keskiviikko 16. lokakuuta 2019

postaus tyhjää tyhjemmästä

 Maaruskaa vielä hiukan näkyy
 Yllättävän paljon puissakin on vielä lehtiä.
 Olimme pienellä reisulla. Rivitalon vierasparkkipaikka oli täynnä jonkun asujan autoja ym. No meidän auto mahtui, mutta ihmettelin vaan asian laittaa. No olkoon, asia ei kuulu mulle, otin vaan kuvan. Taidan olla kukkahattumummo.......menen nurkkaan häpeämään.
 Pannarin paistoin sunnuntaina. vanhakin tarvitsee lohturuokaa ja makeaa. Taas häpeän, hyi mua.

Pikkureissulta muutama kuva, kun taivas oli kaunis....kamera ei vaan toimi, nyyh.

Reissu taas ruuhkaannutti kotihommat, kun olen vaan niin hiiiiidaaaas kaikessa. No piipahti meillä vieraitakin, mutta se oli vaan piipahdus.
Sytykeruusuja pyörittelin yhden iltapäivän ja dippasin toisen ja taas sytykkeet riittää takan sytykseen.

Mietin tuossa illalla, kuinka onnekas oon, kun sähkö pelaa. Olemme niin riippuvaisia sähikäisestä kaikesssa ja toinen on vesi. Kun ne pelaa, elämä on helppoa. Kun kaivossa on vettä ja sähköpumppu pelaa, ihanaa.
Juu järvessä on vettä ja kaasulevykin pelaa. Mutta kaikki on hankalaa ilman noita kahta, vaikka toimeen me tullaan. Tylsiä ajatuksia, mutta täällä maalla monasti ajankohtaisia.

Kiitän aamusta, kun vesi tulee raanasta ja sähkö keittää keittimessä kahvin. Jääkaapista saa viileän leikkeleen ja juuston ja pyykkikoneen voi napista laittaa päälle. Kiitän myös tuosta maisemasta joka aamu, kun koskaan ei voi tietää kuinka pitkään voin olla täällä.

Nyt mä eksyin kaikesta. Olen elossa ja kaikki on hyvin. Tyhjästä vaan on vaikea kirjoittaa ja mun kamera on entinen. Ehkä mä kännyllä pärjään, kun vaan opettelen.

Mukavaa lokakuun jatkoa kaikille ja voikaa hyvin!

Mie palaan taas ......

4 kommenttia:

  1. Monasti ei tule mietittyä niitä elämän pieniä asioita jotka arkea helpottavat. Sitten kun sähköt ei pelaa ja vesi loppuu, huomaakin kuinka paljon niitä oikeasti tarvitseekaan. Ihana ruska vielä hetken, nautitaan <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kun sähkö oli yli viikon poissa, alkoi jo olla ikävä. Tämän vuoden kuivuus taas aiheutti veden arvon muistamisen. No täällä selvitään, mutta onhan se helppoa sähkön ja raanasta tulevan veden kanssa.

      Poista
  2. Sinun tarinasi,ei ole tyhjänpäiväinen ,ei tosiaankaan!
    Meidän tulis nähdä kaikki lähi-hyvä ja olla kiitollinen.
    Eikä nurkkaan kannata mennä..kaikki mitä ympärillä tapahtuu ..se on sitä hyvää eläämä;))
    ..mutta tuota lohyu-pannaria voisin palasen ottaa,kiitos!!!sen verran herkullinen.
    Minä kaipaan kaikista eniten...just noita pieniä auto retkiä/marjareissuja...ne on jääneet,tietyistä syistä,yksin ne ei ole samanlaisia.Kaipaus tuntuu ihan kipuna syänalla...mutta ei voi mitään...
    Iloitaan pienistä,tärkeistä:sähkö,vesi ja lämpö,ruoka,ystävät ,perhe...ja Rauha ja turvallisuus:)) ym ym...
    Kiitos Majan Molla ,tästäkin tarinasta!
    Hyvää syksyn jatkoa...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Liisa kommentista!
      Minun elämä on täällä kotona pyörimistä. Välillä oikein hävettää laittaa samoja kuvia ja juttuja.

      Poista