valkeaa verhoa ja suopursua

Juhlapaikasta oli pesussa hajonneet verhot. Sain sitten pikaisen tilauksen ommella uudet. Pari päivää istuin ja painoin kaasua ja nyt toivottavasti verhot tyydyttävät juhlijoita. Yllätävän paljon noihin saikin ommella. Pöydät ja sänkykin oli välillä valloitettu, että pituuden sain sattumaan.

Kuunliljat popsahti, kun tuli lämmintä. Siinä on seassa jotain syksykukkivaa, en muista nimeä. Tavallisesti se nousee vasta myöhemmin, mutta tänä kesänä kaikki on toisin.

Marja-aroniakin kukkii valtavasti, vaikka ei tästä kuvasta oikein tahdo näkyä.

Mun rakastamat suopursut Pavin vieressä kukkii. Näitä mä aina odotan joka kevät ja mielestäni voittaa kaiken istutetun.......no rodo on kyllä nami kanssa.

Kukkii ne ja tykkään toki.

Rantaa ja alapihaa taas ja lahden takaisia maisemia. Sitä maisemaa, jota vilkuilen työhuoneesta, pihalla kävellessä välillä yölläkin, kun en saa nukuttua.

Mies sai meidän matot pestyä, kun mä vaan ompelin. Nyt ne odottaa kuivina kaapissa talven kylmiä lattioita.
Huomenna on mentävä kaappiin ja yritettävä etsiä jotain kaapua lauantain juhliin, kummitytön ylioppilasjuhlat. Voi siinä kyynel tulla silmäkuomaan, kun katselee nuoren juhlaa.

Kaunista illan jatkoa!