keskiviikko 23. lokakuuta 2019

keskiviikon postireissu


 Aamulla oli tosi kaunista, kun aurinko alkoi valaista järveä. Kaipasin taas kunnon kameraa, sillä ehkä olisin edes hiukan saanut värejä kuvaan.

 Postireissulla kuvailin sammalta puiden alta.
 Peltotien takaa näkyy hiukan peltoa ja järveäkin.
 Tässäkin oli kunnon metsä ennen Asta-myrskyä ja nyt vaan risuja ja heiniä. Istutetut taimet ei tuolta vielä erotu.
Meidän kotitie; kapea ja mutkainenkin. Koko tie on yhtä kävelytietä, kun liikennettä ei oikeastaan ole. Tien vieressä on vielä muutama puu naapurin mailla, mutta talven aikaan nekin hakataan kuulemma pois. Nyt on ainakin kuva muistoksi ja eipä sitten kaadu ainakaan tielle myrskyssä.

Alkuviikosta oli hääpäivämme ja minäkin taas vuosia täytin. Kaupungissa kävimme asioilla ja samalla syömässä. Muuhun juhlaan ei ollut aihetta.
Moni karsastaa nykyisin vanha sanaa, mutta itse koen olevani vanha, en seniori, enkä mikään muukaan. Vanhuuseläkeläinen on vanha ja sillä siisti. Aikuisuus ja nuoruus on eletty ja on tään aika.

Mies sai flunssan ja kauhulla odotan sitä itselle. Keväällä olin kipeänä tosi kauan. Mutta e on vaan otettava vastaan, mikä on tulossa. Jospa mies malttaisi lepäillä tarpeeksi.

Mä yritän kannella puut ja kokata jotain, joka maistuisi miehelle. Onneksi syystyöt alkaa olla paketissa.

Mukavaa viikon jatkoa teille lukijani!

keskiviikko 16. lokakuuta 2019

postaus tyhjää tyhjemmästä

 Maaruskaa vielä hiukan näkyy
 Yllättävän paljon puissakin on vielä lehtiä.
 Olimme pienellä reisulla. Rivitalon vierasparkkipaikka oli täynnä jonkun asujan autoja ym. No meidän auto mahtui, mutta ihmettelin vaan asian laittaa. No olkoon, asia ei kuulu mulle, otin vaan kuvan. Taidan olla kukkahattumummo.......menen nurkkaan häpeämään.
 Pannarin paistoin sunnuntaina. vanhakin tarvitsee lohturuokaa ja makeaa. Taas häpeän, hyi mua.

Pikkureissulta muutama kuva, kun taivas oli kaunis....kamera ei vaan toimi, nyyh.

Reissu taas ruuhkaannutti kotihommat, kun olen vaan niin hiiiiidaaaas kaikessa. No piipahti meillä vieraitakin, mutta se oli vaan piipahdus.
Sytykeruusuja pyörittelin yhden iltapäivän ja dippasin toisen ja taas sytykkeet riittää takan sytykseen.

Mietin tuossa illalla, kuinka onnekas oon, kun sähkö pelaa. Olemme niin riippuvaisia sähikäisestä kaikesssa ja toinen on vesi. Kun ne pelaa, elämä on helppoa. Kun kaivossa on vettä ja sähköpumppu pelaa, ihanaa.
Juu järvessä on vettä ja kaasulevykin pelaa. Mutta kaikki on hankalaa ilman noita kahta, vaikka toimeen me tullaan. Tylsiä ajatuksia, mutta täällä maalla monasti ajankohtaisia.

Kiitän aamusta, kun vesi tulee raanasta ja sähkö keittää keittimessä kahvin. Jääkaapista saa viileän leikkeleen ja juuston ja pyykkikoneen voi napista laittaa päälle. Kiitän myös tuosta maisemasta joka aamu, kun koskaan ei voi tietää kuinka pitkään voin olla täällä.

Nyt mä eksyin kaikesta. Olen elossa ja kaikki on hyvin. Tyhjästä vaan on vaikea kirjoittaa ja mun kamera on entinen. Ehkä mä kännyllä pärjään, kun vaan opettelen.

Mukavaa lokakuun jatkoa kaikille ja voikaa hyvin!

Mie palaan taas ......

lauantai 5. lokakuuta 2019

lokakuun alun ihmettely

 Punaista ruskaa
 keltaista, oranssia ruskaa
 järvi lokakuussa
 hiukan tuulenvirettä
 keltainen koivu kuusien välissä
aurinkoinen koivu.

Ihmeen paljon puissa on lehtiä, vaikka torstainakin tuuli tuiverti kunnolla. Pakkastakin on ollut muutaman yönä, mutta lehdet vaan pysyy.
Eilen satoi ensimmäiset lumihiutaleet meilläkin, mutta maassa ne ei pysyneet. Aamulla oli katot valkoiset ja hiukan nurmikollakin huurretta. Kuvia olen nähnyt aika läheltäkin, että maa oli ihan valkoinen päivälläkin.

Tänään olin reipas ja sain siivottua. Pölypallerot jo alkoi silmille hyppiä, että oli pakko niitä alkaa häätämään. Kohta pääsee saunaan ja illalla puhtaisiin lakanoihin nukkumaan. Nyt Mollan kelpaa, hih.

Lenkitin kameraa pihalla hiukan, kun sade lakkasi ainakin hiukaksi aikaa.Tänään on tullut kuuroja vetenä ja räntänä ja sitten taas aurinko paistaa niin kauniisti. Minulla ei ole syyskukkia ja kesäiset ovat antikuvattavia eli puita täytyy kuvailla.

Muuten elämä on yhtä laiskottelua. Mihin kaikki tekemiseninto on kadonnut? Laittakaahan tulemaan Majalle, jos vastaan tulee!

Kuulaita syyspäiviä kaikille! Tulen taas tännekin, kun vaan keksin juttua mun tyhjästä elämästä.

PS. Kävin mä kaupungissakin. Mutta olin niin ihmeissäni moisesta hulinasta, että kuvaaminen unohtui. Sitä se tekee, kun mummo ihmisiä näkee, ihan pelotti ;)