keskiviikko 31. tammikuuta 2018

Lumi on kaunista, kun sen vaan oivaltaa

Kaunis tammikuun viimeinen päivä ja kävelin kohti aurinkoa.


Valo pilkisteli sieltä ja täältä.

Puhdas lumi kimmelteli ja apkkastakin oli vain muutama aste.

Hiihtäjiä ei ollut liikkeellä, vaikka latu olikin auki.
Tie ei ollut liukas ja hyvä hiljakseen tassutella eteenpäin. Tälläisistä talvipäivistä pidän. Valo antaa voimaa ja pakkanen piristää. Jäätikkö on jäänyt pitävän lumikerroksen alle. Täytyy myöntää, että kaunistakin tuolla, vaikka talvella kamera tahtoo jäädä aina kotiin.
Sain ystävältä pienen pokkarin, joka on kevyt kantaa taskun pohjalla mukana. Jospa saisin hiukan enemmän talvikuvia otettua ja saisin ensin itseni ulos.

Ottaisiko sukan käsiinsä vai jatkaisiko kirjomista. Korttirinkiinkin lupauduin eli siihenkin voisi materiaalit etsiä. Nautinto, kun on tekemistä ja saa rauhassa puuhailla. Moni on ihmetellyt, kuinka saan täällä aikani kulumaan ja minä ihmettelen, kuin saan aikani riittämään. Muut sivistävät itseään reinnoissa ja mä erakoidun väkertämällä.

Ihanaa alkavaa helmikuuta ja toivotaan valoa ja aurinkoa kaikille!

4 kommenttia:

  1. Auringon kyllästämiä hankia kauniimpaa näkyä ei olekaan. Kyllä teillä on kauniit maisemat siellä. <3 Mukavaa uuden kuukauden alkua huomiselle Marketta <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Tiia! <3
      Niin paljon jäi kauneutta, vaikka Asta-myrsky ja moni muu sen jälkeen maisemaa runnoikin. Onneksi luonto korjailee hiljalleen tuhoja.

      Poista
  2. Ihania kuvia♥ Kyllä on kaunista kun on lunta:) Ihanaa alkanutta helmikuuta♥

    VastaaPoista