Päivänä muutamana ennen ukkosta, jytinä jo kuului.
Heinäkuun viimeinen ilta. Syksyä kohti mennään ja haikeus iskee, vaikka kesää on jäljellä, onhan.
Oman maan punajuuret; purkkillinen. Maahan jäi vielä jokunen. Mies vaan tuumasi, että nuo ei enää kasva. Täytyy varmaan kaupan varastoille mennä, että saa ainakin pari purkkia talveksi lisuketta.
Sipulin varretkin lakastuivat ja muutama huono sipulikin oli, kun perkasin. Mutta sipulia tuli tosi hyvin. Kuivurit huutaa nyt ja kuivattavat sipulisatoa. Meillä ei ole paikkaa niitä muuten säilyttää ja kuivattettu sipuli on kätevää ruuanlaitossa.
Elokuu on polkaistu käyntiin säilömällä, kuten mulla usein. Rastaat söivät viinimarjat osin raakoina eli niitä ei paljoa tullut. Täytyy mennä metsään keräämään muita marjoja niiden lisäksi. Kaikki kypsyy pikkuhiljaa ja varastot täyttyy. Joskus tyhmä olo raataa syksyisin, kun kaupasta saa nykyisin kaikkea. Toisaalta tietää, mitä syö ja miten kasvatettua. Kun omalle työlle ei laske arvoa, onhan se edullisempaa.
Mukavaa elonkorjuuta, ken sitä tekee ja työniloa, kellä sitä on! Nautitaan touhusta ja lämpimistä elokuun päivistä!
Minullakin on ikiaikaiset ryvässipulit kasvaneet hyvin. En nosta niitä ihan vielä.
VastaaPoistaMukavaa viikkoa sinulle
Paljon myöhemmin mekin ollaan normaalisti nostettu. Nyt vaan valmistuivat ja nyt purkeissa odottavat käyttöä.
PoistaMeilläkin osa oli niitä monijuttuja ja tosi pieniä. Täälläkin menee sipulia tosi paljon ja tuo kuivattu on moneen paikkaan tosi kätevää.Punajuuria löytyi kaupasta mullekin ;)
VastaaPoista