Lunta löytyy vielä metsäpolulta ja metsästä hiukan.
Kangasvuokot ovat vasta nupullaan, mutta sitkeästi ne nousevat.
Aurinkokin pilkahti, vaikka omassa pihassa tuli räntää niskaan.
Polkuja sinne ja tänne, eikä yhtään ihmistä missään. Tuuli vaan tuiversi ja puhdisti ajatuksia. Miksi ulos on niin vaikea lähteä, vaikka se aina piristää.
Osa järvestä oli jo vapautunut jäistä, vaikka meidän lahdessa ne vielä ovat.
Edessä sulaa ja takana jää peite.
Kanervapolku? Kanervat ovat niin kauniisti kasvaneet reunustamaan tietä.
Viikko on taas mennyt tätä aikaa. Yhtään kuvaa en ottanut viikkoon. Siivoilin ja tein pakollisia hommia kotona ja tuijotin järvelle. Joutsenet, kurjet ja lokit on ainakin jo tulleet ja lentäneet järvellä. Kännykällä niitä on melkein mahdoton kuvata.
Yksi kuva eilen illalta, kun maisema oli harmaatakin harmaampi. Kuvastaa mua useana päivänä. Aina ei osaa olla positiivinen, vaikka kuinka yrittää. Kun ei tiedä, jos rajoitukset koskee meitä vanhoja loppu vuoden tai kauemminkin.
Voikaa hyvin ja yritetään jaksaa!
Kiitos Marja-Terttu!
VastaaPoistaMun kengissä ei ole enää nauhoja, ups. Yritän tassutella ulkona aina, kun pää ei ole hajalla lattioilla, hih.
Kangasvuokot eivät ole koskaan oman polkuni varrelle eksyneet. Upeita ovat. Taitavat olla harvinaisia, muistanko oikein (rauhoitettuja)?
VastaaPoistaNe ovat rauhoitettuja. Meidän lähistöltä löytyy muutama kukka joka kevät.
PoistaJuu ei millään aina voi olla positiivinen ja täälläkin tuntuu, että päivä voi alkaa vielä ihan toiveikkaana, mutta iltaa kohden aina jo vähän masentaa. On tämä rankkaa aikaa. <3 Hurjasti tsemppiä viikkoon Marketta. <3
VastaaPoistaKiitos Tiia! <3
PoistaTästäkin selvitään päivä kerrallaan.
Samanmoista meilläkin, jossakin varjopaikoissa vähäsen lunta. Onneksi nyt on ollut muutama päivä keväistä ja lämmintä. Kauniita kuvia oot ottanut.
VastaaPoistaKiitos Tuija!
PoistaLuonto herää kaikesta huolimatta.