kaikella on aikansa

Yksinäinen kynttilä palaa pöydällä sukumme vanhimman poismenon johdosta. Hänellä oli pitkä ja hyvä elämä ja hän halusi jo vaimonsa viereen rauhaan maailman vilskeestä. Mutta silti asia pysähdyttää, ja saa ainakin niin  paljon muistoja ajatuksiin.
Tänään olen puuhailluit kuin robortti ajatuksien ollessa vuosikymmenien takana. Kohta taas tähdet syttyy taivaalla ja siellä loistaa yksi uusi tähti; hän joka sai sieltä viimeisen levon.
Pääsiäinen meni perheen keskellä ja aurinkokin ilmestyi. Vieraat pilkki ja ruokaa tuli syötyä liikaakin. Mies oli jo hiukan flunssainen koko ajan ja nyt olo on vaan pahentunut.
Toivottovasti viikon alku on ollut kaikille mahdollisimman levollinen!
Palaillaan taas.