aamurusko, sininen hetki

Meidän grillipolku on lumen peitossa. En ole  jaksanut sitä lapioida, kun ei ole käyttöäkään. Jos joku haluaa grillailla, niin voin sen avata.
 

Joku aamu taivas loisti väri-iloa aamukahvi aikaan. Napsin kuvia kahvikuppi toisessa kädessä.

Loiste jatkui muutaman minuutin ja sitten taivas peittyi pilvien alle ja lunta alkoi sataa. 

 

Eilen kuu valaisi sinistä hetkeä järven yllä. Jos olisin kahlannut rantaan, kuva olisi parempi. Mutta enhän jaksanut sinne rämpiä, kun lunta on enemmän kuin mun kengän varressa on mittaa.

Lunta on "hiukan" seinän vieressä. Katolta on tuohon tippunut lunta, mutta sitä on jo poistettu. Onneksi nuo ikkunat ovat ylhäällä niin eivät kokonaan lumen alle jää. 

Tänään oli lauhaa ja iltapäivästä kaunistakin ulkona, kun aurinko tuli esille. Liukasta alkaa olla ja potkurin avulla liikuin pihalla puita hakiessa ja roskapussin kanssa. Luonto on tarjonnut parastaan, vaikka maailma muuten on arvoitus. Kun nostan katseeni ikkunaan, kuu kurkistelee minua ikkunan takaa. Vaikka yritän olla positiivinen, mietin tulevaa. Elämässä on haasteita olemisen kanssa ilman koronaakin ja nyt se taas nostaa päätänsä joka puolella. Yritän tehdä pakolliset työt ja olla vaivaamatta lapsia liikaa, onhan heillä omakin elämä. Ja voiko he enää edes tulla tänne meitä auttamaan tarpeen vaatiessa.

No sen näkee ja kaikella on tapana järjestyä. Anteeksi tämä vuodatus, nolo. Meillä on kuitenkin kaikki hyvin;  oma rakas koti, ruokaa ja lämpöä ja toisemme. Mulla on tapana huolehtia..liikaakin...ja nyt sillä on hyvä syykin.

Tästä mennään eteenpäin hetki kerrallaan, aamu, päivä, ilta, uusi aamu....Huomisesta ei tiedä, onneksi.

Kiitos teille ja kaikkea hyvää alkavaan kuun haasteisiin!

Palaillaan taas.

viikon aurinkoisia hetkiä

 

Lunta ja valoa oksien välissä,

päivän viime säteet puiden latvoissa,

pellon takana puiden rivi,

kahvihetki aamuauringon valaistaessa hangen,

ilta-aurinko kultaa pihapuun oksia.

Talvi on kuten kuuluukin helmikuussa. Pakkasta, että talo paukkuu, lumikinokset ympäröi talon ja auringon valoa muutama ripaus. 

Parina päivänä lunta on satanut ja lisää on luvassa. 

Omista nurkista tulee vain kuvattua, vaikka olen mä taas ruokakaupassakin käynyt. Silloin vaan ei kuvaaminen muistu mieleen. Täytyy keskittyä, että kaiken muistaa lapulta hakea. Kotimatkalla kerää voimia, että jaksaa tavarat kantaa ja laittaa nopeasti paikoilleen. 

Aurinkoisia helmikuun viimeisiä päiviä kaikille siellä ruudun toisella puolella!

tehotiimi katolla, omakoti asujan iloja

 

Nyt on ollut kunnon talvi, pakkasta

ja lunta olemme saaneet.

Onneksi mies jaksaa tuota käyttää, että saamme pihan ja tien puhtaaksi. Kolalla jäisi tekemättä, kun omaa tietä on hoidettavana kilometrin verran pihojen lisäksi.

Kaunista on, kun puut notkuu lumesta.

Tehotiimi tuli katon kimppuun, kun kaikki lumet ei ilman apua osaa alas tulla. Pieninkin olisi halunnut katolle, mutta jäi onneksi mummon kanssa pihalle.

Lumet tuli vauhdilla alas. Tuo katos pitää lumimassoja ylhäällä. Jos noita ei välillä tiputtele, on vaarana katoksen liikkuminen.

Nyt sopii taas uutta lunta katolle. 

Kumpikin lapsi auttaa vuorollaan raskaissa töissä, kun joka päiväiset hommat vielä hoidetaan itse. He tekevät ilman pyytämättä, mutta onhan se huono omatunto heitä vaivata. Olenhan minäkin tuolla ollut aikanaan, mutta nyt en enää mene. Vanhana on niin kömpelökin noihin hommiin. Onneksi on auttavaisia lapsia ja heidän perheitään. Isäänsä lapset tulleet; ahkeria.

Pesin tänään ruokavedelle astioita, kun kaivoremppa on tulossa. Ainakin on luvattu nopeaa aikataulua, mutta ruokavettä on varattava tarpeeksi. Onneksi se on ulkohommaa, kun tartunnat on täällä päin kohta tapissa. Meidän vanhojen täytyy ainakin pysyä kotona poissa tartunnoilta.

Mukavaa helmikuun jatkoa kaikille!