Erakko on onnellinen hiljaisuudessa, vaikka moni ei ymmärrä

Aamu alkaa kuvaamalla aamupalan kanssa. No kahvi jäähtyy usein ja kuvat on mitä on, mutta aamu valkenee päiväksi huomaatta.

Sitten kutsuu kotihommat. Makkarit päivä kuntoon, pyykkien stekkaus ja kone päälle, jos on tarvetta. Keittiö kuntoon ja ruuan valmistus pikkuhiljaa. Jos on tähteitä, ehkä leivontaa, silitystä, järjestelyä. Imurikin huutaa usein lenkitystä ja onhan niitä kotihommia aina. Muuten kumma homma kahdella ihmisellä.

Ruuan jälkeen pihakierros ja kuvaamista, jos on jotain silmään sattuvaa. Ikkunasta vilkuilen aina, kun voin ja kamera odottaa vieressä.

Iltapäivällä hautaudun työtilaan ja mies menee omaan tilaansa, Joko ulos tai sisällä omaan työhuoneeseensa.
Tänä syksynä olen penkonut joulukorttitarpeita ja tehnyt niitä. Myös korutarpeet on olleet esillä ja "muutama" koru onkin tullut tehtyä. En tiedä kuka noita käyttää, mutta ostetut tarvikkeet on tehtävä valmiiksi.

Viime talvenahan kirjoin aika paljon ja niitäkin tarvikkeita on vielä jäljellä. Ne varmaan seuraavaksi, kun helmet alkaa vähetä.
Lankojakin tuolla odottaa, jospa sukkarumpakin saisi kohta alkuun.
Kalenteriamania myös kulkee koko ajan tuossa sivulla.

Mistä tämä avautuminen? Olen kuullut niin paljon kysymyksiä, miksi olen aina kotona. Minulla on auto käytössä ja mies kuskaakin mua, jos haluan jonnekin. En vaan halua enää mennä kellon mukaan. Kylällä on toimintaa, mutta koen yksin tekemisen mulle sopivaksi. Opettelen kirjoista ja netistä ja teen omassa rauhassa. Mua on aikanaan kysytty opettamaan, mutta sain silloin oikeaa työtä, josta nautin. Tämä hiljaisuus ja rauha antaa vaan niin paljon mulle.

Töllöstä katson pari ohjelmaa yhdessä miehen kanssa viikossa. En muuten osaa edes avata meidän televisiosta, reps.

Elokuvissa, teatterissa, tai missään en käy. Tai siis kerran viikossa ruokakaupassa ja lasten, lastenlapsien luona silloin tällöin. Olen vaan niin epäkultturelli myönnän tai kotihiiri, lähteminen tosi vaikeeta.

Mutta olen onnellinen ja saan tehdä kaikkea mitä haluan. En kaipaa ihmisiä, no vanhoja tuttuja, joihin voin ottaa yhteyttä, vaikka ovat kaukana.

Miksi en saa nauttia kaikesta oman mielen mukaan pienellä rahalla, eläkkeellä? Jokaisella on omat haaveet ja mä elän keskellä haaveita. Ja jokainen on tervetullut tänne mun ystävistä, tärkeistä, ja minäkin liikun tarpeeksi hyvästä syystä. Mutta mulla on kaikki tärkeä täällä keskellä ei mittää.

Tässä kaikille teille, jotka olette huolissanne minusta täällä keskellä " korpea" Mä voin hyvin ja nautin. Nyt eläkkeellä voin tehdä, mitä haluan niillä tarvikkeilla, jotka hankin töissä ollessa.

Ihanaa viikon loppua kaikille!