Muistojen poluilla

 

Viikko sitten ajelimme Ahvensalmelle, jossa asuimme noin 20 vuotta. Tässä on näkymä Ahvensalmen kauniilta hautausmaalta. Kiertelimme ja katselimme hautoja. Tunsimme heistä melkein kaikki. Monta muistoa tuli mieleen.

Hautausmaan kappeli on pieni. Sieltä siunataan vainajia ja jouluaattona on hautaushetki. Usein kävelimme sinne naapurini kanssa ja siitä se joulu aina alkoi.

Pysähdyimme sitten Oraviin ja nautimme makoisat kahvit Oravin kyläkaupan kahviossa. Siinä on myös ravintola samassa rakennuksessa ja hotelli vieressä. Lähitienoilla on myös vuokrattavia lomahuviloita. Kaunis paikka kanavan varrella. 

Kanavan toisella puolella on vanha kyläkauppa, joka oli toiminnassa meidän asuessa. Rakennuksessa on nyt ehkä asuntoja tai vuokrattavia lomahuoneita.

Oravin silta kuvattuna vanhan kaupan puoleiselta rannalta.

Samalla puolella oli myös Makasiiniravintola ja takana näkyy nykyisen kyläkaupan maisemia.

Ahvensalmi ei ole paljoakaan muuttunut kolmeenkymmeneen vuoteen, jonka olemme olleet sieltä pois. Kyläkauppa ja -koulu on lakkautunut sieltä ja joku maatila on laajentunut ja muutama talo on tyhjillään. Kaunis paikka sekin ja hyvä kasvattaa lapset maalaismaisemissa, jossa silloin palvelut oli hyvin saatavilla.

Oravista on poistunut pari kauppaa, neuvola, pankki ja posti, kuten maalla on yleistä. Matkailu on tuonut uuden kaupan, ravintolan, hotellin ja paljon muuta. Linnansaaren luonnonsuojelualue on aivan vieressä ja laivalla pääsee muuallekin.

Olisimme olleet tervetulleita ainakin muutamaan paikkaan, mutta en jaksanut nyt kerralla enempää. Ajelimme sitten Enonkosken kautta kotiin. Sieltä jäi kaikki kuvat ottamatta, kun väsymys iski.

Tänään siivoilin norkkoja ja muutakin pois lattioita, että viikonloppu sopii sisään.

Mukavaa viikonloppua kaikille!

elokuun 9.

 

Tämä oli alkusoittoa norkkojen satamiseen joka paikkaan. Viikon jo ainakin joka paikka on ollut noiden alla pihalla. Voimakas tuuli ja sade lennätti nuo kaikkialla. Joka päivä sai lakaista pihat ja silti niitä oli oven edukset sisälläkin täynnä.

Tänään näytti ulkona rauhallisemmalta ja yhdessä miehen kanssa siivosimme etu- ja takapihan. Ainakin hetken voi istua puhtaalle tuolille ja nauttia ulkoilusta rauhassa.

Myrsky meni täällä ohi tuulenpuuskilla, muutamalla sadekuurolla ja ukkonenkin jyrähteli pari kertaa. 

Väsäilin muutaman vaatteen barbille. Käsin ompelin, kun ompelukone vei paljon tilaa ja kaikkea en sillä olisi osannut ommella. Muutama vaate oli noiden lisäksi ja onneksi saajalle kelpasi. Ajattelin vielä ommella jotain talvisempaa, kun tuo barbi jäi mulle vielä malliksi. Kaavoja mulla ei ollut eli malli on tarpeen.

Kurkkuja, kurpitsaa, tomaatteja  ja muutama mansikkakin olemme saaneet pihalta nauttia. Onhan ne makeita kaupan vastaaviin verrattuna.

Elokuu on jo pitkällä ja mulla on matotkin pesemättä. Meidän mattoja ei juuriharjalla hangata ja meillä ei ole ulkovesipistettä. Ehkä mä ne sitten hankailen suihkun lattialla tai jätän pesemättä. Ajan kanssa huomaa kaikkia pikku hankaluuksia täällä, jotka ennen hoitui helposti. No mietitään vaihtoehtoja. Konttaamaan en enää pysty eli se lattia pois laskuista.

Viikonloppuna saimme haukea ja kanttarelleja. Meillä oli maanantaina oikein herkuttelupäinä. Tänään saimme savustettua lohta ja taas huomenna herkutellaan. Kiitos tuojille!

Mukavaa elokuun jatkoa kaikille töihin, kouluun, lomailuun, kotoiluun!

kukkia ja ikäkriisiä

 

Naistenviikon kukat loistavat vieläkin pöydällä. Kukkakimppu piristää arkista elämää. Kiitos puolisolle kukista!

Saimme myös parit yllätysvieraat. Kesä saa ihmiset liikkeelle. Vieraat tuo aina uusia ajatuksia ja taas jaksaa eteenpäin. Voisipa toivoa kerran viikossa juttuseuraa. Onneksi lapset piipahtelee ympäri vuoden, muuten erakoituisimme kokonaan.

Mulla on ikäkriisiä aina, kun lapset vanhenee. Kuinka he alkavat olla vanhempia kuin äitinsä? Poika täytti täysiä kymmeniä ja saimme kutsun kakkukahveille heidän kotiin. Kiitos heille kutsusta! Taivas alkoi tummua ennen sadetta, kun olimme lähdössä kotiin.

Sateenkaari vilahteli tullessa. Liikkuvasta autosta en kännyllä saanut parempaa kuvaa. Sateenkaaren päässä on aarre, olen kuullut. Löysimme se omasta kodistamme. Oma koti on aina kullan kallis, missä se onkaan.

Tänään on satanut koko päivän. Kastuinkin kunnolla, kun rollaattorin kanssa kaupasta tulin. Poika sanoo sitä äiteen mopoksi. Tänään olisi mopo vaatinut tehokkaamman koneen, että ei olisi kastuttu.

Kohta on elokuu, sadonkorjuun kuukausi. Mulla taitaa sekin jäädä väliin, kun matot on likaiset. Mutta näillä mennään päivä kerrallaan ja ihailla muiden saaliita.

Voikaa hyvin ja nauttikaa loppukesästä!

Auto ajelulla

 

Sunnuntaina oli puolipilvinen ilma eli hyvä ilma ajella autolla, jossa ei ole ilmastointia. Olimme myös aika pirteitä kumpikin ja innostuimme lähtemään tien päälle. 

Ensin ajoimme Savonlinnaan Pääskylahden hautausmaalle, jossa on vävymme hauta. Ostin mennessä ruusukimpun ja siitä jätin haudalle pari ruusua.

Seuraavaksi ajoimme Sulkavan hautausmaalle. Siellä lepää meidän molempien vanhemmat ja toiset isovanhemmat ja paljon myös muita sukulaisia ja tuttavia. Kiersimme monella haudalla ja jätin ruusuja myös sinne.

Monta vuotta on vierähtänyt ilman haudoilla käyntiä. Syitä on monia ehkä myös saamattomuutta hiukan. Nyt jaksoin tallustella hiljakseen kaikki tärkeät haudat. Onhan hautausmaalla aina myös niin kaunista ja rauhoittavaa, vaikka myös kaipuuta siellä lepääviin ihmisiin.

Sulkavalla vihittiin käyttöön Aurinkopuisto keväällä ja ajelimme sen ohi, kun melkein vieressä olimme.

Aurinkokennoja on valtavasti, 9200 kpl. Koko kunnan sähkön tarve katetaan noilla.

Piipahdimme myös katsomassa terassin tekoa kotimatkalla. Söimme eväitämme pihalla ja saimme kahviakin omistajan keittämänä.

Reissu onnistui hyvin, vaikka olinkin aika väsynyt loppu illasta kotona. Minulle tuli hyvä tunne, kun jaksoin kierrellä läheisten haudoilla. 

Jos voimia on, ainakin yhden hautausmaan haluan kierrellä vielä tänä kesänä. Kunto ei tästä enää varmaan  kohene. Mies jaksaa vielä ajaa autolla pieniä matkoja, tulevasta ei tiedä enää tässä iässä.

Voikaa hyvin!

toivoa pitää aina olla

 

Kurkun ja kesäkurpitsan lehdet ainakin kasvaa. Lehtien alla on muutama kukkakin. Kasvihuone on viime vuosista hiukan kutistunut, mutta muutama yrtti mahtuu sentään.

Amppelitomaatissa on raakileita tosi paljon. Täytyy  toivoa, että ne alkavat kypsyä piakkoin.

Etupihalla parvekeruukussa on kausimansikkaa koristeena. Sekin kukkii hyvin ja muutama raakile on myös. Eli siitäkin odottelen makupaloja.

 

Taimet ostimme valmiina. Muutamaa ei viitsi kasvatella pienissä tiloissa. Monta vuotta on aina jotain kasvateltu ja halusimme tännekin. Onneksi on edes pieni piha, jossa voi touhuilla. Noita on mukava seurailla ja odotella maistiaisia. Jos ei saa satoa, niin ajaahan nuo kukkien virkaa.

Helteitä on ollut ja ukkosia ja hiukan sadettakin olemme saaneet. Kesä mennä viuhahtaa täälläkin yllättävän nopeasti.

Kuukausi taas vaihtuu. Oikein mukavaa ja oman oloista kesän jatkoa kaikille!

Hyvää juhannusta!

 

Tulin toivottamaan ihanaa juhannuksen aikaa kaikille!

Me olemme kotona ja täällä on varmaan rauhallista. Meidänkin taloyhtiöstä on jo mökkeillyt puolet. Kyläkin varmaan hiljenee, kun kaikki vetäytyvät rannoille. 

Meille tulee erilainen jussi, kun vuosikymmeniä on oltu aina Majalla rannalla. Uskon, että vietämme kivan viikonlopun kahdestaan.

Täällä on sateista, mutta maa tarvitsee kosteutta kaiken kuivuuden jälkeen. Välillä on myös piristävää tämä hiukan viileämpi ilma.

Palaillaan taas.

Matkalla juhliin ja kotiin

 

Saimme kutsun juhliin Saimaan rannalle. Ilma lämpeni ja aurinkokin ilmestyi valaisemaan juhlapäivää. Tuon parempia maisemia ei voi juhliin valita. Juhlat olivat lämminhenkiset ja tarjottavat olivat niin makoisia. Kiitos, että saimme olla  mukana!

Kortin tein meidän yhteislahjaan (Tuon laitoin vaan kiireessä hyväksyttäväksi ja paremmin jäi kuvaamatta)

Piipahdimme myös oikean Majan seutuvilla. Löysimme innokkaan koirakuiskaajan työssään. Näin koira pysyy omalla pihalla, hih.

Nuo niin tutut, mutta koko ajan muuttuvat maisemat. Vaikka uutta tulee, järvi on aina sama. Me ei enää jaksettu touhuta ja onneksi nuoremmat jaksaa. 

Tuo maisema täytyy varmaan kuvata joka kerran, kun tuonne asti jaksaa ajella. Kun yli 40-vuotta noita maisemia on katsellut, eihän ne enää mielestä lähde. 

Kotimatkalla jo melkein kotona. Tämä on jo koti, kodista puhun ja kotiin tulen. Täällä on hyvä olla tässä hetkessä, mutta muistoja saa olla ja täytyykin.

Eilinen oli kiva päivä. Ilma suosi ja tapasi taas ihmisiä. Nyt olen tosi väsynyt ja kipeäkin eli olen vaan. Ulkona on jo lämmin ja mukava istuskella lämmössä takapihalla ja muistella.

Lämpöä kesäänne ja mukavaa kesäkuun jatkoa!