torstai 9. marraskuuta 2017

Kortteja, kortteja, mutta myös jotain kaunistakin

Sumu on laskenut aika usein järvelle. Monena aamuna olen sitä aamukahvin kera ihaillut.
Kun netistä luen uutisia, pikkujoulu mainokset pompsahtaa silmille usein. Pikkujoulut on meille eläkeläisille tuntematon käsite. Työaikanakin ne olivat joulukuussa, ehkä puolessa välissä, jos en väärin muista. Minäkö muistamaton vanhus, no en............ehkä olenkin, mutta en tunnusta. Mitäkö mä teen pikkujouluaikaan?
No kortteja tottakai. Tarvitsenko? Tuota noin, ööm. Lapsille on kortit valmiina loppuelämäksi, reps.


Siinähän noita taas on. Sitä sun tätä ja muutakin.
Mun "lemmikit" suorittivat tänään ohimarssin, eikun uinnin rantamme ohi.
Lemmikkiä täytyy hoitaa, ainakin katsella. Mun on siis pakko istua työpöydän ääressä, että edes ne huomaan. Kotihommissa en niitä kuitenkaan havaitse, niih.


Ja taas näitä kortteja lisää, anteeksi.
Näitte te jotain kaunistakin välillä, joutsenet.

Täällä tuulee ja hiukan vettäkin sataa ja on niin pimeetä. Viikonlopuksi laitan kynttilöitä lyhdyt täyteen palamaan, että jotain edes pihalla pilkottaa.

Olen luvannut Etelä-Suomeen reissun, hui. Moneen vuoteen en ole siellä käynyt. Osaakohan edes käyttäyttyä. Mua alkaa hiukan jännittää. No siitä myöhemmin. Ja olkaa rauhassa, en häiritse ketään, vaan ihan salassa piipahdan.

Lepoisaa loppuviikkoa!

sunnuntai 5. marraskuuta 2017

Haamuja kuutamolla ja jouluajatuksiakin jo hiukan

Kuu on kurkistellut illalla, vaikka päivisin on ollut tosi harmaata ja usein sumuistakin.
Viikonloppuna on ollut haloweenia ja pyhäinpäivää. Me emme vietä kumpaakaan erikoisemmin. Poltan kynttilöitä tosi paljon ja muistelen täältä poistuneita ystäviä ja sukulaisia ainakin viikottain. Eilen tallentuin valvontakameraa useampikin "haamu" Niillä ainakin taisi olla juhlat. Mukavahan noita kuvia oli katsella.
Luntakin oli pari päivää ja kylätiellä kunnon lumisohjoja. Nyt melkein kaikki on jo sulanut ja pientä tihkusadetta laskeutuu taivaalta.




Joulukorttejakin alkaa valmistua. Pimeät illat antaa aika istua työhuoneessa ja näperrellä. Näiden tekeminen on vaan kivaa, vaikka tarvetta ei niin olisikaan.

Jos jollakin on tarvetta ja kortit kiinnostaisi, laitapa mulle viestiä.

Sunnuntai jatkuu kotona oleilulla, hyggeilyllä, kuten kaikki nykyisin sanotaan.

Rentouttavaa päivän jatkoa!

sunnuntai 29. lokakuuta 2017

räntäinen sunnuntai

Muuttolintuja järvellä, ehkä telkkiä


Värejä ja pilviä taivaalla kuvattuna joku aamu kahvikuppi toisessa kädessä
Tämä kuva oli taas illalla kuvattu
Mies sai siikoja. Ne odottavat pakkastimessa herkkuhetkeä.

Olen nähnyt paljon lumikuvia viime päivinä. Me saimme hiukan lunta viime yönä. Päivällä satoi lumiräntää ja nyt illan mittaan näkyy jäävän maahan. Aamulla näemme, onko lumivaippa kasvannut yön aikana.

Väsyttää tämä ainainen harmaus ja raaka kosteus tuolla ulkona. Joulukortteja olen jonkun verran tehnyt kotihommien lisäksi, mutta muuten vaan olen ollut ja ihmetellyt.

Toivon kaikille pirteämpää uutta viikkoa ( itselle myös)! 

lauantai 21. lokakuuta 2017

45-vuotta, safiiri-juhla

Eilen laitoin nuo lahjaksi saadut kukkakynttilät palamaan pöydälle.
Leivoin ruuanteon jälkeen muutaman voitaikina-omenaruusut. Olen ihan tyytyväinen, kun oli ihan ensimmäinen kokeilu.

Tämä aamu koitti kauniina kuin jalokivi

Piipahdimme kaupungissa kaupoilla ja syömässä. Vielä tulomatkalla osan matkaa tie kiilteli noin komeasti ja kesärenkailla olimme liikkeellä. Mua hiukan pelotti, vaikka kuskina olikin turvallisesti mieheni.

Meillä lakkasi toimimasta sähköliesi ja se oli vaan 23 vuotta vanha. Kyllä nykyisin kaikki on niin huonoa tekoa, hih. Eilen saimme uuden ja poika kävi sen asentamassa. Tänään paistoin sillä pitzaa ja hei mie osasin. Tuo on kiertoilmauuni ja 23 vuotta sitten sellaista ei varmaan ollut edes keksitty. Nyt voi herkutella juhlan kunniaksi. Ai minkä juhlan?
45-vuotta sitten tuli luvattua tahtoa ja sanojanihan en syö. Ja tässä sitä sitten ollaan ja safiirihääpäivää vietetään. Kahden ollaan kotona ja pitzaakin on ja saunakin kohta lämpiää. Mitä muuta vanha voi toivoa?
Harvoin laitan meistä kuvia ja tähänkin on miehen lupa. Ehkä tuosta ei enää meitä tunnista; nuoruus katoaa, mutta kauneus säilyy, vai miten se menikään?

Huomenna itse taas kerran vanhenen ja ikää saa taas muistutella itsekin. Vaikka hyvä ikähän tämä on, joka ikä on ollut hyvä. Elämä on vaan elettävä tässä ja nyt, kun  huomista ei tiedä.

Oikein mukavaa viikonloppua kaikille! Mie haen palan pitzaa ja jatkan juhlimista. Hyss, jos vaikka kortteja teen ja mies katsoo teeveetä. 

perjantai 13. lokakuuta 2017

laiska töillään kehuu, mutta taivasta vaan tuijottelee

Ruskaa matkan varrelta

Maisemaa omasta ikkunasta aamukahvin aikaan joku aamu
Kajastuksia järven pinnalta
Oman maan satoa riittää
"Varastettuja" omenia luvan kanssa
Ruusuja pyörittelin kananmunan kennoista sytykkeiksi, talimassassa ne dippasin
Tänään tälläistä
ja tälläistä


Viikko taas hurahti säilöessä omenoita, niitä oli aika monta kiloa. Sytykkeissäkin meni aikaa, vaikka olin ne jo pyöritellyt aiemmin. Laiska töillään kehuu, mutta jos se oli yksi työ mulla laiskalla.

Perjantai ja monella alkaa viikonloppu vapaa. Oikein hyvää syksyistä viikonloppua kaikille!




lauantai 7. lokakuuta 2017

sateenkaaren tällä puolen

Maanantaina ajelimme hiukan kauemmaksi shoppailemaan. Kuuroja tuli melkein koko ajan, mutta ajokeli pysyi hyvänä. Väsyhän siellä iski ja rahaakin meni. No onpa yksi kesä- oikeammin syysmatka tehty.
Lehtiä saamme ihan kotiinkannettuna etu- ja takapihalle. Ai haravoida, ei kai sentään.
Parempi puolisko kalastaa, välillä saa ja välillä ei. Mielenkiinto säilyy, kun ei tiedä saako soppakalat.
Koivut on kellertynyt vastarannallakin.

Viikkoon on kuulunut ikkunoiden pesua ja syyshommia ulkonakin. Onneksi mies auttaa isompien ikkunoiden kanssa. Mulla kiipeäminen on hiukan hankalaa, jos ei mahdotonta. Ehkä se aiempi kompurointikin vaan vaikuttaa, vai olisiko laiskuus.


Sateenkaari loisti järvellä tänään. Viimein sen pää ulottui jo meidän laituriin. Kuva vaan siitä ei onnistunut.

Onhan mulla ainakin aarre täällä; tuo auttavainen ja kerkeevä mies. Mie alan olla jo niin hidas ja saamaton, että yksin en pärjäisi.

Grillimajakin on ollut tosi vähällä käytöllä tänä kesänä. Ulkona ei vaan ole viihtynyt sateessa ja kylmyydessä. Vaikka vietimme me tuolla ainakin juhannuksena hauskoja hetkiä.

Syksy ja syksyn värit ja sateet ovat saapuneet tännekin. Onhan jo lokakuu ja syksyn on aika tulla.

Mukavaa illan jatkoa ja sunnuntaita kaikille!