elämää ukkosten keskellä

 Aamulla heräsimme sateen ropinaan ja ukkosen jytinään. Tiistai-iltana ukkonen tuli aivan päälle ja muutama jysäys sain minut pelkäämään mitä tuleman pitää. Kun olen nähnyt, mikä mahti ukkosella on, en voi olla välillä pelkäämättä.

 Nyt täällä on kaunis hetki, vaikka tummia pilviä seilaakin taivaalla ja lisää sadetta on luvattu kera ukkosen.
Tästä kuvasta näkee alhaisen veden pinnan. Normaalisti vene on puoliksi vedessä.

 Tämä kukkii Pavin lattialla vielä kauniisti.

 Muutama päivänliljakin jaksaa vielä nuppujaan avata. Ne ovatkin kukkineet runsaasti tänä kesänä.

 Kanerva kukkii pihan reunalla.

 Äitienpäiväruusu nuppujen kera, kohta saan sitäkin ihailla.

 Alkaa olla lyhtyjen aika. Vielä olen malttanut jättää oikeat kynttilät laittamatta.

 Tämän lyhdyn tolpassa kasvoi koivuvinokkaita ja yksi pilkottaa taustalla. Luin, että ei niin hyvä sieni, että olisin poiminut. Lyhtykin alkaa olla ruosteessa. Ehkä kestää tuossa vielä yhden talven.

Aurinkokennolyhdyt ovat jo valaiseet kauniisti hämärtyviä iltoja.

Kun olemme saaneet sateita, rannassa rouskut alkaa jo nostaa lakkejaan. Hiukan enemmän haluan ennekuin alan niitä ryöppäämään talvea varten.

Kasvihuone on surkean näköinen. Satoa on tulossa tosi vähän. Se olisi tarvinnut varmaan lisälämmitystä, kun täällä päin yöt oli koko kesän ajan tosi viileitä.
Vesimelooni sinnittelee jotenkin.

Paprikakin yrittää kasvatella satoa.

Tomaatissa muutama raakile, mutta ei yhtään kypsää. Kurkkukin yrittää, mutta satoa saamme odotella.
Pari avomaankurkkua sentään olemme saaneet ja kesäkurpitsaa on nyt jo syötäväksi.

No se oli tälläinen kesä. Ehkä joskus parempi, jos jaksamme vielä tulevina kesinä viljellä.

Ostin pullovalon ja laitoin työpöydälle iltoja valaisemaan. Pieni valokin antaa iloa iltoihin.

Oikein mukavaa elokuun jatkoa kaikille!
Mä meen valmistamaan lounasta meille kahdelle varikselle.