Lähdimme lauantaiaamuna kello kuusi ajamaan kohti Mäntsälää. Tyttö lähti meille kuskiksi ja myös saattamaan kummisetää viimeiselle matkalle. Mäntsälässä on on komea tiilinen kirkko.Miehen veli sai kauniin muistojuhlan. Tytön avustuksella mekin pääsimme osallistumaan tilaisuuteen. Palasimme heti muistotilaisuuden jälkeen kotiin. Matkaa tuli päivässä yli 500 kilometriä ja rankkaa oli myös meillä matkustajilla.
Päivä oli puolipilvinen Mäntsälässä. Matkalla saimme muutaman sadekuuron. Ilma oli suotuissa matkustamiseen.
Meidän matkat alkavat nykyisin olla surun täyteisiä. Matkustaminen on rankkaa ja lapsia ei kaikkeen voi vaivata. Nyt tyttökin halusi lähteä ja yhdessä matka kului nopeammin.
Luonto on niin kaunis vehreä. Taivas loistaa monissa väreissä.
Kielot kukkii pihamaalla ja monet muutkin kevätkukat.
Kielot kukkii pihamaalla ja monet muutkin kevätkukat.
Elämässä on surua ja haikeutta. Kuolema kosketti taas niin läheltä ja ikävä on kova.
Maja on myyty ja uusi asunto ostettu ja pakkailemme tavaroitamme. Paljon on hävitetty ja vieläkin karsimme. Nyt on vaan oltava tarkkana, että kaikkia muistoja ei hävitettä. Kerron enemmän, kun päivämäärät tarkentuu. Tuo maisema vaan kiehtoo ja sitä tulee ikävä ja tätä rauhaa ja hiljaisuutta. Mutta kaikkeen tottuu ja elämän on kuljettava eteenpäin ja vaikeatkin ratkaisut on vaan tehtävä.
Hyvää alkukesää kaikille ja aurinko päiviinne!





























