maanantai 15. maaliskuuta 2021

melkein matkoilla ja koneiden metkut

 

Tytön tuoman jouluasetelman hajoitin ja istutin kahteen ruukkuun. Ne alkoivat heti kasvaa, kun pääsivät pienestä tilasta pois. Kaktuksetkin ovat viihtyneet ikkunalla. 

Valoilmiö taivaalla. Oliko ilta vai aamu, en muista. Harmaita päiviä on taas ollut ja pienikin valo täytyy kuvata.
Viikko sitten ajelimme katsomassa pojan remontin tuloksia. Hän on koko vuoden laittanut kotiaan ja me emme ole käyneet koko aikana. Uskalsimme lähteä, kun muutenkin olemme olleet tekemisessä. Oli outoa istua autossa läpi kaupungin, kun vuoteen en ole käynyt kuin  lähiruokakaupassa. Nytkin vaan ikkunan läpi katselin ja aika samalta näytti kuin vuosi sitten. 
Perillä olimme vajaan tunnin ja kotiin ennen lumipyryn saapumista. Heti se alkoikin, kun kotiin päästiin.
Mutta olipa pojan koti muuttunut, epäili melkein missä oli. Oma koti näytti sen jälkeen kovin nuhruiselta.
Tyttö piipahti talvilomallaan kukkakimppu kainalossa. Vuoden ekat tulppaanit mulla. Niin kauniit.
Meillä lapset asuvat lähellä, muutama kymmenen kilometriä välimatkaa, ja käyvät auttelemassa ja vointeja kuulemassa. Muiden kanssa emme sitten olekaan oltu tekemisessä.

Tänä aamuna tulikin taas lunta ihan sakeasti. Onneksi ei tarvitse lähteä tuohon keliin auton kanssa sotkemaan.
Pyykkikoneen puhdistus on ollut viikonlopun dilema. Olen puhdistanut sitä säännöllisesti ja etsinyt tietoa pesuaineista ym ja silti se oli taas järkyttävässä kunnossa. Saostumia oli ihan hävettävä määrä. Taidan olla liian vanha ymmärtämään nykykoneiden sielun elämää, houh.
Nyt siellä on pyykit ja täytyy mennä katselemaan tilannetta. Ehkä täytyy kaivaa pyykkilauta esille, jos sillä osaisi paremmin. Nykyvaatteet ei vaan taida kestää sitä käsittelyä.

PS. Nyt kone oli puhdas ja pyykit tuoksui puhtaalta, jospa tämä tästä taas.

Mukavaa viikkoa ruudun taakse!

sunnuntai 28. helmikuuta 2021

aamurusko, sininen hetki

Meidän grillipolku on lumen peitossa. En ole  jaksanut sitä lapioida, kun ei ole käyttöäkään. Jos joku haluaa grillailla, niin voin sen avata.
 
Joku aamu taivas loisti väri-iloa aamukahvi aikaan. Napsin kuvia kahvikuppi toisessa kädessä.

Loiste jatkui muutaman minuutin ja sitten taivas peittyi pilvien alle ja lunta alkoi sataa. 
 

Eilen kuu valaisi sinistä hetkeä järven yllä. Jos olisin kahlannut rantaan, kuva olisi parempi. Mutta enhän jaksanut sinne rämpiä, kun lunta on enemmän kuin mun kengän varressa on mittaa.
Lunta on "hiukan" seinän vieressä. Katolta on tuohon tippunut lunta, mutta sitä on jo poistettu. Onneksi nuo ikkunat ovat ylhäällä niin eivät kokonaan lumen alle jää. 

Tänään oli lauhaa ja iltapäivästä kaunistakin ulkona, kun aurinko tuli esille. Liukasta alkaa olla ja potkurin avulla liikuin pihalla puita hakiessa ja roskapussin kanssa. Luonto on tarjonnut parastaan, vaikka maailma muuten on arvoitus. Kun nostan katseeni ikkunaan, kuu kurkistelee minua ikkunan takaa. Vaikka yritän olla positiivinen, mietin tulevaa. Elämässä on haasteita olemisen kanssa ilman koronaakin ja nyt se taas nostaa päätänsä joka puolella. Yritän tehdä pakolliset työt ja olla vaivaamatta lapsia liikaa, onhan heillä omakin elämä. Ja voiko he enää edes tulla tänne meitä auttamaan tarpeen vaatiessa.
No sen näkee ja kaikella on tapana järjestyä. Anteeksi tämä vuodatus, nolo. Meillä on kuitenkin kaikki hyvin;  oma rakas koti, ruokaa ja lämpöä ja toisemme. Mulla on tapana huolehtia..liikaakin...ja nyt sillä on hyvä syykin.

Tästä mennään eteenpäin hetki kerrallaan, aamu, päivä, ilta, uusi aamu....Huomisesta ei tiedä, onneksi.

Kiitos teille ja kaikkea hyvää alkavaan kuun haasteisiin!

Palaillaan taas.

sunnuntai 21. helmikuuta 2021

viikon aurinkoisia hetkiä

 

Lunta ja valoa oksien välissä,

päivän viime säteet puiden latvoissa,
pellon takana puiden rivi,
kahvihetki aamuauringon valaistaessa hangen,
ilta-aurinko kultaa pihapuun oksia.

Talvi on kuten kuuluukin helmikuussa. Pakkasta, että talo paukkuu, lumikinokset ympäröi talon ja auringon valoa muutama ripaus. 
Parina päivänä lunta on satanut ja lisää on luvassa. 

Omista nurkista tulee vain kuvattua, vaikka olen mä taas ruokakaupassakin käynyt. Silloin vaan ei kuvaaminen muistu mieleen. Täytyy keskittyä, että kaiken muistaa lapulta hakea. Kotimatkalla kerää voimia, että jaksaa tavarat kantaa ja laittaa nopeasti paikoilleen. 

Aurinkoisia helmikuun viimeisiä päiviä kaikille siellä ruudun toisella puolella!

sunnuntai 7. helmikuuta 2021

tehotiimi katolla, omakoti asujan iloja

 

Nyt on ollut kunnon talvi, pakkasta

ja lunta olemme saaneet.


Onneksi mies jaksaa tuota käyttää, että saamme pihan ja tien puhtaaksi. Kolalla jäisi tekemättä, kun omaa tietä on hoidettavana kilometrin verran pihojen lisäksi.
Kaunista on, kun puut notkuu lumesta.
Tehotiimi tuli katon kimppuun, kun kaikki lumet ei ilman apua osaa alas tulla. Pieninkin olisi halunnut katolle, mutta jäi onneksi mummon kanssa pihalle.
Lumet tuli vauhdilla alas. Tuo katos pitää lumimassoja ylhäällä. Jos noita ei välillä tiputtele, on vaarana katoksen liikkuminen.
Nyt sopii taas uutta lunta katolle. 
Kumpikin lapsi auttaa vuorollaan raskaissa töissä, kun joka päiväiset hommat vielä hoidetaan itse. He tekevät ilman pyytämättä, mutta onhan se huono omatunto heitä vaivata. Olenhan minäkin tuolla ollut aikanaan, mutta nyt en enää mene. Vanhana on niin kömpelökin noihin hommiin. Onneksi on auttavaisia lapsia ja heidän perheitään. Isäänsä lapset tulleet; ahkeria.

Pesin tänään ruokavedelle astioita, kun kaivoremppa on tulossa. Ainakin on luvattu nopeaa aikataulua, mutta ruokavettä on varattava tarpeeksi. Onneksi se on ulkohommaa, kun tartunnat on täällä päin kohta tapissa. Meidän vanhojen täytyy ainakin pysyä kotona poissa tartunnoilta.

Mukavaa helmikuun jatkoa kaikille!





keskiviikko 27. tammikuuta 2021

Talvisia kuvia viime päiviltä

 





Kuvia omalta pihalta. Välillä on satanut lunta, räntää ja vettä. Aurinko on pilkahtanut ja ilmoittanut, että on vielä olemassa.
Päivät täyttyy kotihommista ja luonnon ihailusta. Onneksi valo lisääntyy vauhdilla ja kevättä kohti mennään. Kun metsä sulaa, elintila laajenee vaikka muu eristys jatkuisikin.
Jatkamme taapertamista täällä omassa rauhassa. 

Valoa elämäänne ja terveyttä!

maanantai 18. tammikuuta 2021

Kaunis viikon alku

 

Keskipäivän valoilmiö järvellä.

Puut ovat huurteessa pakkasen jälkeen.
Iltapäivällä taivas alkoi punertaa ja sumua nousi järvelle.
Onni on tuo vaihteleva luonto silmien edessä joka päivä. Viikon aikana on ollut kovaa tuulta, lumipyryä ja kireää pakkasta. Vanhassa talossamme on ilmanvaihto toiminut, kun joka puolelta on viima sisälle pyrkinyt. Vaatetta lisää ja puita takkaan, niin on selvitty.

Viikko alkoi kauniina talvisena ja pakkastakaan ei ole kuin ehkä -7 astetta.

Mukavaa viikon jatkoa kaikille!

lauantai 9. tammikuuta 2021

uusi vuosi ja vanhat tavat vanhoilla


 
Vuosi vaihtui ja olihan meillä ilotulitus = kausivalot ja jätkänkynttilä jäällä ja lumisade lisäksi. Kaunista oli katsella. Raketinkin näin järven takaa. Paukutusta kuulin enemmänkin.
Kauppaan piti suunnistaa tänäkin vuonna, vaikka ennen joulua vasta kävimme.
 
 
Kylätiellä kuvailin kännyllä taivasta, kun mies ajoi. Hiukan valoa jo pilkisti ja oli niin kaunista,mutta eihän mun kuva sitä toista. No onpahan todiste, että maailma on käyty tai siis lähikaupassa.

Lunta oli jo hiukan jouluna ja uutena vuotena.
Lisää on sadellut hiukan päivittäin ja viime yönä oli jo -15 astetta pakkasta. Kaunistahan ulkona on, kun kaikki on niin puhtaan valkoista. Lapsille, hiihtäjille ja  monelle muulle lumi tuo paljon iloa. Meillä se tietää puunkantoa, lumitöitä ja villasukkia jalkaan. Vanhan talon lattiat alkaa olla viileitä.

Vuosi on alkanut kuten entinen loppui. Majalla olemme ja aamu vaihtuu illaksi. Äänikirjat löysin, tai raaskin maksaa, käyttöön. Lukeminen on jäänyt vähiin, kun lasit pitäisi uusia. Saa muuta ajateltavaa, kun kuuntelen joskus kirjoja. Ulkoilla täytyisi enemmän, vaikka tuleehan täällä ihan pakollista ulkoiluakin. Jotenkin olen vaan niin jumittunut tänne ja aina tuntuu olevan asioiden selvittelyä ja kotihommia tekemättä. Seli, seli tekosyitä.

Oikein hyvää kuluvaa vuotta kaikille! Toivokaamme, että tilanne alkaisi rauhoittua ja saisimme tavata toisiamme ihan livenä. Meitä on kaksi ja olemme tottuneet tähän rauhaan. Moni ystäväni on tosi yksin, kun ei ole asuin kumppania seurana. Moni ei käytä nettiäkään, josta saa viihdykettä halutessaan.

Hyvää tammikuun jatkoa ja pysytään terveinä!