keskiviikko 18. joulukuuta 2019

Sylvian joululaulu

 Kahdelta iltäpäivällä on jo niin pimeää, että pihavalot melkein tarvisee.
 Ulkona sataa lunta ja lisää on luvattu. Ehkä aamulla ei ulko-ovi avaudu. Onneksi niitä on kaksi ja eri puolilla taloa.
 Lumi kuuluu jouluun tottakai, mutta tuo on jotain märkää. Ikkunakin on ihan vesipisaroilla, mutta maahan se kuitenkin jää.
 Säälittää kaikki ne, jotka joutuvat tuolla autolla liikkumaan. Näkyväisyys on nollassa ja tiellä on sohjoa, jäätä.
 Hyvähän minun on täällä lämpimässä joulua odotella, kun jääkaappikin on täynnä. Toivottavasti sähkö säilyy tai joudutaan urakalla jääkaapin tyhjennykseen.
Näistä korteista mulle tulee mieleen Sylvian joululaulu. Vanha laulu, joka kuuluu joka jouluun. Samalla myös kesä ja linnunlaulu. Meillä on paljon lintuja syöttöpaikoilla ilahduttamassa.

Viikon päästä on ohitettu talvipäivän seisaus ja valo alkaa taas lisääntyä. Se on nykyisin tärkein asia joulussa varmaan minulle. Valo antaa minulle energiaa. Tämä pimeys sotkee jo melkein rytmiä, kun vaikea hahmottaa vuorokauden aikaa.

Huomenna teen pienen viikkosiivouksen ja siinä alkaa olla jouluhommat. Viikonloppuna on menoa ja vipinää ja on kiva tulla sitten siistiin jouluiseen kotiin.

Turvallisia joulumatkoja ja rauhaisaa joulun odotusta kaikille!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti