toivoa pitää aina olla

 

Kurkun ja kesäkurpitsan lehdet ainakin kasvaa. Lehtien alla on muutama kukkakin. Kasvihuone on viime vuosista hiukan kutistunut, mutta muutama yrtti mahtuu sentään.

Amppelitomaatissa on raakileita tosi paljon. Täytyy  toivoa, että ne alkavat kypsyä piakkoin.

Etupihalla parvekeruukussa on kausimansikkaa koristeena. Sekin kukkii hyvin ja muutama raakile on myös. Eli siitäkin odottelen makupaloja.

 

Taimet ostimme valmiina. Muutamaa ei viitsi kasvatella pienissä tiloissa. Monta vuotta on aina jotain kasvateltu ja halusimme tännekin. Onneksi on edes pieni piha, jossa voi touhuilla. Noita on mukava seurailla ja odotella maistiaisia. Jos ei saa satoa, niin ajaahan nuo kukkien virkaa.

Helteitä on ollut ja ukkosia ja hiukan sadettakin olemme saaneet. Kesä mennä viuhahtaa täälläkin yllättävän nopeasti.

Kuukausi taas vaihtuu. Oikein mukavaa ja oman oloista kesän jatkoa kaikille!

Hyvää juhannusta!

 

Tulin toivottamaan ihanaa juhannuksen aikaa kaikille!

Me olemme kotona ja täällä on varmaan rauhallista. Meidänkin taloyhtiöstä on jo mökkeillyt puolet. Kyläkin varmaan hiljenee, kun kaikki vetäytyvät rannoille. 

Meille tulee erilainen jussi, kun vuosikymmeniä on oltu aina Majalla rannalla. Uskon, että vietämme kivan viikonlopun kahdestaan.

Täällä on sateista, mutta maa tarvitsee kosteutta kaiken kuivuuden jälkeen. Välillä on myös piristävää tämä hiukan viileämpi ilma.

Palaillaan taas.

Matkalla juhliin ja kotiin

 

Saimme kutsun juhliin Saimaan rannalle. Ilma lämpeni ja aurinkokin ilmestyi valaisemaan juhlapäivää. Tuon parempia maisemia ei voi juhliin valita. Juhlat olivat lämminhenkiset ja tarjottavat olivat niin makoisia. Kiitos, että saimme olla  mukana!

Kortin tein meidän yhteislahjaan (Tuon laitoin vaan kiireessä hyväksyttäväksi ja paremmin jäi kuvaamatta)

Piipahdimme myös oikean Majan seutuvilla. Löysimme innokkaan koirakuiskaajan työssään. Näin koira pysyy omalla pihalla, hih.

Nuo niin tutut, mutta koko ajan muuttuvat maisemat. Vaikka uutta tulee, järvi on aina sama. Me ei enää jaksettu touhuta ja onneksi nuoremmat jaksaa. 

Tuo maisema täytyy varmaan kuvata joka kerran, kun tuonne asti jaksaa ajella. Kun yli 40-vuotta noita maisemia on katsellut, eihän ne enää mielestä lähde. 

Kotimatkalla jo melkein kotona. Tämä on jo koti, kodista puhun ja kotiin tulen. Täällä on hyvä olla tässä hetkessä, mutta muistoja saa olla ja täytyykin.

Eilinen oli kiva päivä. Ilma suosi ja tapasi taas ihmisiä. Nyt olen tosi väsynyt ja kipeäkin eli olen vaan. Ulkona on jo lämmin ja mukava istuskella lämmössä takapihalla ja muistella.

Lämpöä kesäänne ja mukavaa kesäkuun jatkoa!