perjantai 7. tammikuuta 2022

Muutosta tulossa, mikä tekee kodin

 

Elämä on täynnä muutoksia. On aika kerätä oman elämän raameja, haalia tavaraa ympärille. Isompi pöytä, jonka äärelle perhe mahtuu, useampi sänky, kaappeja kaikkien vaatteille jne...

Lapset muuttaa pois ja tarpeet muuttuu. Joku ihmettelee isoa asuntoa. No lapsilla on puolisot ja lapsia, haluamme heidät majoittaa tänne. Asumme keskellä ei mitään ja hotellit on kaukana. Iso pakastin säilöö ruuat, kun kaupat ja kuppilat on kymmenien kilometrien päässä. Mikä ilo on herätä lapsien ääneen aamulla ja höpsötellä yöasuissa pitkin aamua lapsenlapsien kanssa.

Sitten tulee eteen asunnon iso remontti, johon meillä ei ole varaa tai emme halua lainaa enää tässä iässä. Ja alkaa tulla sairauksia kummallekin ja kaiken hoitaminen vaikeutuu. Lapset auttaa, mutta heillä on oma elämä.



Tulee tarve etsiä uusi asunto. Onneksi meillä on eräs, joka haluaa ja on varaa korjata tämä meidän kotimme. Tämä on ollut vuosikymmeniä meidän turvapaikka, ensin mökkinä ja nyt kotina.
Mutta mistä löytyy meille koti ja mitä me siltä haluamme. Mikä on meille kodissa tärkeää Sitä olemme pohtineet viime aikoina paljon.
Viihdymme miehen kanssa yhdessä, mutta kaipaamme omaa tilaa ja tekemistä. Mies katsoo televisiota, joka ei minua kiinnosta. Mä rentoudun näpertämällä kaikkea ja se vaatii pöytä tilaa ja säilytystilaa. Yöllä pitää pystyä liikkumaan ilman, että häiritsee toista.
Muutossa on tärkeää kenen kanssa muuttaa ja meillä se helppo.
Maisemasta pitää luopua varmasti ja luonnon rauhasta, ehkä pystymme. Tulemme tänne vierailulle, jos oikein tiukkaa tekee.
Tavaroista tottakai luovutaan. Jotain tavaroita lapset ja lapsenlapset haluaa ja heillä ei ole nyt mahdollisuus niitä ottaa. Mihin mä ne säilön? Tyttö painii samojen ongelmien kanssa, yksin. 
Poika on etsinyt asuntoa meille ja onpa vaikeaa löytää, kun mies ei haluaisi paikkakuntaa muuttaa, no en kai minäkään. Vaikeaa on, kun itse ainakin olen aina kotona ja harrastan myös kaikkea kotona. Jos maailman tilanne muuttuu, haluaisimme myös nähdä muutamaa ystäväämme. No se vaatii yöpaikkaa heille. Tai tyttökin voi tulla yöksi tai lapsenlapset...
Täältä ei vaan löydy mitään ja ehkä vaihdamme paikkakuntaa. Jos löytyisi edes sieltä läheltä, ja pääsisimme piipahtaa täällä.

Oletko miettineet, mitä mahtuu mukaan pienempää asuntoon? Ja mikä teille on tärkeää kotona? Onko se sänky ja keittiö, vai haluatteko tilaa myös harrastuksille?

perjantai 31. joulukuuta 2021

Hyvää uutta vuotta 2022!

 

Joulu meni miehen sairastaessa. Onneksi ei ollut sitä pahaa koota, kun tyttö oli meillä vapaapäivillään. Jouluruokia pakastin, kun kahdestaan ei kaikkea jaksettu syödä. Mies saa nauttia niistä, kun aika on. Tytön vaunun lämmitys reistaili ja kaksi "viisasta" naista ei kaikkea osannut. Sähkön avulla hän tarkeni koiransa kanssa nukkua vaunussa.

Mielenkiintoinen joulu ja ihan hyväkin olosuhteet huomioon ottaen. Erilaisia muistoja ainakin jäi ja siitäkin selvittiin. Mieskin alkaa olla paremmassa kunnossa.

Kahdestaan vietetään tätäkin päivää ja halusin täälläkin piipahtaa.

Toivottavasti ensi vuosi on kaikilla parempi ja onnekas! 

Voikaa hyvin ja olkaa terveinä!

torstai 23. joulukuuta 2021

Hyvää joulua!

 

Harmaat ja vanhat tontut ovat seurana meille joulun aikana.
Takkatuli lämmittää meidän vanhojen jäseniä.

Lahjaksi saadut kynttilät ilahduttavat pöydällä ja vuoronperään tuikkivat meille valoa. Ostin myös kukka-asetelman, kun emme enää hanki kuusta sisälle. Kuuset saavat ilahduttaa meitä pihalla.

Kaikki on valmiina joulua varten ja saamme odottaa rauhassa pyhiä

Toivon teille kaikille hyvää ja rentouttavaa joulun aikaa!


maanantai 20. joulukuuta 2021

joulun odotusta

 

Leivoin muutaman kanelipullan. Niistä tulee mahtava tuoksu ja maistuuhan ne kahvin kera.

Neitokainen täytti 4-vuotta. Piipahdimme juhlimassa etukäteen. Pöytä oli katettu kaikilla herkuilla.
Jogurttia oli jääkaapissa ja juustonjämiä pakastimessa. Leivoin lauantai-illan herkuksi kinkkupiirakan. Jäi tuosta sunnuntaiksi lapsillekin maistiaiset.Tuohon upposi hyvin kaikki jämät ja taas vältin ruokahävikkiä.
Kynttiläpaketti ilmestyi pöydälle ja iso kassillinen muitakin kynttilöitä, jotka purin jo eteisen laatikkoon odottamaan joulua. Tuon paketin jätin koristamaan pöytää.

Lahjoja ostin vaan pikku neidille. Muilla on liikaakin kaikkea ja tarpeellista en osaa heille ostaa. Suklaata saavat, se ehkä maistuu. Muutaman joulukortin kirjoitin, lähinnä vanhoille sukulaisille. Jos torttuja jaksaisin tänään muutaman paistaa, kai se joulu sitten tulee.
Ruokakaupassa täytyy viikolla käydä, mutta muuten pysymme jo täällä koko joulun ajan. Tyttö tulee vaunuilemaan pihalle pariksi päiväksi. 

Päivät seuraa toisiaan ja joulukin tulee aikanaan, vaikka tilanne olisi mikä.

Toivon teille rauhaisaa joulun odotusta!

maanantai 6. joulukuuta 2021

Hyvää itsenäisyyspäivää!

 

Kynttilä palaa pöydällä itsenäisyyden kunniaksi ja äidin muistolla. Äiti menehtyi 34-vuotta sitten ja tämä päivä tuo niin paljon muistoja mieleen.

 

Eilen illalla oli 24 astetta pakkasta ja tämä aamuna -7 astetta. Terassin ikkunat olivat saaneet kuurankukka koristuksen.
Aurinko jaksaa pilkistellä välillä pilviverhon takaa. 

Sain lisättyä mattoja lattioille, kun pakkanen alkoi kiristyä. Pakastimet myös sulatimme. 
Poika piipahti ja nosti joulukoristelaatikon alas, jospa laittelisin muutaman koristeet jo esille.
Kun käymme kaupassa, voisin ostaa torttutaikinaa ja paistaa muutaman tortun. Siitähän tulisi tuoksua ja kahvin kanssa herkkua. Näillä " suurilla" ahkeroinneilla odottelemme joulua täällä.

Mukavaa joulukuun jatkoa kaikille!


sunnuntai 21. marraskuuta 2021

marraskuu lipuu käsistä

 


Laitoin tuikut palamaan terassin ikkunalaudalle joku iltapäivä.

Päivät ovat olleet tosi harmaita aamusta iltaan
Tänään valo pilkahti hiukan aikaa pilvien välistä ja myöhästyin sen kuvaamisesta
Yöllä saimme hiukan lunta maahan ja ainakin hetken piha on siistimmän näköinen.

Päivät menee pakollisissa kotihommissa. Joulua voisi alkaa edes ajatella, mutta kai se tulee itsestään. Elämä on jotenkin välivaiheessa, mistään ei saa kiinni. 

Kuu kurkistelee ikkunan takana ja järvi toistaa sen hohdetta. Me voimme ihan normaalisti ja aika karkaa. 

Palailen taas, jos jaksan kuvailla ja keksin kirjoittamista. Nyt on kuvaaminen jäänyt melkein kokonaan tekemättä.

Kaikkea hyvää teille sinne!

torstai 4. marraskuuta 2021

Kiitos teille kaikille! Ootte suuri tuki mulle.

 

Syksy on ollut kaunis, mutta myös tosi harmaa ja valoton. Vai onko se valottomuus vaan omassa mielessä, en tiedä. Näkymä rantasaunan nurkalta joku ilta, kun jaksoin ottaa kännyn taskusta kuvaamista varten.

Miehet ovat pystyttäneet katosta traktoria ja työkoneita varten. Ylätontti näyttää rakennustyömaalta, mutta sehän se varmaan onkin. 
Ilta-aurinko laski naapurin metsään autotallin nurkalta. Pienet hetket luonnossa antavat voimaa aina.
Tyttönen istui leikkimään lattialle, kun ruokaa tein. Aluksi hän oli mun seurassa, mutta leikit veivät voiton. Hyvä niin. Hänestä on ollut niin paljon iloa meille kaiken keskellä. Olemme niin onnekkaita noista lapsenlapsista kuten myös lapsista. Elämä jatkuu heissä ja se onni, kun tulevat ilahduttamaan meitä.
Tänään poltin ikivanhoja kuittejani grillillä. Ne olivat odottaneet poistoa jo pari kuukautta työhuoneen lattialla. Miksi ei voi poistaa ajoissa ja hävityskin vie kuukausia? Miehen kuitit on lajittelematta, houh.

Syksy on ollut tosi "kiireinen". Kaikki tuntuu painavan päälle. Omat asiat, lapsen asiat, pää vaan surisee. Osaanko tukea lasta suuressa surussa ja auttaa edes jotenkin? Omat päätökset tulevaisuuden suhteen? Onko minulla oikeita sanoja, onko mun halaus riittävä? Olen lieden äärellä ja teen heille ruokaa, vanhan ajan muistojen, kuuntelen, en voi muuta.

Kiitos ja halaus teille lukijoille! Kiitos soitoista ja tuesta! Olen niin kiitollinen kaikesta. 

Valon pilkahduksia syksyynne! Tulen taas paikalle, kun aika on ja voimia.
Rakkaudella Molla.