lauantai 31. elokuuta 2019

elokuun viimeinen päivä Majalla


 Maaruskaa näkee paljon jo metsässä kuivuuden takia. Kaunista, mutta jotenkin surullista tähän aikaan.
 Lentokoneiden reitti kulkee meidän yli. Monta kertaa päivän aikana näkee koneita taivaalla. Ihmiset matkustaa eri syistä eri paikkoihin.
Joku päivä seisoin meidän tien päässä ja ajattelin, kuinka hyvä tunne jäädä siihen. Enää ei ole pakko lähteä, saa vaan seistä tien päässä, kotona. No kaupassa minunkin on käytävä, mutta muu meno on hyvin vähäistä. Paljon on saanut aikanaan mennä töihin ja nyt saa vaan olla. Olen onnekas.
 Äitienpäiväruusu on istutettu penkkiin ja kuinka kauniisti se kukkiikaan. Yritämme saada sen talvehtimaan tuossa. Mulla oli monta ruusuja ja ne menestyi monta vuotta ulkona. Kunnes tuli melkein  lumeton talvi ja ne jäi peittämättä ja kaikki palentui.
 Grillipolulle vein kynttilät lyhtyihin valaisemaan polkua.
 Järvellä oli niin kaunista hetken, kun aurinko laski.
 Nyt taas kaipaan kunnon kameraa,
 tuo melkein viisitoista vanha ei vaan pelitä enää, no kännyllä mennään nyt.
 Aurinkokennovalaisimia löytyy
 ja oikeita kynttilöitä lyhdyssä,
 ja taas kennovalaisimia, kun ne vaan on niin vaivattomia ja ilahduttavat joka ilta.


Etuverannalla on oikea kynttilä lyhdyssä ja tuikkuja verannan sisäpuolella. Kynttilän kantaminen, ostaminen, on siis taas alkanut ja rahanmeno. Mutta haluan edes noita ilahduttamaan itseäni, kun käytännössä olen aina kotona.

Sieniä alkaa nousta tännekin ja lähiruokaa siis on tarjolla. Voiko ihminen olla onnellisempi? Lähiruokaa, valoiloa järvellä aamusta ja illasta, oma sänky omassa kodissa. Mulla on kaikki ja nyt ehkä on aika nauttiakin.

Me kaksi varista jatkamme venetsialaisia täällä.
Toivotan oikein hyvää alkaa syyskuuta kaikille!

torstai 22. elokuuta 2019

elämää ukkosten keskellä

 Aamulla heräsimme sateen ropinaan ja ukkosen jytinään. Tiistai-iltana ukkonen tuli aivan päälle ja muutama jysäys sain minut pelkäämään mitä tuleman pitää. Kun olen nähnyt, mikä mahti ukkosella on, en voi olla välillä pelkäämättä.
 Nyt täällä on kaunis hetki, vaikka tummia pilviä seilaakin taivaalla ja lisää sadetta on luvattu kera ukkosen.
Tästä kuvasta näkee alhaisen veden pinnan. Normaalisti vene on puoliksi vedessä.
 Tämä kukkii Pavin lattialla vielä kauniisti.
 Muutama päivänliljakin jaksaa vielä nuppujaan avata. Ne ovatkin kukkineet runsaasti tänä kesänä.
 Kanerva kukkii pihan reunalla.
 Äitienpäiväruusu nuppujen kera, kohta saan sitäkin ihailla.
 Alkaa olla lyhtyjen aika. Vielä olen malttanut jättää oikeat kynttilät laittamatta.
 Tämän lyhdyn tolpassa kasvoi koivuvinokkaita ja yksi pilkottaa taustalla. Luin, että ei niin hyvä sieni, että olisin poiminut. Lyhtykin alkaa olla ruosteessa. Ehkä kestää tuossa vielä yhden talven.

Aurinkokennolyhdyt ovat jo valaiseet kauniisti hämärtyviä iltoja.
Kun olemme saaneet sateita, rannassa rouskut alkaa jo nostaa lakkejaan. Hiukan enemmän haluan ennekuin alan niitä ryöppäämään talvea varten.
Kasvihuone on surkean näköinen. Satoa on tulossa tosi vähän. Se olisi tarvinnut varmaan lisälämmitystä, kun täällä päin yöt oli koko kesän ajan tosi viileitä.
Vesimelooni sinnittelee jotenkin.
Paprikakin yrittää kasvatella satoa.
Tomaatissa muutama raakile, mutta ei yhtään kypsää. Kurkkukin yrittää, mutta satoa saamme odotella.
Pari avomaankurkkua sentään olemme saaneet ja kesäkurpitsaa on nyt jo syötäväksi.

No se oli tälläinen kesä. Ehkä joskus parempi, jos jaksamme vielä tulevina kesinä viljellä.
Ostin pullovalon ja laitoin työpöydälle iltoja valaisemaan. Pieni valokin antaa iloa iltoihin.

Oikein mukavaa elokuun jatkoa kaikille!
Mä meen valmistamaan lounasta meille kahdelle varikselle.


lauantai 10. elokuuta 2019

Kävin sienessä, ai saalis? Ilma oli kaunis jne jne


 Tänään oli taas kaunis aamu ja otin ihan kameran esille. En vaan ymmärrä, miksi kamerassa ei pysy päiväys enää päällä. No onhan se jo 14-vuotta vanha, mutta silti.
Monena aamuna. aamuyöstä, olen ihaillut kaunista auringonnousua, mutta en vaan ole jaksannut kuvata. Se vanhuus kai?
 Tänään ajelimme pitkin metsäautotietä.
 Puut olivat kaartuneet tien päälle,
 mutta jatkoimme vaan matkaa tuttuun sienipaikkaan.
Täällä on satanut tosi vähän ja nyt jo pelkäämme riittääkö kaivossa vesi. Kasteluun käytämme järvivettä, joka sekin on tosi alhaalla. Pyykkiä pesen vaan pakolliset ja itsemme pesemme rantasaunalla järvivedellä. Elämä hankaloituu tosi paljon, jos kaivo kuivuu. Toisekseen kaikesta on selvitty ja sateita odottelemme rauhassa.
Juu olihan siellä "kosteikossa" sieniä ihan neljä kappaletta, kuivuneita sammaleen alla. Kai mä nuo löysin melkein "hajulla", kun kaikki ympärillä ratisi kuivuuttaan ja tyhjyyttä. Meillä on sieniä aina vuoden tarpeeseen paitsi suolasieniä, ne kerätään joka vuosi uudet. Muita kuivailen varastoon hyvinä vuosina. Mutta se harrastus ja samoilu metsässä, raahustus mulla, ja saalistuksen ihanuus.

Kesäkurpitsoita olemme saaneet jo ruokaan, mutta muuta saamme vielä odotella. Kaiholla katselee kuvia edellisiltä vuosilta kaikesta sadosta. Nyt taas alkaa yöt kylmentyä, kun ne ei edes täällä ole lämminneet. No ei kuin todeta, että aina ei voi onnistua. Yleensä tämä aika vuodesta on yhtä säilömistä ja nyt, kun sitä ei ole, ei osaa muutakaan tehdä. Hoidan mä aivojani ja teen ristikoita, hih.

Mukavaa viikonlopun jatkoa ja kiitos, kun olette siellä!<3 p="">

lauantai 3. elokuuta 2019

kakkua ja haikara, ehkä


 Päivänä muutamana liikahti rannasta outo hahmo. Sitä kuvailin ikkunan takaa aika huonolla menestyksellä. Kun ulkoistin itseni hiipimällä ulos, hahmo haihtui kuin ilmaan. Kaulushaikaraksi se tunnistettiin melko varmasti. Sen ääntä olemme kuulleet usein, mutta se on kaislikossa viihtyvä eli näköhavaintoja ei ole saatu.
 Eilen ajelimme lähikuntaan juhlakahveille. Kauniit ruusut tervehtivät meitä pöydällä.
 Kakkua oli monenlaista, voileipää
 mansikkaa
ja pieniä sulaisia paloja kahvin kera.
Suu napsoi ja vatsa kiitti herkuista. Seurakin oli mieluisaa ja juttua riitti. Sateinen päivä meni vilauksessa, kun harvoin nähtyjen sukulaisten kanssa vaihdoimme kuulumisia.
Kuvat otin melkein ohimennen ja se näkyy laadussa, mutta nyt oli vaan tärkeämpää tekemistä.

Ilta oli jo pitkällä, kun kotiin saavuimme. Tämä päivä on mennyt muistellessa ja levätessä.

Toivottavasti sää vielä hiukan lämpiää ja kesä palaa takaisin. Vesisadettakin voisi hukan tulla, tai jää sienet saamatta tänä vuonna. No kaikkea ei voi saada edes aina ;)

Mukavaa kuun jatkoa ja hämyisiä elokuun iltoja kaikille! Voikaa hyvin!