eräänä tiistaina

Mun parempi puolisko otti ja pesi meidän kaikki matot tänään. Painepesuri oli apuna, mutta silti. Minä aikoinaan pesin noita monta päivää harjalla ja letkulla. Nyt ne kaikki oli hetkessä puhtaat.

Tomaatitkin alkaa kypsymään. Tänään jo paria maistelimme. Ne vaan on niin hyviä suoraan amppelista otettuna.

Pioni kukka pullistelee. Kaatosadetta on viikonlopuksi luvattu, mutta tuo ei varmaan ennen sitä aukea. Ehkä sitä saisi hiukan ihastelella, ehkä.

Mies ahersi mattojen kanssa, entä minä. No imuroin ja tein ruuan. Huomenna, jos osa matoista kuivuu, pesen oikein kunnolla meidän lattiat. Jollekin pieni homma, mutta mun laiskalla kropalla tarpeeksi. Ja onhan se huomennakin jotain ruokaa tehtävä. Ihminen ei vaan taida pärjätä ilman.

Aloittelin taas yhtä kirjontaa, kun kaapeista vielä löytyi. Ei taida oikein olla kesähommaa, mutta haluan tehdä, kun mies passaa mua muissa hommissa.

Hyvin tämä aika menee huuhailessa.

Pesetkö te itse matot, vai hoitaako pesula sen homman?
Oletteko lomalla, vai onko teillä edes lomaa?

Me eläkeläisethän olemme aina lomalla ja saamme vaan nauttia kaikesta. No onhan nämä pienet kotihommat aina tehtävä ja kun on hidas, aika ei käy pitkäksi.

Mukavaa kesäkuun viimeisen viikon jatkoa!

juhannusviikon kukkia ja ajatuksia

Kesävieraiden kanssa ajelelimme pienen maakuntakierros.

Kävimme ihailemassa kaunista pihaa ja sen kukkaistuksia.

Sain kukkamyymälän poistomyynnistä hiukan väriä omaankin pihaan.

Juhannusruusukin kukki ennen juhannusta ja nyt tuulessa ja sateessa on jo kukkansa tiputtanut maahan.

Tuli niin hiljaista vieraiden lähdettyä. Tuuli vaan humisi pihassa ja joku lintu lauleli välillä.

Tämä, juhannusaatto, koitti sateisena ja tuulisena. Sade on jo lakannut, mutta tuuli taitaa vaan yltyä. Kotona olemme kahdestaan ja katokin on ehjä eli hyvinhän jussi menee. Uusia perunoita on vatsa täynnä ja täytyy varmaan mennä lehden kanssa vaakatasoon. Sauna lämpiää illalla ja siinähän se vanhusten juhlnta onkin.

Rentouttavaa juhannusta kaikille!

ihan itse leivoin, kerrankin

 Poimin eilen lupiinit tontilta tuohon sankoon ja laitoin myös muutaman kotkasiiven lehden.

 Pionissakin on nuppu, ensimmäinen tällä pihalla.
Ostin muutama vuosi sitten taimen ja sehän ei kasvanut, vaikka kaikki teimme ohjeen mukaan. Tyttö kaivoi pihastaan juurakon ja toi mulle. Se kasvoi jo hyvin viime kesänä, mutta nyt tekee ensimmäisen nupun. Voi kuinka ihanaa.

Pöllö kavereineen hyppäsi kivikasan päälle parkkipaikan viereen.

Vieraita odottellen ja tein omista raparpereista ja pakastemansikoista paistoksen. Toinen vieraista on gluteenitonta ja eihän mulla erikoisjauhoja ollut. Tein tuon peruhajauhoista. Ehkä ei niin kaunis, mutta edes jotain kahvileipää, joka käy kaikille.
Hiukan täytyi maistella, että uskaltaa vieraille tarjota. Minulla on taipumus säveltää aina leivonnassa.

Pinaattia ja salaattia jo saamme ottaa omasta maasta.

Amppelitomaattikaan ei punastu vielä, vaikka tuon ostin ajatuksena saada aiemmin kuin omakasvattamista.

Kasvatukset ei ole kovinkaan kauniita, kun harsoja on joka paikassa. Jospa nuo yöt lämpiäisi, että pääsisi niistä eroon. Mutta kasvien ehdoilla on vaan mentävä, vaikka haluaisikn pihan siistiä ennen vieraiden saapumista.

Nyt jäänkin nettipimentoon vieraiden ajaksi. Jos he nukkuvat aamulla, voin käydä kurkkimassa.

Kesäistä viikonloppua kaikille!

ompelua hellepäivänä

Maisema on nin vihreää joka puolella. Yöt vaan ovat olleet aika viileitä ja harsoja on levitelty kasvatuksien päälle.
Nyt taitaa olla melkein 30 astetta lämmintä ja ukkosta on varmaan ilmassa. Meillä on sisällä vielä onneksi viileää. Olenkin viihtynyt työhuoneessa iltapäivän ommellen.

Sain valmiiksi lapsenlapselle joulukalenterin. Kirjontaosuus oli jo jonkun aikaa valmiina ja sitten odottelin postista renkaita. Selasinkin monta nettikauppaa ennenkuin nuo silmiin osui. Tänään ompelin pohjakankaan.

Ompelukone on pöydällä, mutta aina pitää siivota tilaa ompeluun. Harrastan tässä huoneessa niin monenlaista näpertyä, että kaikki ei vaan sovi yhtäaikaa. Siksi annoinkin saumurin tytölle. Jospa hän ja ehkä miniäkin käyttäisi sitä, kun itse enää vaatteita ompele.

Jospa nyt saisi muutakin ommeltua, kun on tuossa kaiken keskellä esillä.

Mies maalasi mulle vanhasta uunipellistä liitutaulun ja magneetitkin siihen kiinnittyy. Yläpuolella on mun tekemä kierrätystaulu. Se on oikea väripläjäys ja muisto hankalasta talvesta. Muistuttaa, että elämä kantaa ja melkein kaikesta selviää.

Tämän taulun olen saanut kummeiltani ristiäislahjaksi, näin olen aikakin kuullut.

Verhoina minulla on täällä omatulostamat verhot omasta valokuvasta. Niin paljon hyviä muistoja siitä työpaikasta ja kuinka paljon siellä opinkaan. Sain myös onnistumisen tunteita. Olen niin onnekas kaikesta kokemastani.
 Tälläistä tällä kertaa ja nyt jään odottamaan osuuko ukkonen tänne. Vesisade tekisi vieläkin luonnolle hyvää, vaikka hiukan sitä on tänne saatukin. Ukkosta en niinkään odota, kun niin usein tuhojakin silloin tulee. No onhan se komee luonnon näytelmä.

Kesäisiä oloja kaikille ja palaillaan!

juhlissa kotokotona tai oikeastaan veljen luona

Muutama kuva veljenpojan ylioppilasjuhlista

Tarjoilut olivat maittavia ja sopivia juhliin, joissa vieraat piipahtavat ja usein matkaavat seuraavaan paikkaan. Tarjolla oli erilaisia salaatteja, piirakoita, leipää, savukalaa, kinkkua, hedelmiä ja kasviksia. Juomana vettä, kotikaljaa ja louhisaaren juomaa, jotta oli myös onnittelumaljassa. Raikas, hyvä myös janojuomana näin helteisenä päivänä. Sitä oli myös juhlijan vanhempien häissä. Oikea perinnejuoma heillä.


Kakut olivat komeita ja myös ruokarajoiteet oli huomioitu. Pullakranssin oli tehnyt 8-vuotias nuori neito. Mikä taito nuoressa tytössä, vau.

Ruusuja oli jo alkupäivästä iso nippu. Taustalla näkyy muuten mun kirjaileman taulu. Miten lie sattunutkaan.

Korttejakin oli paljon. Lähemmäksi en päässyt kuvaamaan häiritsemättä sisällä ruokailijoita ja sitähän en halunnut.

Täytyihän pihaakin ruokailun lomassa kuvailla. Piha on vanha ja isojen lehtikuusien varjostama. Lehtikuuset kärsivät paljon Asta-myrskyssä, mutta ovat silti pihan kruunu.

Talokin on vanha, mutta veljen perheen kunnostama. Minäkin olen tuossa talossa asunut muutaman vuoden viimeisinä kouluvuosina. Vanhassa talossa on aina oma tunnelma, josta pidän paljon. Meidänkin maja alkaa jo olla vanha, mutta tähän verrattuna vasta esieini.

Tämä juhla olikin varmaan viimeinen tämän kaltainen juhla, kun tämä sukupolvi on juhlansa juhlinut. Seuraavaan menee vuosia, jopa kymmeniä.

Onnea vielä kaikille valmistujille ja ylioppilaille!

Ja erityisesti onnea mun tytönpojalle, joka täyttää huomenna 20 vuotta! <3 p="">

Hei kertokaa, miten lapsenlapsi on 20 vuotta, kun mummo on nippanappa 25 vuotta? Hymm, onkohan multa joku vuosi mennyt ohi? ;)