Onko päiväni yhden kuvan arvoinen, onko arkeni vain ylivalottunut hetki

Olen tapojeni orja. Aamulla teen kaiken samassa järjestyksessä. En saa päivääni käytiin, jos kotini ei ole järjestetty joka aamu; keittiön tasot tyhjiksi, sänky petattu. Tarkistus tarvitseeko laittaa pesukoneet päälle jne.

Launtain kauppareissun yhteydessä piipahdimme Soutustadionilla maalaismarkkinoilla. Aamusta oli hiljaista, mutta kuvien perusteella kesäasukastapahtuma myöhemmin veti kävijöitä runsaasti. Tällä viikollahan on Tuas Soudetaan- tapahtuma tällä samalla paikalla ja varmasti väkeä riittää tungokseen asti.

Launtai-iltana saunoimme rantasaunalla, meidän kesäilomme.

Sunnuntaina herkuttelimme esimmäisillä omasta kasvihuoneesta saaduilla tomaateilla tänä kesänä.
Tänään kiehuu ensimmät omasta maasta saadut perunat. Herkkuhetkemme; pieni on kaunista.

Lilja löytyi tontin rajalta ja poimin sen maljakkoon etuovelle tuomaan iloa.

Ampiaisia pyörii etu- ja takaovella pesäntekoaikeissa. Hiukan ajatteluttaa kulkea niiden ohi. Netistä bongasin tämän ohjeen. Sen pitäisi karkoitta reviiritietoiset ampiaiset muuaalle niiden olettavan paikan varatuksi toisille ampiaisille. Toivottavasti toimii. En kyllä usko ennekuin näen.

Mietin aamulla, onko päiväni edes yhden kuvan arvoinen? Kaikki varmaan kyllästyy näkemään aina samat kuvat samasta ikkunasta kuvattuina. Katselen ja ihailen muiden matkakuvia, upeita ruoka-annoksia, meikkejä, vaatelöytöjä, niitä itselläni ole. Viihdyn niiden kuvien parissa, mutta onko mulla kellekään mitään annettavaa. Onko oma pieni piirini, elämäni edes yhden kuvan arvoinen?

Eipä taida olla paras aamu. Vettä sataa, hyvä sekin luonnolle tekee ja sisällä ei kastu.Viileääkin on eli hyvä päivä siivoilla hiukan. Joka päivässä on niin paljon hyvää, mutta onko se edes yhden kuvan arvoinen.

Nyt lopetan tämän tähän ja lähden tekemään päivästi edes sen kuvan arvoisen.
Mukavaa tiistaita kaikille!