aamurusko, sininen hetki

Meidän grillipolku on lumen peitossa. En ole  jaksanut sitä lapioida, kun ei ole käyttöäkään. Jos joku haluaa grillailla, niin voin sen avata.
 

Joku aamu taivas loisti väri-iloa aamukahvi aikaan. Napsin kuvia kahvikuppi toisessa kädessä.

Loiste jatkui muutaman minuutin ja sitten taivas peittyi pilvien alle ja lunta alkoi sataa. 

 

Eilen kuu valaisi sinistä hetkeä järven yllä. Jos olisin kahlannut rantaan, kuva olisi parempi. Mutta enhän jaksanut sinne rämpiä, kun lunta on enemmän kuin mun kengän varressa on mittaa.

Lunta on "hiukan" seinän vieressä. Katolta on tuohon tippunut lunta, mutta sitä on jo poistettu. Onneksi nuo ikkunat ovat ylhäällä niin eivät kokonaan lumen alle jää. 

Tänään oli lauhaa ja iltapäivästä kaunistakin ulkona, kun aurinko tuli esille. Liukasta alkaa olla ja potkurin avulla liikuin pihalla puita hakiessa ja roskapussin kanssa. Luonto on tarjonnut parastaan, vaikka maailma muuten on arvoitus. Kun nostan katseeni ikkunaan, kuu kurkistelee minua ikkunan takaa. Vaikka yritän olla positiivinen, mietin tulevaa. Elämässä on haasteita olemisen kanssa ilman koronaakin ja nyt se taas nostaa päätänsä joka puolella. Yritän tehdä pakolliset työt ja olla vaivaamatta lapsia liikaa, onhan heillä omakin elämä. Ja voiko he enää edes tulla tänne meitä auttamaan tarpeen vaatiessa.

No sen näkee ja kaikella on tapana järjestyä. Anteeksi tämä vuodatus, nolo. Meillä on kuitenkin kaikki hyvin;  oma rakas koti, ruokaa ja lämpöä ja toisemme. Mulla on tapana huolehtia..liikaakin...ja nyt sillä on hyvä syykin.

Tästä mennään eteenpäin hetki kerrallaan, aamu, päivä, ilta, uusi aamu....Huomisesta ei tiedä, onneksi.

Kiitos teille ja kaikkea hyvää alkavaan kuun haasteisiin!

Palaillaan taas.