mittaan heidän mökkiään katselemme, kun he eivät talvella siellä oleskele. Kesällä emme onneksi sinne näekään. Ilahduttaa huomata, että emme heitä häiritse.

Tontutkin heräsi jo ja muuttivat tuvan hämärimpään nurkkaan. Tontut on niin salaperäisiä, että kuvaaminenkaan ei onnistu....ainakaan mulla ja mun kameralla.

Muutama kuva mun puulinnuista ja muusta keittiön rannanpuoleisesta ikkunasta illanhämärissä. Kuvissa näkyy taustalla rannanvalot ja viimeisenä työhuoneen ikkunasta valot.

Pimeää on melkein koko ajan. Jos oikein on oikeana aikana ulkona, näkee hiukan valoa. Onneksi kohta alkaa taas valon määrä lisääntyä.

Kaikille hyvää joulukuun jatkoon!
Joulu tulee ihan ilman, vaikka ei kaikkea jaksa, saa. Nautitaan, ei hössätä!

lunta sataa ja tontut vaan nukkuu

 Nuo on teeriä jäällä, vaikka näyttää puiden lehdiltä. Kameran tehot ei vaan riittäneet. Jos lähemmäksi meni, ne kohteliaasti siirtyivät kauemmaksi. Ainakin viisikymmentä niitä oli jäällä seurustelemassa.

 Tein joulukortteja lopuista jouluisista tarpeista. Taitaa olla ensi vuodenkin kortit nyt valmiina.

 Pakollinen taivaskuva pilvimuodostelmasta.

 Joulukortit odottaa postitusta kuorissa. Hyvä minä, kerrankin ajoissa.

Tontutkin viihtyy vielä huovan alla unilla. Nyt on vielä hyvä lepäillä ennen kiireitä.

 Kynttilät nostin jo viikolla ikkunoille. Täällä ei tarvitse miettiä häiriintyykö naapurit liian aikaisin laitetuista valoista.

Sain juustomaitoa ja tein siitä pannaria. Olipa hyvää. Entisessä paikassa tuosta saimme nauttia usein. Nyt tuota herkkua saa tosi harvoin.

 Tänään heräsimme lumisateeseen.

 Maisema oli sateen vuoksi utuinen.

Kynttilä syttyi ensimmäisen adventin kunniaksi. Joulunodotus on virallisesti avattu myös meillä.

Hyvää joulukuun alkua! Muistakaa joulu tulee joka vuosi, vaikka kaikki ei ole niin tiptop.

Erakko on onnellinen hiljaisuudessa, vaikka moni ei ymmärrä

Aamu alkaa kuvaamalla aamupalan kanssa. No kahvi jäähtyy usein ja kuvat on mitä on, mutta aamu valkenee päiväksi huomaatta.

Sitten kutsuu kotihommat. Makkarit päivä kuntoon, pyykkien stekkaus ja kone päälle, jos on tarvetta. Keittiö kuntoon ja ruuan valmistus pikkuhiljaa. Jos on tähteitä, ehkä leivontaa, silitystä, järjestelyä. Imurikin huutaa usein lenkitystä ja onhan niitä kotihommia aina. Muuten kumma homma kahdella ihmisellä.

Ruuan jälkeen pihakierros ja kuvaamista, jos on jotain silmään sattuvaa. Ikkunasta vilkuilen aina, kun voin ja kamera odottaa vieressä.

Iltapäivällä hautaudun työtilaan ja mies menee omaan tilaansa, Joko ulos tai sisällä omaan työhuoneeseensa.
Tänä syksynä olen penkonut joulukorttitarpeita ja tehnyt niitä. Myös korutarpeet on olleet esillä ja "muutama" koru onkin tullut tehtyä. En tiedä kuka noita käyttää, mutta ostetut tarvikkeet on tehtävä valmiiksi.

Viime talvenahan kirjoin aika paljon ja niitäkin tarvikkeita on vielä jäljellä. Ne varmaan seuraavaksi, kun helmet alkaa vähetä.
Lankojakin tuolla odottaa, jospa sukkarumpakin saisi kohta alkuun.
Kalenteriamania myös kulkee koko ajan tuossa sivulla.

Mistä tämä avautuminen? Olen kuullut niin paljon kysymyksiä, miksi olen aina kotona. Minulla on auto käytössä ja mies kuskaakin mua, jos haluan jonnekin. En vaan halua enää mennä kellon mukaan. Kylällä on toimintaa, mutta koen yksin tekemisen mulle sopivaksi. Opettelen kirjoista ja netistä ja teen omassa rauhassa. Mua on aikanaan kysytty opettamaan, mutta sain silloin oikeaa työtä, josta nautin. Tämä hiljaisuus ja rauha antaa vaan niin paljon mulle.

Töllöstä katson pari ohjelmaa yhdessä miehen kanssa viikossa. En muuten osaa edes avata meidän televisiosta, reps.

Elokuvissa, teatterissa, tai missään en käy. Tai siis kerran viikossa ruokakaupassa ja lasten, lastenlapsien luona silloin tällöin. Olen vaan niin epäkultturelli myönnän tai kotihiiri, lähteminen tosi vaikeeta.

Mutta olen onnellinen ja saan tehdä kaikkea mitä haluan. En kaipaa ihmisiä, no vanhoja tuttuja, joihin voin ottaa yhteyttä, vaikka ovat kaukana.

Miksi en saa nauttia kaikesta oman mielen mukaan pienellä rahalla, eläkkeellä? Jokaisella on omat haaveet ja mä elän keskellä haaveita. Ja jokainen on tervetullut tänne mun ystävistä, tärkeistä, ja minäkin liikun tarpeeksi hyvästä syystä. Mutta mulla on kaikki tärkeä täällä keskellä ei mittää.

Tässä kaikille teille, jotka olette huolissanne minusta täällä keskellä " korpea" Mä voin hyvin ja nautin. Nyt eläkkeellä voin tehdä, mitä haluan niillä tarvikkeilla, jotka hankin töissä ollessa.

Ihanaa viikon loppua kaikille!

vuorokauden värimaailma

 Lauantaina aamulla testailin uutta kännyä ja sain tämän kuvan aikaiseksi.

 Eilen aurinko kurkisteli puiden takaa, kun kävelin napurin pellon laittaa.

Ranta oli jo iltapäivällä riitteessä.

Kuu kurkisteli eilen illalla puiden takaa.

Aamu valkeni tänään monivärisenä. Aamukahvi jäähtyi, kun näkymää piti kuvata. Värit haalenivat tosi nopeasti. Aurinko jäi valaisemaan aamupäiväksi.

Järven peitti riite suurimmaksi osaksi.

Iltapäivällä utu peitti auringon ja maiseman.

Yhden vuorokauden aikana luonto näyttää niin monta väriä ja tunnelmaa. Minulta jäi vielä kuvaamatta tähtitaivas. Mä en osaa ja kalustokin on varmaan riittämätön.
Täällä on varmaan edessä yöllä pikkupakkasta eli järven jäätyminen jatkuu.

Mukavaa viikon jatkoa!