45-vuotta, safiiri-juhla

Eilen laitoin nuo lahjaksi saadut kukkakynttilät palamaan pöydälle.

Leivoin ruuanteon jälkeen muutaman voitaikina-omenaruusut. Olen ihan tyytyväinen, kun oli ihan ensimmäinen kokeilu.

Tämä aamu koitti kauniina kuin jalokivi

Piipahdimme kaupungissa kaupoilla ja syömässä. Vielä tulomatkalla osan matkaa tie kiilteli noin komeasti ja kesärenkailla olimme liikkeellä. Mua hiukan pelotti, vaikka kuskina olikin turvallisesti mieheni.

Meillä lakkasi toimimasta sähköliesi ja se oli vaan 23 vuotta vanha. Kyllä nykyisin kaikki on niin huonoa tekoa, hih. Eilen saimme uuden ja poika kävi sen asentamassa. Tänään paistoin sillä pitzaa ja hei mie osasin. Tuo on kiertoilmauuni ja 23 vuotta sitten sellaista ei varmaan ollut edes keksitty. Nyt voi herkutella juhlan kunniaksi. Ai minkä juhlan?

45-vuotta sitten tuli luvattua tahtoa ja sanojanihan en syö. Ja tässä sitä sitten ollaan ja safiirihääpäivää vietetään. Kahden ollaan kotona ja pitzaakin on ja saunakin kohta lämpiää. Mitä muuta vanha voi toivoa?
Harvoin laitan meistä kuvia ja tähänkin on miehen lupa. Ehkä tuosta ei enää meitä tunnista; nuoruus katoaa, mutta kauneus säilyy, vai miten se menikään?

Huomenna itse taas kerran vanhenen ja ikää saa taas muistutella itsekin. Vaikka hyvä ikähän tämä on, joka ikä on ollut hyvä. Elämä on vaan elettävä tässä ja nyt, kun  huomista ei tiedä.

Oikein mukavaa viikonloppua kaikille! Mie haen palan pitzaa ja jatkan juhlimista. Hyss, jos vaikka kortteja teen ja mies katsoo teeveetä.