keskiviikon postireissu

 Aamulla oli tosi kaunista, kun aurinko alkoi valaista järveä. Kaipasin taas kunnon kameraa, sillä ehkä olisin edes hiukan saanut värejä kuvaan.

 Postireissulla kuvailin sammalta puiden alta.

 Peltotien takaa näkyy hiukan peltoa ja järveäkin.

 Tässäkin oli kunnon metsä ennen Asta-myrskyä ja nyt vaan risuja ja heiniä. Istutetut taimet ei tuolta vielä erotu.

Meidän kotitie; kapea ja mutkainenkin. Koko tie on yhtä kävelytietä, kun liikennettä ei oikeastaan ole. Tien vieressä on vielä muutama puu naapurin mailla, mutta talven aikaan nekin hakataan kuulemma pois. Nyt on ainakin kuva muistoksi ja eipä sitten kaadu ainakaan tielle myrskyssä.

Alkuviikosta oli hääpäivämme ja minäkin taas vuosia täytin. Kaupungissa kävimme asioilla ja samalla syömässä. Muuhun juhlaan ei ollut aihetta.
Moni karsastaa nykyisin vanha sanaa, mutta itse koen olevani vanha, en seniori, enkä mikään muukaan. Vanhuuseläkeläinen on vanha ja sillä siisti. Aikuisuus ja nuoruus on eletty ja on tään aika.

Mies sai flunssan ja kauhulla odotan sitä itselle. Keväällä olin kipeänä tosi kauan. Mutta e on vaan otettava vastaan, mikä on tulossa. Jospa mies malttaisi lepäillä tarpeeksi.

Mä yritän kannella puut ja kokata jotain, joka maistuisi miehelle. Onneksi syystyöt alkaa olla paketissa.

Mukavaa viikon jatkoa teille lukijani!

postaus tyhjää tyhjemmästä

 Maaruskaa vielä hiukan näkyy

 Yllättävän paljon puissakin on vielä lehtiä.

 Olimme pienellä reisulla. Rivitalon vierasparkkipaikka oli täynnä jonkun asujan autoja ym. No meidän auto mahtui, mutta ihmettelin vaan asian laittaa. No olkoon, asia ei kuulu mulle, otin vaan kuvan. Taidan olla kukkahattumummo.......menen nurkkaan häpeämään.

 Pannarin paistoin sunnuntaina. vanhakin tarvitsee lohturuokaa ja makeaa. Taas häpeän, hyi mua.

Pikkureissulta muutama kuva, kun taivas oli kaunis....kamera ei vaan toimi, nyyh.

Reissu taas ruuhkaannutti kotihommat, kun olen vaan niin hiiiiidaaaas kaikessa. No piipahti meillä vieraitakin, mutta se oli vaan piipahdus.
Sytykeruusuja pyörittelin yhden iltapäivän ja dippasin toisen ja taas sytykkeet riittää takan sytykseen.

Mietin tuossa illalla, kuinka onnekas oon, kun sähkö pelaa. Olemme niin riippuvaisia sähikäisestä kaikesssa ja toinen on vesi. Kun ne pelaa, elämä on helppoa. Kun kaivossa on vettä ja sähköpumppu pelaa, ihanaa.
Juu järvessä on vettä ja kaasulevykin pelaa. Mutta kaikki on hankalaa ilman noita kahta, vaikka toimeen me tullaan. Tylsiä ajatuksia, mutta täällä maalla monasti ajankohtaisia.

Kiitän aamusta, kun vesi tulee raanasta ja sähkö keittää keittimessä kahvin. Jääkaapista saa viileän leikkeleen ja juuston ja pyykkikoneen voi napista laittaa päälle. Kiitän myös tuosta maisemasta joka aamu, kun koskaan ei voi tietää kuinka pitkään voin olla täällä.

Nyt mä eksyin kaikesta. Olen elossa ja kaikki on hyvin. Tyhjästä vaan on vaikea kirjoittaa ja mun kamera on entinen. Ehkä mä kännyllä pärjään, kun vaan opettelen.

Mukavaa lokakuun jatkoa kaikille ja voikaa hyvin!

Mie palaan taas ......

lokakuun alun ihmettely

 Punaista ruskaa

 keltaista, oranssia ruskaa

 järvi lokakuussa

 hiukan tuulenvirettä

 keltainen koivu kuusien välissä

aurinkoinen koivu.

Ihmeen paljon puissa on lehtiä, vaikka torstainakin tuuli tuiverti kunnolla. Pakkastakin on ollut muutaman yönä, mutta lehdet vaan pysyy.
Eilen satoi ensimmäiset lumihiutaleet meilläkin, mutta maassa ne ei pysyneet. Aamulla oli katot valkoiset ja hiukan nurmikollakin huurretta. Kuvia olen nähnyt aika läheltäkin, että maa oli ihan valkoinen päivälläkin.

Tänään olin reipas ja sain siivottua. Pölypallerot jo alkoi silmille hyppiä, että oli pakko niitä alkaa häätämään. Kohta pääsee saunaan ja illalla puhtaisiin lakanoihin nukkumaan. Nyt Mollan kelpaa, hih.

Lenkitin kameraa pihalla hiukan, kun sade lakkasi ainakin hiukaksi aikaa.Tänään on tullut kuuroja vetenä ja räntänä ja sitten taas aurinko paistaa niin kauniisti. Minulla ei ole syyskukkia ja kesäiset ovat antikuvattavia eli puita täytyy kuvailla.

Muuten elämä on yhtä laiskottelua. Mihin kaikki tekemiseninto on kadonnut? Laittakaahan tulemaan Majalle, jos vastaan tulee!

Kuulaita syyspäiviä kaikille! Tulen taas tännekin, kun vaan keksin juttua mun tyhjästä elämästä.

PS. Kävin mä kaupungissakin. Mutta olin niin ihmeissäni moisesta hulinasta, että kuvaaminen unohtui. Sitä se tekee, kun mummo ihmisiä näkee, ihan pelotti ;)

Mihin syyskuu katosi?

Kauniita, sumuisia pakkasaamuja on jo ollut monta. Onneksi saimme kaikki kasvit ulkoa pakkasia sisälle.

 Tänään oli lämmin syksyinen päivä. Viime yönäkin lämpötila pysyi lämpimän puolella.

 Kärpässieni on kasvanut kukkapenkkiä koristamaan.

 Pihlaja kasvaa kuusen kyljessä ja lehdet ovat saanet syksyväriä.

 Järvi on tyyni kuin rahoittuisi ennen talvea.

 Aurinko valaisee vastarantaa.

Tummiakin pilviä seilaa taivaalla.

Kasvit on kaikki sisällä ja mies reippaana keräsi puolukoitakin talvea varten. Rantasaunan viemäri taas toimii ja ikkunatkin pesimme. Kukkasipuleita istutimme hiukan lisää mullan alle. Pihalta nostelimme kalusteet suojaan, mutta pavilla kalusteet on paikoillaan. Ne yleensä ovatkin siellä koko talven paitsi pehmusteet vien suojaan. Ehkä siellä vielä istutaan, jos tämäkin verran lämpöä riittää.

Täällä alkaa olla kaikki valmiina talvea varten. Pihaa emme paljoa haravoi, kun ei ole isolehtisiä puita. Mies ajaa leikkurilla lehdet ravinteeksi nurmikon päälle. Ehkä näön vuoksi voisi haravoida, mutta kun muutakin tekemistä riittää niin tuosta laistetaan.

Syksyvaloja myös asenneltiin ja lyhdyt on paikoillaan. Valot on ajastimen takana ja lyhtyihin vie vaihtelevasti kynttilöitä. Täällä on vain kuu pihavalona, niin kaipaa pieniä valonlähteitä pimeyden keskelle. Onneksi naapuritkaan ei täällä häiriinny, vaikka valoja asentaisi hiukan aikaisemmenkin.

Huomiseksi ainakin on tänne luvattu lempeää syksysäätä siis nautikaamme siitä.
Oikein ihanaa syksyistä viikonloppua kaikille!

syyshommia ennen ekoja hallaöitä

 Syksy alkoi painaa tosissaan päälle ja yöt on viilenneet vauhdilla, toki myös päivät. Keräilimme kasvihuoneesta ja ulkoa kaikki syötävät pois. Jotakin pieniä alkuja sai jäädä, jos vaikka lämpöä saisivat ennen pakkasia. Kun emme lämmitä kasvihuonetta, niin täytyy olla ajoissa liikkeellä.
Sato jäi pieneksi tänä vuonna. Meillä oli heinäkuussakin viileitä öitä. Kasvit ei varmaan saaneet tarpeeksi lämpöä tuottamiseen. Makupaloja sentään saimme ja tomaatteja kypsyy pöydän kulmalla vielä moneen asiaan.

 Onpa meillä kaunis ja tyylikäs alapiha, hih.

 Kun rakensimme mökkiä ja saunaa noin 40-vuotta sitten, laitoimme tuon likakaivon pesuvesiä varten. Laajennuksen aikaan se jäi vain saunavesille ja hyvinhän se on toiminut tähän asti. Nyt alkoi hidastella ja täytyi kaivaa esille ja hiukan parannella. Kaivo oli kunnossa ja mies paranteli putkistoa.
Täällä rannalla ei auta pesuvesiä luontoon laskea ilman suodatusta. Talosta meillä meneekin vedet imeytyskenttään.
Nyt olemme sitten saunoneet sisällä. Onneksi on vettä satanut, mutta silti jaksotan pesukoneiden käyttöä.

 Ruusutkin napsin ulkoa maljakkoon. Etuosan kukat kestivät vaan pari päivää, mutta nuput kukkivat vielä.

 Vesimelooni oli pieni, mutta tosi maukas.

Aurinko paistoi taas illalla kauniisti. Taitaa tulla kylmä yö. Onneksi mikään ei enää palennu ulkona.

Ikkunoita olen katsellut taas kauhulla, aivan hirveän likaiset. Kukahan ne haluaisi tulla mulle pesemään ;) Taitaa taas napsahtaa mun hommiksi, plääh.

Aurinkoisia syyspäiviä kaikille!

Mä saan enemmän onnea kuin ansaitsen

 Mehustin vähät viinimarjat ja aroniat. Nyt ennätin kerätä marjat ennen lintuja.

 Kamera kädessä illalla rannalla.

 Mummon pikkuapulainen piipahti isänsä kanssa, kun äiti oli töissä. Isänsä auttoi hommissa, joita emme kahdestaan osanneet tehdä ja me nautimme pienen tyttösen seurasta.
Toinen lapsenlapseni muutti ekaan omaan kotiin ja käy töissä.
Mikä onni on omistaa aikuinen ja pieni lapsenlapsi. Saan elää ja seurata kahta niin erilaista elämää. Siinä sivussa myös lapsieni elämä ja heidän vaativat työt.
Tämä mummo on onnekas kaikkien kanssa ja onneksi miehen geenit on periytyneet enemmän kuin minun.

 Kurpitsaa on purkitettu pari erää talvea varten.

 Joku aamu viiden aikaan, kun jalat vaati lenkkeilyä kesken unien kuvasin järveä.

 Pilviä on taas tuijoteltu,

 vaikka olisi muutakin tekemistä,

 kun ne vaan niin kiehtoo mua.

 Rannan kasvitkin ovat kauniita.

Taas pilvikuva, anteeksi.

Olen päässyt hiukan säilömisen makuun, kun iso kurpitsat kasvaa sentään. Kesäkupitsaakin olemme saaneet syödä ja muutama kurkkukin tulee leivän päälle. Purkkiin asti ei taida kurkkua tänä syksynä tulla. Tomaatit alkaa nyt vasta kypsyä, mutta on ne makoisia.

Rouskuja on hiukan purkin pohjalla suolassa ja tatteja kuivattuna iso rasiallinen. Nuo kaikki on kerätty melkein meidän tontilta. Jospa joku päivä menisi auton kanssa katselemaan kantarelli- ja vahakaspaikkoja.

Tänään aamulla oli kova ukkonen, mutta vettä emme paljoa saaneet. Kaivossa on vielä vesi riittänyt, kun ratasaunalla olemme käyneet pesulla. Tänään kävimme suihkussa sisällä ekan kerran, kun rantasaunan viemärissä oli ongelmia.

Tälläisiä kuulumisia Majalta. Hyvää syyskuun jatkoa teille lukijani!

elokuun viimeinen päivä Majalla

 Maaruskaa näkee paljon jo metsässä kuivuuden takia. Kaunista, mutta jotenkin surullista tähän aikaan.

 Lentokoneiden reitti kulkee meidän yli. Monta kertaa päivän aikana näkee koneita taivaalla. Ihmiset matkustaa eri syistä eri paikkoihin.
Joku päivä seisoin meidän tien päässä ja ajattelin, kuinka hyvä tunne jäädä siihen. Enää ei ole pakko lähteä, saa vaan seistä tien päässä, kotona. No kaupassa minunkin on käytävä, mutta muu meno on hyvin vähäistä. Paljon on saanut aikanaan mennä töihin ja nyt saa vaan olla. Olen onnekas.

 Äitienpäiväruusu on istutettu penkkiin ja kuinka kauniisti se kukkiikaan. Yritämme saada sen talvehtimaan tuossa. Mulla oli monta ruusuja ja ne menestyi monta vuotta ulkona. Kunnes tuli melkein  lumeton talvi ja ne jäi peittämättä ja kaikki palentui.

 Grillipolulle vein kynttilät lyhtyihin valaisemaan polkua.

 Järvellä oli niin kaunista hetken, kun aurinko laski.

 Nyt taas kaipaan kunnon kameraa,

 tuo melkein viisitoista vanha ei vaan pelitä enää, no kännyllä mennään nyt.

 Aurinkokennovalaisimia löytyy

 ja oikeita kynttilöitä lyhdyssä,

 ja taas kennovalaisimia, kun ne vaan on niin vaivattomia ja ilahduttavat joka ilta.

Etuverannalla on oikea kynttilä lyhdyssä ja tuikkuja verannan sisäpuolella. Kynttilän kantaminen, ostaminen, on siis taas alkanut ja rahanmeno. Mutta haluan edes noita ilahduttamaan itseäni, kun käytännössä olen aina kotona.

Sieniä alkaa nousta tännekin ja lähiruokaa siis on tarjolla. Voiko ihminen olla onnellisempi? Lähiruokaa, valoiloa järvellä aamusta ja illasta, oma sänky omassa kodissa. Mulla on kaikki ja nyt ehkä on aika nauttiakin.

Me kaksi varista jatkamme venetsialaisia täällä.
Toivotan oikein hyvää alkaa syyskuuta kaikille!