kolme viikkoa täynnä

 Taivasta on ollut aikaa tuijotella.

 Eilen illalla järvi ja taivas näytti tältä.

 Tytön kanssa sovittiin ruokakuljetus täksi aamuksi. Kauniin aamun jälkeen kymmenen maissa taivaan hanat avautui ja lunta tuli valtavasti. Pyryn keskeltä tyttö ajoi pihaan ruokakassien kanssa. Kylätiellä oli vielä aurausviitat, jotta tielinja erottui sentään. Harmitti valtavasti ajattaa tyttöä tuossa kelissä 80 kilsaa meidän ruokien takia, vaikka ei se meidän syy ollut tuo ilma.

Siinä on reilun kahden viikon ruuat meille kahdelle. Edes mämmiä en pääsiäiseksi varannut enkä kukkia. Leipää, kasviksia ja muuta perusjuttuja, joista saamme tehtyä ruokaa. Näyttää ihan valtavalta tuo määrä, mutta monta ateriaa on kahdessa viikossa.  

Meillä on nyt kolme viikkoa täynnä vapaaehtoista karanteenia. Ilman lapsia ei oltaisi selvitty. Poikakin jo eilen soitti, mutta tytöllä oli lista ja rahat siirretty. Tyttö lupasi tuoda ruuat, vaikka jouluun asti. Katsellaan tilannetta ja mennään päivä kerrallaan. Aina täytyy olla varasuunnitelma, kun ei kenenkään vointia voi tietää.                               

Virkkasin nauhaa vanhasta langasta. Taitaa olla äidin perintöä  30 vuoden takaa. Tarpeeksi yksinkertaista tekemistä nykytilanteeseen. Löysin kranssin pohjan ja kieputin sen ympärille. Ompelin nauhat toisiinsa kiinni. Kauan sitten virkatut kukat ryhmittelin päälle ja muutama lasihelmi sinne tänne.
Aikaa meni valtavasti, mutta taas sain kaapin perukoilta jotain valmiiksi.

Meille on taas ruokaa ja saan olla vaivaamatta kettää sen takia.

Tytönpoika on kuumeessa. Tyttö asuu onneksi lähellä ja voi viedä ruokaa oven taakse. Näinköhän viirus alkoi rynniä meidänkin läheisissä. Täytyy seurailla tilannetta, kun muutakaan emme voi.

Voikaa hyvin ja auringon säteitä kaikille!
Palaillaan.