melkein matkoilla ja koneiden metkut

 

Tytön tuoman jouluasetelman hajoitin ja istutin kahteen ruukkuun. Ne alkoivat heti kasvaa, kun pääsivät pienestä tilasta pois. Kaktuksetkin ovat viihtyneet ikkunalla. 

Valoilmiö taivaalla. Oliko ilta vai aamu, en muista. Harmaita päiviä on taas ollut ja pienikin valo täytyy kuvata.

Viikko sitten ajelimme katsomassa pojan remontin tuloksia. Hän on koko vuoden laittanut kotiaan ja me emme ole käyneet koko aikana. Uskalsimme lähteä, kun muutenkin olemme olleet tekemisessä. Oli outoa istua autossa läpi kaupungin, kun vuoteen en ole käynyt kuin  lähiruokakaupassa. Nytkin vaan ikkunan läpi katselin ja aika samalta näytti kuin vuosi sitten. 

Perillä olimme vajaan tunnin ja kotiin ennen lumipyryn saapumista. Heti se alkoikin, kun kotiin päästiin.

Mutta olipa pojan koti muuttunut, epäili melkein missä oli. Oma koti näytti sen jälkeen kovin nuhruiselta.

Tyttö piipahti talvilomallaan kukkakimppu kainalossa. Vuoden ekat tulppaanit mulla. Niin kauniit.

Meillä lapset asuvat lähellä, muutama kymmenen kilometriä välimatkaa, ja käyvät auttelemassa ja vointeja kuulemassa. Muiden kanssa emme sitten olekaan oltu tekemisessä.

Tänä aamuna tulikin taas lunta ihan sakeasti. Onneksi ei tarvitse lähteä tuohon keliin auton kanssa sotkemaan.

Pyykkikoneen puhdistus on ollut viikonlopun dilema. Olen puhdistanut sitä säännöllisesti ja etsinyt tietoa pesuaineista ym ja silti se oli taas järkyttävässä kunnossa. Saostumia oli ihan hävettävä määrä. Taidan olla liian vanha ymmärtämään nykykoneiden sielun elämää, houh.

Nyt siellä on pyykit ja täytyy mennä katselemaan tilannetta. Ehkä täytyy kaivaa pyykkilauta esille, jos sillä osaisi paremmin. Nykyvaatteet ei vaan taida kestää sitä käsittelyä.

PS. Nyt kone oli puhdas ja pyykit tuoksui puhtaalta, jospa tämä tästä taas.

Mukavaa viikkoa ruudun taakse!