tammikuinen tervehdys

 

Lunta oli puissa välillä, että kaikki peittyi näkyvistä. Puuliiteristä näkyi vaan pieni nurkka.

Aurinko on pilkistellyt ja valaissut puiden latvat ja kuukin pilkistää.

Kuu paistoi vasemmalla ja taivas loisti punaisen, lilan ja sinisen sävyissä.

Kuu pilkisteli oksien välistä, mutta eihän se kännyyn tallentunut.

Aika on vaan juossut käsistä edes kuvata en ole jaksanut.

Mies kävi tutkimuksissa ja tuloksia odotamme. Näillä näkymien ei pahempaa odotettavissa. Ruokavaliota olemme muuttaneet ja se on vienyt multa aikaa. Täytyy lukea ja opiskella ja siivoilla kaappeja. Kokeillaan nyt, jos syy löytyisi. 

Kuitteja kävin läpi ja poltin vanhoja. Myös omia ohjeita ja kansioita poistin samalla. Hiljalleen yritän käydä tätä meidän elämää tavaroiden osalta läpi ja poistaa kaiken joutavan.

Koko ajan tuntuu tekemistä olevan, tahtia pitää varmaan kiristää.

Tammikuu menee kovaan vauhtia ja kevät lähestyy. Tänä keväänä ei tarvitse siemeniä ostella ja kasvatella, kun tulevasta ei tiedä.

Kiitos kaikille, jotka täällä piipahtaa. Kummastelen, kuinka kävijöitä on joka päivälle, vaikka itse olen ollut niin hiljaa. Kiitos!

Voikaa hyvin ja nauttikaa valosta, joka lisääntyy koko ajan!

Muutosta tulossa, mikä tekee kodin

 

Elämä on täynnä muutoksia. On aika kerätä oman elämän raameja, haalia tavaraa ympärille. Isompi pöytä, jonka äärelle perhe mahtuu, useampi sänky, kaappeja kaikkien vaatteille jne...

Lapset muuttaa pois ja tarpeet muuttuu. Joku ihmettelee isoa asuntoa. No lapsilla on puolisot ja lapsia, haluamme heidät majoittaa tänne. Asumme keskellä ei mitään ja hotellit on kaukana. Iso pakastin säilöö ruuat, kun kaupat ja kuppilat on kymmenien kilometrien päässä. Mikä ilo on herätä lapsien ääneen aamulla ja höpsötellä yöasuissa pitkin aamua lapsenlapsien kanssa.

Sitten tulee eteen asunnon iso remontti, johon meillä ei ole varaa tai emme halua lainaa enää tässä iässä. Ja alkaa tulla sairauksia kummallekin ja kaiken hoitaminen vaikeutuu. Lapset auttaa, mutta heillä on oma elämä.

Tulee tarve etsiä uusi asunto. Onneksi meillä on eräs, joka haluaa ja on varaa korjata tämä meidän kotimme. Tämä on ollut vuosikymmeniä meidän turvapaikka, ensin mökkinä ja nyt kotina.

Mutta mistä löytyy meille koti ja mitä me siltä haluamme. Mikä on meille kodissa tärkeää Sitä olemme pohtineet viime aikoina paljon.

Viihdymme miehen kanssa yhdessä, mutta kaipaamme omaa tilaa ja tekemistä. Mies katsoo televisiota, joka ei minua kiinnosta. Mä rentoudun näpertämällä kaikkea ja se vaatii pöytä tilaa ja säilytystilaa. Yöllä pitää pystyä liikkumaan ilman, että häiritsee toista.

Muutossa on tärkeää kenen kanssa muuttaa ja meillä se helppo.

Maisemasta pitää luopua varmasti ja luonnon rauhasta, ehkä pystymme. Tulemme tänne vierailulle, jos oikein tiukkaa tekee.

Tavaroista tottakai luovutaan. Jotain tavaroita lapset ja lapsenlapset haluaa ja heillä ei ole nyt mahdollisuus niitä ottaa. Mihin mä ne säilön? Tyttö painii samojen ongelmien kanssa, yksin. 

Poika on etsinyt asuntoa meille ja onpa vaikeaa löytää, kun mies ei haluaisi paikkakuntaa muuttaa, no en kai minäkään. Vaikeaa on, kun itse ainakin olen aina kotona ja harrastan myös kaikkea kotona. Jos maailman tilanne muuttuu, haluaisimme myös nähdä muutamaa ystäväämme. No se vaatii yöpaikkaa heille. Tai tyttökin voi tulla yöksi tai lapsenlapset...

Täältä ei vaan löydy mitään ja ehkä vaihdamme paikkakuntaa. Jos löytyisi edes sieltä läheltä, ja pääsisimme piipahtaa täällä.

Oletko miettineet, mitä mahtuu mukaan pienempää asuntoon? Ja mikä teille on tärkeää kotona? Onko se sänky ja keittiö, vai haluatteko tilaa myös harrastuksille?