Meillä on hiljaisuus ja suru. Meille niin rakas menetti puolisonsa nopean, vaikean sairauden takia. Jäljelle jäi tyhjyys, sanaton hiljaisuus, pelko rakkaan jaksamisen puolesta. Kaunis sunnuntaiaamu näytti kauneuden kaiken tuskan äärellä. Elämä on hetki ja se päättyy niin äkkiä. Kiittäkäämme joka hetkestä ja rakastakaamme, kun se voi olla viimeinen hetki.
Mä kuvasin ja imin voimaa tuosta näkymästä. Luonto antaa vaan niin paljon mulle, meille, kaiken tämän keskellä.
Tänä aamuna kuvasin järveä, kun väriloisto oli mahtavaa. No en saanut sitä kännykällä talteen.
Elämän on jatkuttava ja yritämme tukea ja selvitä itse. Jokainen päivä on lahja ja jokainen tapaaminen on ihme.
Kiitän, kun sain tutustua häneen, jonka aika oli mennä niin nuorena. Onneksi emme tiedä huomisesta ja lähtömme aika on arvoitus.
Sekava postaus, mutta nyt ei vaan jaksa muuta.
Kiitos kaikille, joille olen häiriköinyt! Ja teille, jotka jaksatte kulkea mukana, olette parasta! <3
Voimia sinulle kestä tämäkin suru, voimia hänelle jolta suru vierestä vei rakkaan.
VastaaPoistakauniita kuvia olet ottanut, luonto lohduttaa.
"Koskaan ei tiedä onko aikaa paljon vai vähän. Yhtäkkiä vain huomaa, se päättyikin tähän."
VastaaPoistaVoimia teille kaikille käsitellä tämä suuri menetys, sekä kestää suru ja ikävä ❤︎
Osanottoni suureen suruunne. Voimia <3
VastaaPoistaOsanottoni ja voimahaleja
VastaaPoista