perjantai 25. syyskuuta 2020

Kesä kuplassa ja ruskakuvia

 

Kesä on mennyt ja syksy saapunut, vaikka muutama päivä on ollut kesäisen lämmin. Illalla pimeys saapuu aina nopeammin ja sumuja on paljon.

Kesä meni kuplassa kotona, johon miehen sairaus vaikutti paljon kaiken muun ohella. Itse olen opetellut hoitamaan asioita ja tekemisiä enemmän kuin ennen. Mielestäni olen selvinnyt aika hyvin, vaikka totaallisia väsymisiä tulee usein.
Puut on katoksessa ja piha tyhjennetty sadosta. Mies on keräillyt marjoja. Minä olen säilönyt, mitä on saatu sisään asti. Ikkunat pesin, mies auttoi isommissa, alkuviikosta. Verhotkin sain vaihdettua eli taas yksi ruksi dodo-listassa.
Lapsia ja lapsenlapsia näimme kesällä muutaman kerran, mutta ystäviämme emme kertaakaan. Kesällä yleensä tulee tavattua enemmän, mutta ei tänä kesänä. Soittoja olen saanut enemmän ja aivan yllättäviltä tahoilta. Kiitos heille kaikille! Itse en ole jaksanut edes soitella, anteeksi.
Kesän kohokohdat. Tonttutytön nukahtaminen mun viereen. Isomman lapsenlapsen lämmin halaus, kun näimme pitkästä aikaa. Ilta kasvarissa tytön ja viinilasin kanssa. Kummankin lapsen käynti meille ja se suuri apu, jota he ovat meille perheineen antaneet.
Mitä syksy ja talvi tuokaan eteen? Me emme voi eristäytyä enää enempään. Jospa edes lapsia saisimme tavata, vaikka emme jaksaisi ajella kuin kauppaan. Ehkä saamme jatkaa edes tässä kunnossa.
Maisema ikkunasta on värikäs ja näkyy puhtaan ikkunan takaa paremmin. Syksy on vaan niin kaunista aikaa. Jatkan syksyhommia ja se saa jäädä tekemättä mitä en ehdi.  Tästä on hyvä jatkaa talvea kohti.

Kiitos lukijoille, teille tätä teen! 
Minun harrastus kaiken keskellä ja kaikesta poissa olevana. 

Hyvää lämmintä syyskuista viikonloppua kaikille!                                            

keskiviikko 16. syyskuuta 2020

laiska luettelee tekemisiään, ahkera vaan tekee

Polttopuut on liiterissä. Minulla oli tehotiimi apuna muutaman tunnin, mutta itse aloitin ja lopetin puunajon. Liiteri on aika täynnä ja kaikki kuivat puut on siellä. Ehkä riittää talveksi, jos kovia pakkasia ei tule.
 
Nuo pinot jäi vielä kuivumaan peltien alle. Sieltä saa keväällä puuta, jos tarvetta on. Lavat on korjattu peltien alle ja painoja lisätty päälle. Jospa kestäisivät myrskyt ja lumet. Korjaillaan, jos tarvetta on. Mikään pihan komistus tuo ei ole, mutta katseen voi aina kääntää muualle.

Aamulla puoliunessa ikkunasta odotti tämä näky. Minun oli tarkoitus palata sänkyyn piipahduksen jälkeen, mutta se vaan unohtui.
 
Känny käteen ja rantaan kuvaamaan. Yöpuvun helmat kastuivat, mutta unihiekat katosivat. Oikeata kameraa tuli taas kerran ikävä, kun tuota katseli.
Pakkohan tuo oli kuvata ja ikkunan läpi ei kännyllä olisi onnistunut. 
Kunnon sumua ei tullut, vaan alkoi sataa. Kun tulin sisälle keittämään aamukahvia, jo ensimmäiset pisarat putosivat kattoon. Sadetta onkin piisannut melkein koko päiväksi. 
Keräilimme tuoleja ym pihalta, kun myrskyä on luvattu. Juomavettä on kannuissa ja roikat valmiina, jos sähköt menee. Pakastimiin ja jääkaappiin on saatava virtaa jo muutaman tunnin jälkeen. 
Tämä voi monesta kuulostaa liioiteltu, mutta olemme kokeneet aika monta myrskyä viimeisen kymmenen vuoden aikana. On helpompi kokea myrsky, kun saa janoonsa vettä ja ruokaa riittää muutamaksi päiväksi, jos tiet on täynnä puita poikittain. 
Toivokaamme, että myrsky menee ilman suuria tuhoja! 

Palailen taas kehumaan laiskan puuhailusta. Ahkerat tekee ja laiskat kehuu, vai kuin se meni? Voikaa hyvin.
Molla

lauantai 5. syyskuuta 2020

syksyinen tervehdys teille

 

Säilömistä,

ruuantekoa,
siivoamista,
puunkantoa..


siitähän nämä syksyiset päivät on täyttyneet. 
Kameraa olen ulkoiluttanut parina iltana maisemia tallentaen. Päivät menee pikakelauksella, että ei mukana meinaa pysyä. Toisekseen kiva, että tekemistä on. Koskaan ei tarvitse tekemistä etsiä, vaan se tulee ihan itse paikalle.
Nyt on tuulinen ja sateinen päivä ja saa luvan kanssa viikonloppuilla.

Mukavaa syksyistä jatkoa kaikille!

keskiviikko 26. elokuuta 2020

varautumista talvea ajatellen

 

Mörrimökyn pesä? tien reunalla. Muistoja Asta-myrskystä, että totuus ei unohtuisi

Syksyn harrastus: puut katokseen jäi mulle. Hiukan olen jo saanut hommaa alkuun. Kroppa on sitä mieltä, että enemmänkin on tullut tehtyä, mutta ei. No oli nuo pinot hiukan korkeampia tänään kuin tuossa kuvassa.
Tuosta peltien alta klapeja siirtelen kottikärryillä muutaman kuorman päivässä muiden hommien ohessa. Me lämmitämme pääasiallisesti puilla talvella eli puita menee. Mies on tuon homman hoitanut viime vuosina, vaikka ennen olikin mun homma ainakin osaksi. Nyt hänen sairauden takia yritän kärrätä nuo. Rankkaa on, mutta hiljakseen teen. Kai tätä syksyä vielä riittää. Taukoja ainakin muistaa pitää tarpeeksi, hih.
Pieni enkeli kantoi viikonloppuna vettä uudella sankollaan.
Kesäkurpitsa kukkii ja muutama on tullut jo ruuaksi asti.
Punajuuri kasvaa ja tuottaa satoa.
Näin lennokkaasti jalka nousee nuorena. Hän juoksi välillä mun luo ja takaisin miesten luokse.Meno oli lennokasta koko ajan. Lapsi on saanut mennä ja ulkoilla paljon, kun jaksaa mennä puoli ilmassa koko ajan. Niin reipas tyttönen.
Puolukka alkaa punastua, vaikka keräämistä saa vielä odotella.

Minä jatkan puiden kanssa seurustelua. Taukojen välillä yritän muistaa siirrellä myös kottikärryjä.

Kauniita syyspäiviä teille!

keskiviikko 19. elokuuta 2020

Päivitystä Majalta

Eräs ilta ihan vaan meidän rannalta. Mä niin nautin näistä maisemista niin kauan kuin mahdollista.
Säätiedoitus lupasi melkein pakkasta ja me haimme nuo illalla sisään. Ja mä paloittelin ne pakastimeen ja osan laitoin soseena.  Niin vähän olemme saaneet satoa tänä kesänä, mutta nuo nyt odottaa talvea ja oon onnekas.

Pientä hämärää valoa jo niin syksyiseen iltaa. Kuulin, että saan nuoremman lapsenlapsen meille viikonlopuksi. Joo tiedän sen olevan riskin, mutta haluamme ottaa sen. Elämä on aina riski ja nyt mietitään,  mikä on tärkeintä. Me olemme täällä ja emme käy missään. Ja meille tuo iloa lapset ja lapsenlapset eli me suomme ne itsellemme. 

Kaikkea hyvää teille, jotka tänne löytää! Elämme vaarallista ja vaikeaa aikaa ja emme vaan tiedä kaikkea vaaroista. Voimme vaan yrittää parhaamme. Voikaa hyvin!

maanantai 10. elokuuta 2020

orvokkeja ja ahdistusta

 

Maisemia meidän rannalta,mistäs muualta. Kotona vaan ollaan ja järveä tuijotellaan.
Tyttö oli pari yötä miehensä kanssa meillä. Nukkuivat asuntovaunussa omassa rauhassa. Vietimme tytön kanssa illan viidakossa ja paransimme maailmaa. Kiitos lapseni olin niin tuon tarpeessa. Meidän kasvihuone kukkii, mutta satoa emme ole saaneet. No aina ei voi onnistua, ei edes joka vuosi. Tutkimme tilannetta ja jos luoja suo olemme viisaampia ensi vuonna.
Kävimme myös tyttäreni kanssa metsässä. Mä itse löysin kantarelleja ja mustia torvisieniä, vaikka jaksoin liikkua tosi vähän. Oi ihanuus, kun itse sain kerätä. Tuo maisema oli myös sielua voimaannuttava, vaikka odottelin vaan tyttöä. Aina voi somettaa, kun ei jaksa muuta.
Puhelin soi, kun siivosin mustikoita, miehen keräämiä. En tunnistanut numeroa, mutta mulla on tapana vastata. Mun vaki kampaaja soitti ja kysyi haluanko orvokkeja. Olin ihan plöö ja sain sanottua, että joo. Kohta hän kurvasi pihaan ja toi noi kaikki. Kerrankin olin ihan  sanaton. Kaksi pitkää laatikollista, houh. Niitä nyt tuossa ihaillen ja ajattelen, että en mä taida olla ihan paska akka.

Elämä on potkinut isoin potkuin, mutta myös antanut iloa ihan odottamattomalta taholta. Moni asia roikkuu hoitamatta ja se ahdistaa minun laista. 

Ilma viileni ja käpystelin tontilla katsomassa odottavia hommia. Väsyin jo ajatuksesta, kuinka ne jaksan eli tarvitsin päivätorkut. Ei hyvältä näytä, taitaa olla tekemätön paikka mulle. Katsellaan ja yritetään edes, prinsessapäivät on ohi multa.

Voikaa hyvin ja mukavaa elokuuta!

keskiviikko 29. heinäkuuta 2020

huonoja kuvia ja saamattomuutta


Iltaa!
Vettä satelee, mutta päivällä oli poutaa. Mies keräsi taas muutaman litran mustikoita ja mä siivosin ne ja pakastin. Hän on jaksanut monena päivä kerätä hiukan marjoja kävelyn ohella. Olen myös aloitellut säilömään muutakin eli päivät menee joutuisasti. Kotihommat ja säilömiset työllistää hyvin tälläisen laiskan puoleisen mummon.
Kuvia olen ottanut tosi vähän, kun kaikki kuvattava on purkissa tai pakkasessa, kun asia tulee mieleen.
Läheisillä on ollut suuria elämänmuutoksia ja ne ovat valvottaneet ainakin minua. Pojalla tuli vielä suuri vesivahinko asuntoon ja sekin harmittaa. Asioilla on tapana järjestyä, mutta sekään ei aina lohduta.
Touhuilen täällä voimien mukaan ja postailen, kun aika on.
Voikaa ystävät hyvin ja nauttikaa kesästä myös sateesta!
Palaillaan....