Mies vaihtoi tänään vuosikymmeniä ja hän olisi halunnut pienen ydinjoukon koolle kahvituksen merkeissä. Mutta tässä tilanteessa, emme voineet sitä toteuttaa. Tässä iässä nämä mahdollisuudet ovat ainutkertaisia. No kahvitelimme sitten kahdestaan.
Seinällä on onnittelukortteja ja lapsenlapsen taiteiluja. Pieni tonttutyttö oli myös tehnyt ukille hienon kortin.
Posti toi paketin. Kotiin kantautui uusia latureita ja niihin päähän uusia koneita. Uusi työtuolikin ilmestyi rikkoutuneen tilalle. Paljon muistamisia ja soittoja ilahdutti miehen päivää.
Tämä aika tuntuu välillä poistavan kaikki pienetkin ilon hetket, vaikka eihän niin ole. Olen vaan niin harmissani, kun en saanut miehelle järjestää pientä vaihtelua tämän keskelle. Elämä on vaan...Ehkä mua harmittaa enemmän kuin miestä, tai hän ei näytä sitä.
Elämä jatkuu ja kevät tulee aikanaan. Voikaa hyvin!
Ymmärrän hyvin harmituksesi, ja onhan tämä tilanne tosi raskas, varsinkin kun loppua ei edelleenkään ole näkyvissä.
VastaaPoistaOlen jo etukäteen surrut ensi kuussa 80 vuotta täyttävän isäni puolesta, sillä suuret juhlat jäävät pitämättä, kun taitavat jäädä nyt ne pienetkin. Siellä hekin kahdestaan elelevät omassa "kuplassaan" erossa meistä kaikista perheenjäsenistään, ihan niinkuin tekin. Urheita olette. Koittakaa kestää ❤︎
Mutta onpa ihanaa että miestäsi muistettiin noin suloisin kortein ja monin mieluisin lahjoin ❤︎ Onnea hänelle kovasti ja voikaa hyvin tekin siellä!
Kiitos Ansku! <3
PoistaKauniiseen pakkasaamuun saimme taas herätä. Luonto on ainakin kaunis, vaikka talvinen vielä onkin.
Meilläkin minua harmitti, kun ei pojan 18v synttäreitä saanut pitää isosti. Poika itse ei niin harmitellut asiaa (vaikka luulen, että vähän harmitti kuitenkin). Onnea miehellesi ja ihanaa kun muistamisia tuli kuitenkin perille.
VastaaPoistaMukavaa viikkoa sinulle <3
Kiitos Outi!
PoistaToisen puolesta harmittaa aina eniten, mutta rajoitusten mukaan on elettävä.